perjantai 20. syyskuuta 2019

Ny näppäs

Piänet merkinnät kävi pakkaaspoika tekemäs. Ei käyny mittari ku -0.5, mutta jäläkensä seki jätti. No tiätysti seinänviäres o lämpöösempää ku mualla. Auton klasikki oli iha jääs. Toivottavasti kelit kuitenki jatkuus plussalla. Puutarhatyät o viälä pahasti vaihees. 

Pelargooniat oon ottanu jo sisälle ja muutaman muun. Loput o viälä terassilla, katon alla. Se suajaaki ihimee hyvi.  



Onneksi het aamusta paistoo aurinko ja sen lämpö sulatti kuurat nopiahan tahtihin.







Näihi kaunopunahattuuhin ei merkkiä kylläkää jääny. Jatkoovat kukkimista, eiväkkä ollehet moksiskaa nua piänistä lukemista.



Punaane kruunuvuakko niias oikee kunnolla, mutta päivänpäälle nousi entisehen loistohonsa.






Navetan nurkkapenkin joriinit saivat kyllä pysyvät merkit. Nei kestä sitte yhtää miinusasteeta. Ny ei ollu näiren joriinien kesä muutenkaa. Korkeus jäi palio viimme kesääsestä ja aloottivat kukkimisenki aika myähää. No, syynä voi olla erittäin huano kastelu, lähes olematon. Noli ny suarastansa ruakottoman huanolla hoirolla. Kohta nostan juurakot ylähä ja viän kellarihi ja toivon mukahan niillolis ens kesänä kaikin pualin paremmat olot.








Pakko son myäntää, etton syksy.

perjantai 13. syyskuuta 2019

Ruukutuspöytä -DIY

Oommä jotaki näkyvääki saanu tänä kesänä aikaaseksi. Innostuun nimittäin tekemähän viimme pyhänä ruukutuspöytää puarin päätyhyn. Oli jo aikaki, tarvetta olis ollu aikaasemminki, ku polovet ei oikee tuasta kyykkimisestä meinaa tykätä. Ehän suunnitellu sitä ku vaivaaset nelijätoista vuatta. Vuanna 2005 teherystä keittiörempasta pelastin tuan tiskipöyrän kannen. 



Kaikki muukki tykötarpehet o kiärrätysmateriaalia tai jotaki vanahaa sälää.








Auts! Törkiäksi oliki taas puarinpääty päässy. Kumma juttu. Nuahi kottikärryyhi tippuu räystähältä sarevettä. Toivottavasti siinon jokupäivä vesiastiana joku tynnöri. 






Onneksi pääty ei näy pihahan. Pajuangervopuska peitti pahimmat näkymät ja kuusikolomion virpiangervopuska esti näkymän terassille.






Raivauksen jäläkihi paliastuuki suht hyvä pohoja. Oommä joskus sille jotaki jo teheny. Ei tua kansikaa oo tuas koko nelijäätoista vuatta  nojaallu, viimme kesästä asti vasta.



Ruukutuspöytien jalooksi valikootuu kuarmalavojen jämät erellisesta rojektista. (Siitäki tuloo johonaki vaihees tekstiä.) Jouruun naulaamahan takareunahan tueksi kakkosneloset. Pääryt jäi pikkuusen vajaiksi, muttei se mitää haittaa.



Käännin kannen toisinpäi, takareunasta tuli etureuna, koska halusin altahat puarin kulumahan. Siinä non verenkeruupistehen viärellä. Laitoon kannen reunahan lauran, koska siinei oo ehejää reunaa. Kuarmalavoosta tuli tarpeheksi rouhiat ja tukevat jalaat. Ei tuuli viä koko hökötystä ja pitää muistaa, ettei jätä tuaho mitää liian kevyttä tavaraa, muuten saa käyrä keräämäs niitä naapurin pihasta.



Rojekti tiätysti leves, niinku niillon tapana. Puarin oven eres on portahien virkaa toimittanu  tuallaane laakia kivi. Kumma ku ei oo kukaa siinä kinttujansa telonu. 






Tein siihe lavoosta portahat. Huamattavasti parempi ratkaasu.


Tiätenki rupes viäres oleva ryteikköki vaivaamahan.


Aika siisti, ainaki aikaasempahan verrattuna ja vaikkei puaris enää suaraa paikkaa ookkaa.





