keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Mihinkä se meni?

Kuvittelin, ettäku alakaa marraskuu ja puutarhatyät loppuu, alakaa aika mataa  ja tuun pitkähäntääsihi täihi. Ja hah, hah. Ny viärähänki jo marraskuun viimmeestä päivää. Vauhrilla on tämäki kuu menny. Ens kuu menööki sitte joulutohinas, viäläki nopiempaa, jos maharollista.



Maanantaina oli pitkästä aikaa hetki auringonpaistetta. Yällä oli satanu, nua viiren sentin lumikerros. Tuli toinen talaven alootus. Ensimmääset lumet kerkeski jo sulaa. Pihalla näytti ny nii kivalta, että kävin nappaamas muutaman kuvan.



Tuumaustoloppa hattu pääs.



Punavartiset mustikat eroottuuvat kivasti valakoosesta lumesta.






Sinipiikkiputkiki on saanu lunta niskahansa.






Tuijat ja katajat, mihinä ei oo valoja, oon varmuuren vuaksi naruttanu.



Linnuulle kelepaa sapuskat, nii talipallot ku auringonkukansiämenekki.






Oon karehtien kattellu etelän lintulautojen lintuvalikoomaa. Eilee huamasin meilläki erilaasen viaraalijan. Ensin olin tunnistavani sen keltasirkuksi.......






.......mutta onko se sittekki viherpeippo. Voisko olla, marraskuus! Isäntä ei ollu munkans samaa miältä. 







Punatulukkujaki oon perähänkuuluttanu, ku niitäkää ei oo näkyny. Eilee sitte kävi viaraalulla  yks akkapunatulukku. Nii olin tunnistavinani. Toivottavasti tulis muitaki. Päivä oli pimiä ja klasinläpi otetut kuvat epätarkkoja, mutta kyllä niistä ny jotaki näkyy.


Ny täytyy toivua, että nämä lumet säilyys. Olis pikkuuse valoosempaa.
Oikee mukavaa joulukuun alakua kaikille!

torstai 17. marraskuuta 2016

Kolome asiaa kesästä -haaste

Hups, tuli oikee haastetta trykipäin :) KOLOMESTA plokista. Sain tämä mukavan haasteen 

Kiitos Teille 😊

Kiva oli kattella pitkästä aikaa kesäkuvia ja monta jo unohtunutta asiaa palautuu miälehe.
















Kolme asiaa, jotka ilahduttivat viime kesänä (kasvukautena).




-Pääsin käymähä Helsingis puutarhamessuulla, ensimmääsen kerran. Tämä taitaa kuulua kyllä keväähi, mutta mainittemisen arvoone tapahtuma kuitenki. 



-Siämenkylyvöt onnistuuvat orotettua paremmi. Kokeelin muutaki ku kelloköynnöstä ja olin iloosesti yllättyny.



-Jalohortessooren uskomaton kukinta. Monta vuatta talavetetut jalohortessat yltyyvät ennennäkemättömähän kukintahan.


Kolme asiaa, joista en pitänyt viime kesänä.

-Polovikipu. Klosasin poloveni ja se vaivas koko kesän. Se haittas kaikkia töitä ja osa puutarhatöistä jäi siksi tekemätä.






-Valtava kasvikato, ennennäkemätön. Sotti päähä koko kesän. Olin jo ihan tyytyvääne penkkien kasvivalikoomihin ja ajattelin vaa teherä piäntä säätyä. Ja pyh! Uusiksi meni monta kohtaa. 




-Täälä meillä satooki turhan palio. Saretta saatihi iha liikaa ja lujaa. Ei mitää rauhallista tihkusaretta,  vaa aina het oikee kunnon kuuroja. Kastellahan ei tarvinnu, mutta muutoon se rajootti tekemisiä.


 Kolme asiaa, jotka sain kesän aikana valmiiksi.
 





- Aitaus. Sain heti varahi keväällä tehtyä valamihiksi syksyllä alootetun matalan airan. Olin silloon, nii tyytyvääne ja tuumasinki, että kesä o jo pelastettu. No, siihe ne tekemiset meinas jääräkki.




-Käsittelin terassin pystytuet ja ölijysin terassin. Pystyt oli jo monta vuatta suarastansa huutanu uutta pintaa. Nykku villiviinin maanpäälliset osat kuali tykkönää, oliki hyvä vetäästä uus pinta.

-Sain roskisaitauksen valamihiksi. Seki homma oli roikkunu jo kauvanaikaa.



 Kolme asiaa, jotka jäivät kasvukaudella kesken.

-Navetan etu. Sain vaihrettua sorat oven erehe, mutta porras on ainavaa kuarmalavoosta.



-Potagerin uuristamine. Son ollu kans aiva retuperällä jo monta vuatta. Reunalaurat pitää vaihtaa jytkympiihi ja kasvivalikoomaa pitää tarkistaa. Keskelle istutin jo mantssuuriankärhön ja sipulikukkia. Kuvas siinon viälä rehevä villiorvokki -ja nokkooskasvusto. 

-Mäntykuluman takareunan levitys, tiänviäres. Sain sen jo hyvähän alakuhu.


