Lumisaretta, hiakkamyrskyä, fööniä......

 ........ja lopuksi viälä auringonpaistetta. On ollu helemikuun viimmeene viikko ilimojen pualesta melekoosta haipakkaa. 

Viikonlopun ja alakuviikon tuli lunta taivahan täyreltä. Oon sitonu marijakuusen nippuhun, eikä soo koskaan enne niiannu  lumen painosta.

Onneksi isäntä hoitaa suurimmat lumityät.

24.2.2021

Aitauksehen, keittiön klasin alle riimuuntuu lunta ihan hirmuuset määrät. Linnut sai syäres kattella melekeen suaraa sisälle. Iskin keskiviikkona paksumpahan kohtahan metrisen mittatikun ja lunta oli sen mukahan karvan verran yli 90cm.

Sitte rupeski tapahtumahan. Lumet tuli ryminällä alahan.

Kyllä hetki pitää orottaa, ennenku navetan sivupenkin narsissit kukkii.

Toivottavasti kerkesin. Parina päivänä aurinko kerkes paistaa, ennenku sain heitettyä alappiruusuulle fällyt niskahan. Ei mikää koria näky, mutta toivottavasti pelastaa auringolta ja kuivattavilta  tuulilta kesän kukinnan.

Sitä saharan hiakkaa tuli meillekki. Tuliko teille?

28.2.2021.

Lumen pinta o vajonnu jo reilut kymmenen senttiä. Lämmintä yli viis astetta varijos. Jippii!

Kesää teherähän sisälläki.

Aurinkoosta kuun vaihretta!

Kukka-askareeta ja arvontavoitto

Piäniksi on askarehet menny. Kukkien/taimien  kans oon pääasias ny touhannu. Liäkö jo kuitenki  kevättä rinnas, ku oon innostunu aika aijoon jopa siivuamahan.

Kukkakäsittelyn yhtenä kohteena oli tämä kesääne värinokkoonen tai isokirjopeipiksikö sitä pitääs virallisemmin sanua. Värinokkoonen kuulostaa tutummalta. Soli kesällä hianon ruasteenruskia.

Syksyllä soli palio punaasempi. Olisko ollu muka  ruskaa.  Olin näiren kans ny paremmin asialla ku erellisenä syksynä. Unohrin nimittäin silloon kolome erilaasta värinokkoosta pääoven portahille ja noli sitte yhtenä aamuna iha mustia. Otti päähän nii viätävästi. Yritin pelastaa mitä pelastettavis oli ja toin ne sisälle. Rungot näyttivät olevan vihereetä, mutta kyllä ne sitte pikkuhilijaa kualeentuuvat kaikki. Nämä olivakki keväällisiä uusia hankintoja.

Isoompi, tummanruskia näytti ny viikolla tältä. Isoommat leheret oli varissu, mutta uutta kasvua oli jo   näkyvis.

Pätkääsin oksat poikki ja laitoon latvoosta osan juurtumahan vesiklasihin.  Piänemmästä en katkaassu ku muutaman pisimmän oksan. Ovat ny paremmin tasakokooset.

                              

Jättiverbeenaa enoo tänä keväänä kylyväny, enkä kylyvä. Nostin nimittäin verbeenasaavin syksyllä sisälle, vinttihin silimien alle. Oon jopa muistanu sille lirahuttaa joskus tilikan vettä. Siinä näkyyki jo uutta viherrystä.......

                        

........mikä tuli saksimisen jäläkihin paremmin esille. Mullon toinenki jättiverbeenapurkki. Koukkasin siihen yhyren taimen penkistä ja hyvin seki porskuttaa. Otin siitäki pistokkahia vesiklasihin, joten enköhän ny näillä jättiverbeenoolla pärijää.

                            

Pitkä tiä on viälä tähän. Saavis oli flikan kasvattamia salaviootaki ja musta näyttää ihan siltä, että neki olis kasvus.

                          

Pelargooniootaki oon hualtanu, siivonnu ja latvonu. Osan latvoosta laitoon klasihin ja osan suaraa multahan juurtumahan. On muuten kummaa, ettei raaski laittaa "leikkausjätettä" roskiihin, vaan ne pitää juurruttaa, vaikkei tarttisi yhtäkää purkkia lisää. Nii, vaikka muutaman pötin sainki tyhyjätä. Pianoonen kato oli pelargoonien joukos käyny.

                              

Muutamalle huanekasville oon vaihtanu mullat. Tämä klusia näytti nii harvalta......

                              

......että pätkääsin siitä oksat vesiklasihin. Kannattaasko leikata pualesta välistä poikki, että rupiaas tuuhettumahan kunnolla. Rupiaako ny haaroomahan vaan latvasta?

Sitte tähän ihanahan arvontavoittohon, minkä sain Suvikumpu-plokin Ystävänpäivä villasukka-arvonnasta. Ihanat pitsisukat ja suunki sai makoosaksi! Isoo kiitos Marjalle! 

Mukavia helemikuun viimmeesiä päiviä!

