Pioni/perennatuki ja pikkuusen muutaki

Mua sitte otti viimme kesänä pattihin, ku meikälääsen piooninkukat retkottivat kuinka sattuu. Mulla niitä muutenkaa montaa oo ja sitte ku se suurin kukkii, nii voishan se paremmaltaki näyttää.

Kiinanpioni - Paeonia lactiflora 'DK Aleksander Fleming' 7.7.2019, kaaripenkis.

Tiärän kyllä, että pioonit tavatahan tukia, nii mäkin tein. Kiapahutin kaharen ruurun korkuusen petooniverkon pioonin ympärille, muttei se  mihinkää piisannu. Oohan mä tukia nähäny, tosi hianojaki, mutta oon het tuumannu teherä niitä tapani mukahan itte.

Eli, tiätysti petooniverkosta. Kiapahutin nelijä ruutua korkian ympyrän.

Leikkasin joka välistä yläreunan auki  ja taitoon yläreunaa pikkuusen auki.

Raothan siitä tuli, mutta punoon yläreunahan pari kerrosta pajua.

Lisäsin viälä yhyren verkonpalan vaakahan, minkä ansiosta osan varsista pitääs pysyä pystys. Tästä tuli ihan mun näkööne ja eiköhän se asiansa aja. Ja piooniki näyttää olevan hengis - punaasta näkyy!

Potangerin keskellä olevahan kehikkohonki tein muutamia pajupunouksia. Näitoon teheny ennenki, mutta tämä on eri kehikko ja siitä toisesta pajut o varissu jo aika päiviä sitte.

Täs o pikkuusesta lampunvarijostimesta tehty tuki törmäkatkerolle. 

Leimupenkki 5.8.2019.

Törmäkatkerollehan on ominaasta retkottaa iha maata myärin. Tein viimme kesänä toisen tuen, johonka punoon vaakatuet paksusta rautalangasta. Tuki on tuan köynnöskaaren kohoralla olevalla törmäkatkerolla. Viäres on tueton, mikä on keskeltä auki. Tuettu pysyy pallomaasen rehevänä koko kasvukauren. Tämän parempaa kuvaa en näköjään ollu ottanu. Ny o molemmilla tuet.

Kevätkurjenmiekka -Iris reticulata 26.4.2020.

Mutta jotta totuus ei unohtuusi, ny mennähän vasta täs. Kevärkurijenmiakka 'Katharine Hodgking' o saanu seuraksensa Iiris reticulatan.

Aurinkoosta viikkua!

Lampun uus pajuhattu

Nii siinä käytihin, että ompelupuumi muuttuu pajupuumiksi.

Oon hakenu muutamana päivänä tiänviärestä, sähkölinijan alta, hyviä pitkiä pajuvittoja. Siitä niitä raivatahan kumohon muutaman vuaren väliin. Nämon raivattu 2018 syksyllä ja viimme kesänä juurakoosta sitte kasvoo pitkiä, suaria pajuja.  Tänä kesänä ne haaroo, eikä niitä voi enää punontahan käyttää. Pajuvittoja olis voinu käyttää syksylläki, lehtien putuamisen jäläkihin. 

Kolomiopenkis o lamppu, misten oo tykänny pätkän vertaa. Son toimiva, mutta loistaa ku Naantalin aurinko, jopa iliman valoja. Ja lisäksi hatuston lohojennu pala. Mullon pyäriny käyttämättämänä tuallaane vanhan lampunvarijostimen kehikko, jota ajattelin käyttää hyäryksi.  En kuitenkaa tykänny sen pyäriästä muarosta.

Joten taitoon joka toisen pianan sisähänpäi......

.....ja leikkasin voimapihiriillä jokatoisen pois.  Muutoon solis ollu nii tihiä, että punomises olis tullu ongelmia. Luannopajutku eivät oo nii taipuusia ku oikee punomista varte kasvatetut. Lisäksi annoon kehikolle kosania, että pikkuusen tummuus.

Punoon kahta pajua kerralla kiärtäen. Pakko, ku tuaho jäi parilline määrä loimia. Parittomalla olis voinu punua yhtä pajua kerralla toisen erestä ja toisen takaa. Reunas jouruun käyttämähän apuna rautalankaa, ku loimiväli oli aika pitkä ja käytin aika ohkaasia pajuja. Rautalanka näkyy ensimmääses kuvas.

Lopputuloksesta tuli joka tapaukses, aika hauska. Rungollekki vois teherä jonku naamioonnin.

Sitte lisäsin ennen pystyttämähäni köynnöstukehen lisää pajukuretta. Osa vanhasta kurelmasta oli jo harsuuntunu ja puronnu poiski. Siinon kerran ollu joku onneton hyasinttipavun yritys. Ny on kasvamas nii monta köynnöstä, että josko kokeelis tuaho taas jotaki laittaa. Takana aitaukses kukkii sinisenä.....

......kevättähtimeri. 

