Marhanlilijojen ja varjolilijojen kukintaa

 Näihin ei talaven surkia lumitilanne ja paukkupakkaaset vaikuttanu. Hyvin kukkiivat, tosin jonkullaasta ruskiaa ruastetta on joirenki leheristös. Kevät oli tosi kuiva, johtuneeko siitä. Lilijakukokki o jättäny nämä rauhahan. Tiikerililijoos niiton ollu näirenki erestä.

Marhanlilja 'Sunny Morning'

Mullon nämä lilijat tilikkutäkis, kaikki viäriviäres. En tiärä onko hyvä ratkaasu, mutta näin mennähän toistaaseksi. Olihan ne ensin hajasijootettuna moneski penkis, mutta näyttivät nii yksinääsiiltä. Nämon teheny kivasti sivusipulia ja ny niiton näyttävä rypäs.

Marhanlilja 'Arabian Night'

Marhanlilja 'Guinea White'

Marhanlilja 'Claude Shride'

Marhanlilja 'Manitoba Morning'

Varjolilja valkoinen 'Alba'

Valakoosta on pohojoospenkiski.

Vaalianpunaasta varjolilijaa enoo ostanu, sitä toin tullessani ja tääläki sitä oli penkiis. Osan siirrin mettäpuutarhahan sempran taa, mihinä son kasvanu, torella surkees oloos. On kuivaa ja pimiää. Siitä hualimata, on kukkinu uskollisesti vuaresta toisehen. Osan istutin länsipualelle, tuvan senänviärehen, tikkahien alle, mutta ne ottivat talavesta osumaa ja ovat vaan  n.15cm korkuusia. 

Varjolilja vaaleanpunainen.

Sitte yhteeskuvaa tilikkutäkin lilijoosta. Yks vaalianpunaane varijolilijaki (vasemmas reunas) kasvoo muiren viärehen ihan omatoimisesti. 

Aurinko paistaa, eikä sara, joten pihalle, ennenkö se pakollinen iltapäiväkuuro räpsähyttää vettä niskahan.

Aurinkoosta päivän jatkua!

Ny ketuttaa........

 .....pikkuusen enemmä. Huamasin muutama päivä sitte, että se tiänviären ihana 'Solina' -kärhö nuupottaa joitaki varsia. Kävin kattomas ja huamasin muutamia varsia poikki n.15cm korkeurelta. Syytin ittiäni, koska olin paria päivää ennen käyny koriaamas versojen asentua, ku ne roikkuuvat nii pahasti tuules. Lauvantaina huamasin lisää nuupotusta ja taas oli uusia varsia poikki.

(Kuvan poikanen ei liity tapaukeen, on viimme kesänä kuvattu.)

Naapuri kertoo rusakon poikasesta, mikä oli syäny lähes kaikki niiren hernehien versot. Silloon vasta rupes mullaki hälyytyskellot soimahan. Täs ympärillä pyärii ihan maharottomasti pitkäkorvia ja koirat huutaavat tämän tästä.

Tarkistin muukki kärhöt. 'Etoile Violette'sta oli syäty suurin osa varsista, kaks jäliellä. Viäreesen tuen 'Prinssi Charles' oli menettäny muutaman varren. Onneksi samas telinehes kasvava 'Julia Correvon' oli koskematon. Mutta.....

....keväällä 'Polonez'n viärehen siirtämäni 'Kate' oli ihan nuupallansa.

Joka ainut varsi oli syäty, että se siitä kukinnasta. Toivottavasti keskittää voimansa juurtumisehen. Hyvin oli löyretty, varret ku on osin keijuangervojen oksien  alla. Samplarin herkkusuu!