Viherliljapuut eikä verililjapuut

Siis viherliljapuut eikä verililijapuut (niin oon näitä aina tituleerannu) on kivan näköösiä, pikkuusen eksoottisia kasvia. Niitä myyrähän useemmiten kevääsin, kesäkukiksi, mutta niistä saa monivuatisenki ilon. Koska nei kuitenkaa kestä talavia pihalla, ne pitää ottaa sisälle syksyllä. Moon viäny omiani talaven ylitte sekä olkkarin pohojoosklasilla että vintin viileyres, vaihtelevalla menestyksellä. 

Viherliljapuu - Cordyline 14.9.2017.

v.2017 Se mikä näistä tuloo ensimmääsenä monille miälehen, on useemmiten myynnis oleva tummanviininpunalehtine. Tämän istutin vanhahan sinkkisankoohin ja aluskasviksi onnenapila 'Iron Cross'. Hyvin sopiivat yhtehen.  Talavetus sisällä.

v.2018 Tiätenki, ku vastahan tuli, nii kätehen tarttuu toisenki färine kelta/viheriä lehtine viherlilijapuu, miten ollu koskaa ennemmi nähäny.

                           

 Nostin sen purkkiinensa terassin nurkkahan puusaavihin, muiren kasvien sekahan.

                           

Ihan täysin viheriäki tuli vastahan. Se valloottiki punalehtisen paikan, ruskian puusaavin päältä. Viheriän kasvutapa on torella roteva.

                            

Punalehtine viätti kesän ruukus terassipenkis .

                              

v.2019. Viheriälehtinen oli taas puusaavin noukas ja muut rivis terassin reunalla muiren kesäkukkien kans.

v.2020. Olin ihaallu plokiis pinkin färistä viherlilijaa ja ku törmäsin keväällä kohtuuhintaasehen sellaasehen, joukkohonhan se lähti. 

Viherliljapuu 'Pink Passion'

Se viätti kesän terassinreunalla, kuten punalehtine ja kelta/viheriälehtinenki. 

Viheriälehtinen oli terassilla, soffan käsinojan päällä. 

Kelta/viheriälehtisen mukana oli matkustanu salamatkustaja. Juurelta rupes nousemahan jotaki keltakukkaasta apilaa. Liänöö joku rikkaruaho. Mutta kivasti se sopii mun apilakokoelmahan.

Syksyllä ilimojen kylymetes, nostin kaikki viherlilijapuut terassin katon alle suajahan. Non viimmeesiä talavetettavia, mikkä siirrän sisälle. Ne kestäävät muutamien asteeren pakkaasia.

18.12.2020.

Puna- ja viheriälehtiset menos vinttihin talavia viättämähän. Pinkin ja kirijavalehtisen olin tuanu sisälle viikkua ennemmi. Tua alimmaasten lehtien ruskettuminen ja kuivaminen on näille tyypilline ilimiö ja siksi näistä tulooki aikaamyären rungollisia pikkupuita. Totesin, että sisälle siirron olis pitäny teherä pikkuusen ennemmin. Pinkki oli ottanu nokkihinsa ja näytti ihan ruskialta. Leikkasin sen viiren sentin tapille. Muut oli viälä suht hyväs kunnos.......Entäs mikä tilanne on tänään........ei hyvä, muttei toivoton.....toivottavasti.

Viheriälehtinen näyttää parhaimmalta. Son kyllä rajusti laihtunu ja likempi tarkastelu osootti siinä olevan joitaki öttiääsiä. Viän suihkuhun.

Kelta/viheriälehtine näytti kuivavan ja kualevan, mutta niin juurelta lähti uutta kasvua, niinku erelliskeväänäki.

Punalehtinen näyttää niin ikään entiseltä.....täysin, mutta meinaan leikata latvan pois. Näköö rupiaako haaroottumahan vai ei. Suurin syy pahoonvointihin on kait kuivuus. Sumuttaakki olis voinu. Vintin lämpötila on ollu 16-18astetta.

Viimmeesimpänä, muttei suinkaa surkiimpana, on tällä hetkellä pirtiästi vesoova pinkkilehtinen. Sehän näytti syksyllä ihan kuallehelta. Varsiki oli pehemenny lähes juurehen asti. Onneksi jätin sen leikkuun jäläkehen vintin pöyränreunalle orottamahan seuraavaa siirtua. Onko sulla ollu verililijapuita siis viherliljapuita? Ookko talavettanu niitä vai käyttäny kertakäyttökukkiina?

Mukavaa viikonlopun jatkua!

Vauhti kiihtyy....

 ...keuliiko jo?

Tein elämäni ensimmääsen siämentilauksen netistä. Meinas het keulia. Äkkiääkös siinä siämenet hyppää ostoskorihin. Muutama plaatu oli onneksi jo loppunukki, mitolisin halunnu, olis muuten tullu viälä suurempi loppusumma.

Paria monivuatistaki oli ihan pakko saara, keltaasta köynnöspikkusyräntä (Onko kellään kokemusta?) ja punanukkia. Lisäksi oon ostanu kaupasta muutaman pussin hajuhernehiä. Viälä olis jotaki vanhoja pussinpohojiaki ja viimme kesänä täysin kylyvämätä jäänehiä siämeniä jemmas. Ja ihan takuu varmasti siämeniä kertyy lisää kevään aikana. Oonkohan mä pulas viälä näiren kans.