Ja joku muistamaton pöliänä istutti syksyllä punakukkaasen jouluruusun keskelle lumikellomätästä, mistei ny montaa kukkaa pukkaa, mutta onneksi eres jouluruusu on elos.

Tein muutaman muunki piänen punouksen, joista tuloo toinen postaus. Nämä mitää ihimeellisiä oo, mutta o kivoja näprätä. Ny o pihaki likimain haravootu. Ojat ja navetansivu pitää viälä vetää. Lakaasukoneen kulijettajaki jo teki tyänsä ja siirti sorat siävästi leikattavalle nurmikaistalehelle. Ilimat on ollu tooosi ihanan kevääsiä. Ny valitettavasti kylymee, mutta haravoores pysyy lämpöösenä.

Mukavaa loppuviikkua!

Pajumuna

Pääsiääsfiilis oli  hukas, enkä meinannu laittaa mitää sen kummempia  koristeeta, mutta ku kävin vintin sivukomerolla ja vastahan tuli pajumuna, minkä oon teheny vuasia sitte, innostuun eres jotaki laittamahan.

Siinä son ny portahilla, höysteeren kera.

Oon teheny tämän ehkä kymmenen vuatta sitte. Mitää vaihekuvia oo.

Täs näkyy pohojan rakenne......

......ja täs munan yläpää.

Jotta muna pysyys petoonipötis, ankkuroon sen pötis olevahan hiakkahan pajunoksilla.

Ja viärelle pikkuusen muutaki rekvisiittaa, helemililijoja......

.......ja tetejä.

Pikkuusen piristystä. Pihalla paistava aurinkoki piristää, eikä näytä kauhiasti tuulevankaa, ruaka o uunis, joten......... tairan mennä pihalle. 

HYVÄÄ PÄÄSIÄÄSTÄ KAIKILLE!

Pääsiäästä

Ny on ollu tosi komeeta päiviä ja kevät o menny piiiitkin harppauksin eteheppäi. Mulle tuliki kiirus peraata pihan penkkiä, ku rupes krookuksia kukkimahan rytökasojen keskellä. Oonki karonnu täysin pihalle. Het palautuu entine kesärytmi, pihalla nii kauvan ku suinki jotaki näköö. Raivaushommat rupiaa olemahan voiton pualella. E mitää perusteellista putsausta teheny, kuhan enimmät roippeet keräsin pois, siältä mistä pystyy.  Esimerkiksi navetan sivulla o viälä lunta.

Oon saanu siivouksen lisäksi tehtyä jotaki muutaki, pikkuusen pääsiääskoristeluja.

Mullon ollu risukasa pihas ja innostuun tekemähän yksinkertaasen pääsiääskranssin. Letti jouti hetkeksi huilaamahan.

Koristuksena o vanaha kynttilämansetti. Tipu ja pikkumunat on yhyren perheen virpojien jäliiltä.

Petooniruukkuuhi vaihroon jokuaika sitte kerratut tetet, lisäksi muutama koivunrisu. Kaaospallojen kulta-aikana tein pallosta munaversiot. Taitaa enemmänki muistuttaa amerikkalaasen jalakapallon pallua.

Näillä mennähän tämä pääsiääne.

'Tete Boucle'

OIKEE HYVÄÄ JA AURINKOOSTA

PÄÄSIÄÄSTÄ KAIKILLE!

Pajureunus

Jatketahan  pikkuusen viälä tuasta potangerista. Kerkesin sille teherä jotaki piäntä viilausta,  myähemmi syksyllä. 

Yks porkkana intoontuu kukkimahan. Mikä liä sitäki pistäny.

Syksyn taimialesta ostin muutamia 'Ria'-kuukausimansikan taimia. Näytti olevan tosi suuria mansikoota. Onko jollaki kokemusta? 

Mulle tuli pianoone ongelma. Reunan nostamine maharollisti mullan pinnan nostamisenki. Keskustan tiiliympyrä jäi kuitenki entisehen korkeutehen, siksi multa olis valunu helaposti tiilien päälle ja sehän ei passaa. Harkittin reunukseksi nuata samoja ruastunehia pellisuikalehia, joilla olin nostanu keskiympyrän multatilaa. Mutta, jotenki ne rupes tuntumahan turhan vaarallisilta. Terävän reunan päälle ku on nii helappo horiahtaa. 

17.10.2017

Poluunpätkän reunahan nostin yksinkertaasesti muutaman tiilen kylijelleen. Huom! Sain mansikakki istutettua. Olokia laitoon suajaksi ja heitin päälle viälä petooniverkon palan, ettei tuuli viä kaikkia suajavärkkiä. Toivottavasti talavehtiivat.

11.11.2017

Reunamateriaaliksi valikootuu sitte paju. Sillä saa siävästi kaarevan muaron. Mulla oli sopivaa petooniverkkosuikalesta, jota käytin loimena. Tiilien reunahan olis voinu painella puukapulootaki, joita apunakäyttäen olis voinu reunan pujotella. Mun pajunoksat oli kuitenki nii snadia, että verkko tuntuu sopivan tuaho paremmi.  Verkkosuikalehen alareunahan olin jättäny pitkät piikit, jokka painelin maahan ja hyvin pysyy.

