perjantai 31. heinäkuuta 2026

Ihania yllätyksiä

 Sain piooniunikkojen siämeniä kymmenisen vuatta sitte Marian koti ja puutarha -plokin Marialta. Heittelin siämenet kuusikolomiohon. Muutaman vuaren ne kukoostivat ja kukkiivat hyvi, kunnes näivettyyvät ja katosivat mystisesti.

30.6.2026.
Pian niitä ilimestyy omatoimisesti terassipenkkihin, mikon tooosi kuiva penkki. Siinä piooniunikot kukkiivat lukumäärääsesti runsahina, mutta onnettoman piäninä. Miniversiot o äkkiää kukkansa kukkinu. Mutta....
.....nykku kuusikolomiota myllättihin, kuusen kannon raivaamisen yhteyres, paliastuuvat Ruususen unta viättänehet piooniunikon siämenet.
Näky on ihan mykistyttävä.
Kaiken roskan keskeltä o noussu mahtavan muhkeeta unikon kukkia.
Kuusikolomio näyttää ny palio paremmalta, ku mitä se torellisuures o.

Toinenki ihana yllätys. Sain vuasi sitte Saaripalstan Sailalta oranssikukkaasen vaskivarjohiipan alakuja. Kiitos Saila! Istutin ne eri paikkoohin. Toisen.....
27.7.2026.
mettäpuutarhahan syreenin alle. Se talavehtii hyvi, huanosta lumitilantehesta hualimata ja rupes terhakkahasti kasvattamahan uusia lehtiä. Mutta.....
27.7.2026.
...kuusiympyrähän istutetun paikalla oli keväällä pelekkää tyhyjää. Annoon sen kohoran olla ja olin onnellinen toisesta, talavesta selevinnehestä taimesta. Kunnes muutama viikko sitte menin ohitte ja huamasin kohoras lehtiä. JES, soli sittekki hengis.
Kuusiympyrän varijohiipoosta muukki hiipat saivat siipehensä. Vasemmalta toine 'Lilafee' kuali, etualan kolome valkovarjohiippaa 'Niveum' hävis lähes täysin. Ainoastansa tavis tarhavarjohiippa oikias lairas säilyy hyvin ja kukkiiki tänä kesänä. Toivottavasti ens talavi olis suasiollisempi ja kaikki seleviääs hengis ja kukkiisivat koriasti. Pitää muistaa heittää muutama hako päälle, jos se auttaas asiaa.

Heinäkuun viimmeestä viärähän.
Hyvästi sille. Tervetulua elokuun lämpööset illat!

16 kommenttia:

  1. Aivan ihanat unikot. En siis menetä toivoani vielä. Olen vuosien mittaan kylvänyt pieneen pihaani lukemattoman määrän pioniunikkojen siemeniä aika laihoin tuloksin. Ehkäpä ne vain nukkuvat ja odottavat mylläämistä. Olen kovasti ihastunut myös noihin Varjohiippoihin. Itselläni vasta kaksi erilaista mutta kuljen silmät avoinna taimimyymälöissä. - terkuin pienen pihan Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivoa o. Paitsi, että mäki oon kylyväny tuaho pioonisekootuksia sen jäläkihin ku nua lopetti kuusikolomios kasvamisen. Yhtäkää erifäristä enoo nähäny. Tiärä sitte, mistä johtuu. Enoo kyllä teheny muuta ku viskannu siämenet ja antanu olla. Kastelu olis varmasti teheny hyvää.
      Varijohiipat o hianoja kasvia. Aika harvoon on muita tarijolla, ku ihan tavallisimpia. No, etelän taimistot on eri juttu.

      Poista
  2. Luonto on odottamaton, mutta se sanoo meille että älä kiirehdi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, luanto tarijooloo joskus hianoja yllätyksiä.