Laitoon kaikille tiänviären kärhöölle verkot tyville. Isännällä oli jotaki tummanviheriää, 2cm silimäkoolla olevaa verkkua, mitä liä nimeltään. Aattelin pikkuusen lainata. Osalle laitoon korkiemmat ku kasvusto antoo myären. Tämä o vaan 25cm korkia, mutta toivottavasti pysäyttääs herkkusuun tihutyät.Toivon torella, ettei ristiturpa tajua mennä piremmälle puutarhahan, silloo sillä vasta pirot alakaas. 

Mutta ny lähären kiärtämän puutarhoja! 

Toivottavasti tuloo hyvä päivä, eikä sataasisi kovin palio!

Kuusikolomion uus ilime

 Kuka muistaa Hanneksen? Täälä Pohojanmaalla son ainaki viälä tuarehes muistis. Siksipalio tuhoa aiheutti. Eli Hannes oli kunnon talavimyrsky 27.12.2025.

28.12.2025.

Meiltä se kaatoo viishaaraasen kuusikolomion kuusen. Tuuli tuli pohojaasen kantilta eikä routaa ollu, luntakaa häävisesti. Nähtihin sen kaatumine terassin ovesta. Isäntä oli illalla lähärös kattomahan myrskytuhoja ja ku aukaasi oven, näki puun heiluvan uhkaavasti. Kipitin kattomahan ja samas puu rytisi maahan.

Meiltä meni pihakuusi. Monelta muulta kaatuu lähes koko mettä. Meiltäki kaatuu mettästä puita, muttei hirvittävän palio. Paikkapaikoon näkymä oli ihan hirviä...... Pihakuusen perähän en itke. Mun miälestä soli toooosi ruma. 

........mutta tämä,  ylähä nousi puali kukkapenkkiä.......kärhööneen.

Puu pilikottihin polttopuiksi ja kannon isäntä kaivoo pois toukokuulla, ku routa oli sulanu.

Huoks!........

28.6.2026.

.........muttei tilanne ihan toivoton oo. Ainakaa etupualelta kattottuna, siivuamisen ja piänen laiton jäläkihin. Keltalehtisestä happomaria 'Maria'sta, isäntä kaapaasi kauhalla pualet, no kasvaa uusiksi entistä ehompana. Toinen keltaane pläntti o hauralta tuatuja orvokkia ja kolomas keltaane o taatankurijenmiekka. Kurijenpolovia o kolomia sorttia. Vasemmas reunas o 'Biokovo', happomarian eres neidonkurjenpolvi ja oikias reunas joku nimetön peittokurijenpolvi (saatu).

No, takaosa ei sitte nii erustava ookkaa. Kuvas näkyy korveesta leikattu yläosa, mihinkä jaoon terassipenkis turhan hanakkahasti leviävää sinistä asteria 'Sinipilvi'ä. Eniten selekähänsä sai virpiangervopuska, mikä o ny hävityslistalla. Leviää juurivesoolla ikävästi muiren kasvien lomahan.  Oon täyttäny kannonkuappaa erilaasilla multakuarmilla. Takaosa on viälä tuumausvaihees. Isännälläki o täskohtaa oma miälipire, mikä ei mee aiva mun suunnitelmien kans yksihin. Yllätys, yllätys. Aika näyttää mitä siihen tuloo......

Penkki oli nii alastoman näkööne, että iskin siihe väliaikaasesti muutaman heinäseipähän. Parempia aikoja orotelles. 

Kuusikolomio 16.7.2025.

Tästä kuvasta näköö, kuinka virpiangervo ja 'Octopus'-kärhö muarostivat penkille hyvän viheriän taustan. Kärhö asustaa ny tyngäksi leikattuna navetan nurkkapenkis.

Ny on taas viikonloppuna avoomet puutarhat. Oli tarkootus, muutaman vuaren tauon jäläkihin, ittekki omalla puutarhalla osallistua, mutta siirtyy ainaki ens kesälle. Suurin syy, tämä alue. Vaikkei kaiken tartte tiptop ollakkaa, nii silti. Pääsööpä itte käymähän muiren puutarhoos.

Antoosaa avoomien puutarhojen viikonloppua!