Raivaamahanhan sitäki piti ruveta. Ku kaikki nokkooset, pujot, heinät ja rentunruusut olin vetäny pois, jäi jälijelle anopinaikaaset varelmat.



On niis ollu muutamia marijojaki. Lajikkehesta ei oo mitää tiatua.



Pöyrän takana oleva seinä kaipaa viälä jotaki hyllyä tai jotaki muuta säilytyssysteemiä. Täs olis ny tarkootus säilyttää kesän aikana erilaaset puutarhatyäkalut. Toivottavasti saisin palautettua ny  kaikki tähä, ettei niitä tartte aina ettiä  ympäri pihaa.


Aurinkoosta viikonloppua!

keskiviikko 4. syyskuuta 2019

Parit markkinat

Pari erellistä lauvantaita o menny markkinooren paris. Runsas viikko sitte kävin Juthbackan markkinoolla.

Juthbackan rompemarkkinat 23-24.8.2019, Uureskaarlepyys.

Täs vanahas kaapis oli ihanat, murretut färit. Oranssiaki, mihinkä oon ny nii kauhia rakastunu. Sinne se jäi. Eihä mulloo tilaa tuallaaselle, eikä tarvettakaa.









Tavaraahan siäloli taas pilivin pimeen, samoon ihimisiä. Ilima ku oli säätiarootusten perustehella paree lauantaina. Myyjiäki tuntuu olevan entistä enemmä.



Kaverina mulloli tällä kertaa Flikka ja Vauhtimimmi.  Minkä nuarena oppii.....



Vaikken varsinaasesti ollukkaa mitää vailla, kertyyhän sitä taas tavaraa. Miäles oli ruakakaluston täyrennys, jos samaa sarijaa sattuus löytyä.  Het alakumetriillä näinki muutamia lautasia ja olin löytööhin tyytyvääne. Lisää puisia pullokoria ja erilaasia kukkapöttien alustoja lähti kans joukkohon, ku kerta halavalla sai 😀 Tua vanaha uunipelli on sitte taimikasvatukses hyvä alusta.


*********


Vuaros isännän flikanflikka.




Viimme lauvantaina 31.8 oliki sitte paikallisten, perinteesten Finsumäen markkinooren aika. Siälä oli perusmarkkinameininkiä; poniratsastusta.......



.......ilimapalloja.....pullamyyntiä......lättytelttoja........ja....ja...






.........ja paikallisten kansanerustajien puheenvuarot. Aikaasemmista vuasista poiketen, päivä jatkuu Sivuluisurokilla pitkälle yähö, mutta iliman meitä. 



Kiinnostavin asia oli tiätenki Blomqvistin taimiauton aartehet. Mullahan oli kyllä suht selevät sävelet.



Olin etukätehen tilannu 'Sara'-mansikoota ja muutaman 'Maurin Makea'- varelman aluun.......







....ja täältä tapaan aloottaa syksyn sipulien hamstrauksen. Oon vakaasti päättäny satsata  ny monivuatisihin sipuliihin ja jättää ne "yhyrenkevään" erikoostulput kauppahan. Saa nähärä kuinka käy. Lilijat on ainaki aika varmoja, siis niitä ny ainaki. Ensimmääsenä kätehen jäi kuitenki pussilline vaalianpunaasia kiurunkannuksia ja sitte kauvan himoottemiani, valakoosen tiikerililijan sipulia. 



Sitte löyrin valako/keltaasen marhanlilijan 'Guinea White' sipulia. Tumman 'Claude Shride'n sipulia onki jo ennestänsä, muttei lisä pahaa tee........Siinonki jo hyvä alaku. Onko sulla kiikaris jotaki tiättyä? Vai jääkö sipuliostokset kokonansa välihi?


Niin se tämäki kesä rupiaa väkisinki kääntymähän kohti loppua. Aamulla oli selevästi ilimas jo syksyyne tunne. Sateetaki o saatu, tänäänki. Välillä sataa ja välillä paistaa aurinko.
Tämän kesän oon ottanu ennennäkemättömän rennosti. Kai alakukesän sairasjakson jäläkehen huamas, ettei puutarha mihinkää karkaa, vaikkei siälä iha joka hetki ravaakkaa. No huamaahan sen, muttei mitää peruuttamatonta oo tapahtunu. Ny rupiaa into taas löytymähän ja täshän kerkiää teherä viälä vaikka mitä ennen talavia.....toivottavasti. 


Mukavaa syyskuun jatkua!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...