      Poista
  3. Täällä nousi pikkuinen kateuden piikki noita vaaleanpunaisia palleropioniunikoita katsellessa. Niitä olen nimittäin vuosi toisensa perään yrittänyt saada omaan pihaan, mutta täällä menestyvät näköjään vain yksinkertaiset lilat. Paitsi tänään keväällä kylvettyjen sekalaisten pioniunikoiden joukossa on myös kerrottuja ja punaisiakin. Vaan ei vaaleanpunaista hörsylää. Höh!
    Kiva juttu, että varjohiipat ovat selvinneet. Tuollaiset pienet onnistumiset lämmittävät mieltä todella paljon. Sailalla on monta erilaista varjohiippaa, joista meikäläinen tyytyy vain unelmoimaan. Minulla ei ole kunnollisia paikkoja herkkyyksille. Niveumin kanssa tosin kävi ihme tuuri. Siirsin toissakeväänä Makkaripenkistä matalaa jaloangervoa Köynnösnurkkaukseen. Ja kas, mukana on mennyt Niveumia, jonka kuvittelin jo kokonaan kuolleen.
    Heinäkuu näyttää päättyvän kunnon ukkosella ja sateella. Yli puolen päivän sentään aurinko helotti ja lämpöä riitti. Jospa elokuu alkaisikin sitten puhtaalta pöydältä eli kesäaurinkoa siniseltä taivaalta.
    Mukavaa viikonvaihdetta sinun Puuhamaahasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On mullaki ollu monta piooniyritystä nuaren häviämisen jäläkihin. onnistumisprosentti o nolla.
      Tuata oranssia varijohiippaa oon hehkuttanu monena vuatena. Monta muuta on pihas välillä kasvanu paitsi tuata. Oli ihana yllätys ku Saila tarijootuu lähettämähän aluun. En tiärä onko munkaa paikat aivan ihanteellisia, mutta yritystä o. Nonii, yllätysheräämisiä siäläki. Kivoja tuallaaset yllätykset, ettei aina vaan rikkaruahojen siämenet herää.
      Täälä tuli päivällä 4mm sareryäppy, mutta illalla oli jo ihan kuivaa. Tääläpäi on kyllä ollu sarerintamia liikkeellä, mutta pääsateet o menny ohitte ja me ollahan saatu useen vaan reunatihkuja. Enemmänki olis voinu sataa kerralla ja kunnolla, ettei jokapäivä räpötä. Toivotahan lämpööstä elokuuta ja mukavaa viikonloppua sinnekki!

      Poista
  4. Oi minullakin kukkii tuota samaa pioniunikkoa, se on niin ihana ja elinvoimainen🩷

    VastaaPoista
  5. Kylläpä kuusikolmio näyttää upealta kun pioniunikot kukkivat noin runsaasti ja kauniisti. Minä en ole nähnyt tuota pioniunikon siementä myytävänä. Kiva, että yllättivät sinut tauon jälkeen.
    Varjohiipat ovat niin kauniita, kiva, että Sailan antamat ovat säästyneet hengissä, pidetään niille peukkuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä yllätys ku roskan keskeltä tunnistin unikkojen leheret. En sitte oo tuata nurkkaa palio siivonnukkaa, etteivät vaan ottaasisi nokkihinsa.
      Onneksi talavehtiivat. Piretähän vaan peukut pystys. Haluaasisin tiätysti nähärä niiren kukkivan.

      Poista
  6. Ah, ihanat pioniunikot! Naurattaa kovasti tuo, että kuusikolmio näyttää paljon paremmalta kuin mitä se todellisuudessa on :-DDD Ai jaa. Eikö kaikki näytäkään siltä, mitä se todellisuudessa on? ;-D
    Ihanaa, että vaskivarjohiipat selvisivät. Harmi, etteivät vielä kukkineet, mutta ensi vuonna sitten. Viime talvi tapppoi täältäkin kolme harvinaisempaa varjohiippaa, tosi harmi. Tai... mitä jos kävisin tutkimassa niiden kasvupaikat vielä kerran, kun siellä sinullakin versoi toinen noin myöhään? Olen kyllä pitkin kesää käynyt katsomassa, mutta en kai nyt muutamaan viikkoon. Toivossa on hyvä elää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se lähempää tarkastelua kestä. Tuaskohtaa kasvaa muroa, savipäätä, pillikettä, nokkoosta, isännän riistapellon kaalikoekasvatus ja viälä montaa muuta. Oon korkeempia vetäny pois, mutta aluskasvillisuus on vankkaa.
      Onneksi seleviytyyvät. Molemmat. Ny on maharollisuus nähärä eres toisen taimen kukkivan. Harmittavia asioota nua kasvien menetykset. Niitä tuloo väkisinki joka vuasi. Mutta eihän sitä näköjään tiärä, mitä sitä kulloonki luanto järijestää.

      Poista
  7. No olipas ihania yllätyksiä kerrassaan. Siinä se taas nähtiin, mikä elinvoima siemenillä on. Ensin odottavat vuosikaudet maan uumenissa sopivia olosuhteita ja sellaisten osuessa kohdalle ponnistavat kasvuun kuin olisivat vasta samana keväänä kylvettyjä. Kuusikolmio näyttää upealta, kun pöyheät pioniunikon kukat keikkuvat muun kasvuston yläpuolella. Hienoa, että vaskivarjohiipatkin selvisivät talvesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis torella. En olisi iki maailmas osannu nuata enää orottaa tuaho kasvavaksi, ku kerran hävisivät. Son viäläki hyvän näkööne, viimmeesiä kukintoja viärähän. Toivottavasti hiipat seleviäävät ens talavestaki.

      Poista
  8. Nuo unikot on kyllä ihania! Minäkin löysin viime kesänä viimeiset siemenet pussin pohjalta ja laitoin paahdepenkkiin. Siinä kukkivat kivasti niin viime kesänä, kuin tänäkin vuonna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihania ovat. Toivottavasti unikot kukkiivat molempien penkiis tulevinaki vuasina.

      Poista

Kommenttisi piristää arkista aherrusta. Kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...