Sen verran poltteli, että tein viikonlopun aikana pikkuusen kylyvöjä. Hajakylyvönä kolomenlaasia ahkeraliisoja, tummaa espanjanneitoa, sinisiä ja pinkkiä kirjosalviaa. Kaikki pintahan. Kirijosalaviat pullistuuvat silimis ja jo ny niis näkyy elämää.

Sammalnappiihin, pintahan, meni pinkkiä tarhaverbeenaa, muutama köynnöspikkusyrämmen siämen ja silikkitassun siämenet. 

Lisäksi olis tarkootus tästä satsista saara pari matalaa pensastomaattia purkkikasvatuksehen. Talavetukses olevasta poutapilivestä otin pistokkahia. 

Laitoon viis punanukin siämentä piänehen rasiahan. Neku tarttoo kait kylymäkäsittelyn itääkseen. Tämän rasian voisin helaposti piiloottaa isännältä jääkaappihin salaattipussin alle. Tämähän menöö jännäksi..... Oon täysin hylijänny meirän kuuman pesuhuanehen laattian ja irätän kaikki vintis pintakylyvönä lampun alla. Siälon lämpötila 16-18 astees. Hyvin tuntuu toimivan.

Mitäs vanhemmille kylyvöksille kuuluu.....

......hyvää. Kelloköynnösten sammalnappikylyvös iti 100%......

                          

....eikä hajakylyvööstä taimimultahankaa jääny itämätä ku muutama siämen. Ny on sitte ennätykselliset 38 kelloköynnöksen alakua 😀😂😍

Kouliin ne jo purkkiihin, kaks/purkki. Purkin pohojalle piäni paperinpala, päälle kukkamultaa, siihen päälle taimet ja sitte taimimultaa. 

Lisään viälä purkkiihin multaa. En raaskinu niitä het hukuttaa. Keijunmekoolle enoo teheny viälä mitää. Hyvin omat siämenet itivät, enkä meinaa niitä pahemmin erootella.  Tuloo tuuhiemmat kasvustot??? Keijunmekon leherellisis pistokkahis näkyy elämää, leherettömät aluut homehtuuvat.

Tämänpäivääne näky. Oon torella ihastunu nuahin sammalnappiihin. Ovat heleppoja ja siämenet tuntuuvat niis itävän hyvi. Jokos soot päässy kylyvöputkehen?

Mukavaa viikkua!

Ystävänpäivänä

 .....AURINKOA  JA  ILOA  PÄIVÄÄSI!

Kevään kaipuu - haaste 2021

Tämän vuaren Puutarhahetki -plokin Tiiun aloottaman, Kevään kaipuu -haasteen sain Viherrin -plokin Eevalta, Hiidenkiven puutarhassa -plokin Minnalta ja  Anun puutarha -plokin Pionilta. Kiitos teille kaikille! Ohan täs jo jonkullaane kevään kaipuu alakanu.....aika vahavastikki.

Onneksi kevään kaipuuta voi pikkuusen liäventää esimerkiksi ostamalla pirteetä esikoota. Niinku vuasi sitte tein.

Ny oon toistaaseksi tyytyny punervalehtisehen muarinkukkahan. Luntaki on ihan peevelisti.

Onneksi voi selata vanhoja puutarhalehtiä ja tankata uusia ireoota varastohon.

Ja aloottaa kylyvöt. Tämon vuarentakaane kuva. En ihan näi hyväs vauhris viälä oo.

Ja voi sitä riamua, ku ensimmääset piipot näkyy. Onneksi oon saanu lumikellokki viihtymähän, nii kukintaaki on luvas aika aikaasin.

Krookusten kukintaa ei voita mikää. Ensimmääset pörriääset o varmasti samaa miältä.

Son aina mukavaa ku ilimat lämpee. Tarkenoo aloottaa kesän ensimmääsiä rojektia. Viimme kesä oli vanhojen klasien kesä.

Nii...... ja ensimmääset taimistoviaraalut! Aaah sitä huumaa!

Oon lisänny joka syksy kevään kukkijoota. Niiren kukkimiston jännittävää orotella.......

....eikä piänet takatalavekkaa haittaa.

Son suuri kevään eristysakel, ku luanto rupiaa vihertymähän.

Ja vanhat tutut perennat rupiaavat nousemahan ja kukkimahan.......

.....ja pikkuusen uuremmakki.......kuten lumikit.....

.......tai ' White Beauty' -tarhakoiranhampahat. Niiston kehittyny viires vuares kivan näkööne mätäs.

Ollappa jo oikia kevät!

Haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki-blogista)
- tee postaus sinulle rakkaimpien keväisten kuvien kera
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogin Kevään kaipuu -postauksen kommenttikenttään.
Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #keväänkaipuuhaaste ja @puutarhahetki , jotta löydän ne.

Haastan:

Huopalinnun talossa ja puutarhassa

Kukka & Kaali

Tuplasti terapiaa