Mullan läpivalumisen estämiseksi laitoon multapualelle kaksinkertaasen katekankahan, jonka yläreunan iskin verkon piikkien läpi.

Kangas näkyy pajureunan yläreunasta, siksi tein sen päälle viälä pajupunouksen. Piilos on ja toivottavasti pysyyki.

Multapualelta, kangas toivottavasti tuloo peittymähän kasviilla.

14.11.2017

Täston keväällä hyvä jatkaa.

Pajupunontaa

Mähän hinasin viimme keväänä suurella innolla,  petooniverkon palotikkahien kylykehen  villiviinin tueksi. No, siinä mitää kasvanu, vaikka kuinka olin turvonnehia silimuja näkevänä. Talavi vei senki. Siinä verkko kyhyjötti tyhyjänä koko kesän. Ny meinaan laittaa siihe jonku nuasta itte kasvatetuusta köynnöksistä (kelloköynnös, malabarinpinaatti, hyasinttipapu). Koska son nii tuuline paikka, ajattelin kyhätä siihe piänen suajan, pajusta. Josko se auttaas alakuhunlähärös.

Samalla tuli tuulen/auringonsuaja variolilijoolle.

Isäntä oli sopivasti nipistelly pajupuskia tiänviärestä. Niistä saiki helaposti napsittua sopivan pituusta kurevärkkiä, eikä niihi tullu lehtiäkää. Monena iltana hain piänen nipun pajuja, joita meniki aika palio. Pihaa siivotes, hoksasin viälä maas makaavat, leikatut pajuangervon risut. Niistähän sais tehtyä raitaa. Toine ylempi, vaalia raita, on syreenin vesoosta.

Verkon alaosas oleva punelma jäi jotenki orvon näkööseksi. Lisäsin sitte muutaman pajuneliön pikkuuse korkiemmalle.

......niinku tilateokseksi. Tualle mun yksinkertaaselle puutarhatualillekki muarostuu  suajaava seinä. 

.........Samoonku koko kivijalakapenkille. Katsekki pysähtyy hetkeksi tuaho, eikä het vaella pihan perälle.

Eilee oli oikian kevät/kesäpäivän tuntua ja ilta oli tosi hiano. Lämmin ja tyyni, aurinkoki paistoo koriasti viälä myähälle. Pohojoospenkin sinivuakot o ny vasta parahimmillansa. 

Sinivuakkojen runsasta kukintaa.

Hianua ilimaa piisas tasan päivän, ny sitte sataa, mutta onneksi vettä. Tämähän teköö vaa hyvää, ...........KESÄÄ!

Mukavaa viikkua!

Köynnöstukia

Ny ku ei viälä oikiat maatyät käy, on aikaa teherä vaikka kehikoota köynnöksille.

Mun ensimmääset tuet tein pajusta.

Oikiasti mä tein ne piänien tuijien suajiksi, ettei säkkikankahat paina niitä littuhun.

Tein ne muuten Itsenääsyyspäivänä, vuanna kivi ja kirves.

Kerkesin hyvin painaa ne sulahan maahan ennen pakkaasia.

Täs on niistä yksi. Purkis kasvaa Semu vuanna 2011.

Ny voi muute käyrä hakemas pitkiä piiskoja, vaikka viimme kesänä leikatuusta tiänviäristä.

Tuarehet pajut kyllä lähtöö herkästi purkis kasvamahan.

Mäki oon muutaman kerran kattonu että kasvaapa hyvin tua köynnös.

Lähempi tarkastelu paliasti että pualet o pajun lehtiä.

Pajukehikootten huano pualihan on etteivät oo kovin pitkäikääsiä.

Siksi mun eheroton tukimateriaali onki erivahavuuset petooniverkot.

Mitä ruastunehempi, sitä parempi.

Tämä kehikko on keskellä mun piäntä "muatopuutarhaa" terassin eres.

Siinä kasvaa Hagley Hybrid ja Semu. Kuva 2012.

Kehikko on 3mm rullatavarasta leikattu.

Kaikki rautakaupat ei myy pätkiä, mutta jos sellaane löytyy, nii kannattaa

mitata tarvittava määrä valamihiksi. Kotia ei jää muutaku päitten yhyristämine.

Kehikko oli vähä alastoman näkööne, silloon ku kärhöt ei ollu viälä kasvanu.

Tuunasin sitä pajupunoksilla.

Viimme kesänä tuunasin vähä lisää. Kärhöt otti aika rajusti nokkihinsa 2012-13 talavella.

Viimme kesänäki ne nousi vasta juhannuksena. (Erellikesänä HH nousi elokuulla ja Semua ei näkynykkää.) Oli nii alastoman näkööstä että 

ripustin pajupallon tuanne keskelle.

Kerkes ne kuitenki kukkia, vaikka ei ollukkaa ku vario entisestä.

On tua HH:n kukka just auenneena nii ihku. Kuva 3.9.2014