 Kolme asiaa, joita stressasin.




-Mustat aukot. Jokka  kuitenki sain kesän aikana täytetyksi. Jaoon, siirrin ja hankiin uusia taimia ennätysmäärän.

-En saanu tehtyä mitää uutta. Erellämainituusta syistä, aika meni vanhojen alueeren kunnostuksehe.

-Kärhöjen huano kasvu. Onneksi kato ei ollu aiva nii suuri, ku miltä aluuksi näytti. Viälä syyskuuski puski terassipenkis 'Diana' pintaha. Ens kesä onki sitte kärhöjen istutuskesä, josei tilanne parane. On ne vaa nii komeeta loppukesän kukkijoota.


 Kolme asiaa, jotka saivat minut rentoutumaan.

-Oliko niitä? Tuntuu että koko kesä oli vaa yhtä häslinkiä, niinku aina, hyppäämistä navetan ja puutarhan väliä ja juasta (klingata) jollaki isännän asialla.



-No,  oliha niitä. Piänet  hetket, jolloonka pysähtyy, eres muutamaksi minuutiksi ihaalemahan vaikka auringon kultaamaa happomariaa tai pualiltaöin tehty  päivän viimmeene kiarros puutarhas.






- Taimistoreissut. Ku mä pääsen taimistolle nii aika tuntuu pysähtyvän. Miäles on vaa kasvit.

- Myräkät ja salamoonti. Ihimeellistä kyllä, mutta mikä onkaa rentouttavampaa, ku kattella synkän puhuvaa taivasta ja ihaalla salamooren väläkkymistä.(Silloonku myräkkä pysyy kyllä kaukana) Eihä silloon voi mitää teherä, kaikki koneet o pois seinästä. Sittekku rytinä tuloo liika liki, onki mukava kipittää isännän kainaloho.



 Kolme asiaa, jotka haluaisin hankkia tulevana kesänä.



-Uuren ruahonleikkurin. Se entine on ainavaa pois pelistä. Leikkasin nurmikon viimmeesen kerran  anopin koneella ja voi että ku se oli köykääne. Meirän kones on järkyttävän raskas, huamasin sen ny, vaikka siinä vetomaharollisuus onki.

-Luumu -tai kirsikkapuun. Nostan keväällä toisen lumipalloheiren pois ja laitan tilalle jomman kumman. Kumpi on kestävämpi?





-Kasvari. Jos ny viimmee ja vihiroon kasvari toteutuus.


Kolme asiaa, joista unelmoin.

-Aurinkoosemmasta kesästä. Vaikka aurinkoosiaki jaksoja oli, nii kaikki kasvit ei keriinny kukkia.




-Upiasta kärhökukinnasta. Vois muukki kärhöt ku 'Aljonushka' kukkia kunnolla.

-Ulukomaanmatkasta. Olis ihanaa päästä pitkästä aikaa käymähä oikee ulukomailla. Käyrä ihaalemas ja huakimas johonaki isoos puutarhas. Emmä mitää rantalomaa hingu. Mu hipiä kärvähtää muutenki nii herkästi.


 Kolme plokia, joille heitän haasteen.

tiistai 15. marraskuuta 2016

Haastepalkinto

Sain jo kauvan, kauvan sitte syyskesällä, tämän palakinto/haasteen. Itteasias kaharesta paikasta. Oli muka nii kauhiasti tekemistä, että päätin siirtää vastausta rauhallisempaha aijankohtaha. Ny sitte tuli jo uusiaki haasteeta, nii alootan purkamise vanhemmasta päästä.


1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen.



2. Kerro lyhyesti kuinka aloitit bloggaamisen.

Erilaasia kasvia googlettaessani löyrin miälenkiintoosen plokien maailman. Ku päivitin kameran digiaikahan, on kuvia tullu otettua enemmä. Oon teheny puutarhakuvista vuasikirijoja, mutta aina jäi nii palio käyttämättömiä kuvia, jokka jää sitte koneelle pölyyttymähä. Ku sitte muutama puutarhaviaras kysyy, että onko sulla plokia, nii rupesin ajattelemahan, että miksen mäki. Tänne saa tyännettyä sellaasiaki kuvia, jokka o vähä asian viärestä ;) 

Ploki toimii jonkullaasena päiväkirijanaki, vaikken joka päivä kirijootakkaa. Tämä on hyvä motivaatio kuvaustairon kehittämiseksi ja tuloo ylipäätänsä otettua kuvia monipualisemmi.  Toivottavasti.  Yksityyskohtaasemman plokin alootuksen voit lukia Plokini tarina - haasteesta.


3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille.

Mä mitää ohojeeta tiärä antaa. No ehkä sen, että jokaasen plokin kannattaa löytää ns. oma tyyli, joka eroottaa sen muista plokiista. Teherä plokista "oma juttu". 


4. Mainitse ja linkitä Blogi, joka sinut nimesi.

Mullehan tuli tämä kaharesta plokista,  Maatuskalta, Selätön puutarhuri-plokista ja  Tannilta, Kotipellolla-plokista. Kiitos!


5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi.

No nii,  empä taira ny laittaa tätä etehempäi. On kiärtäny jo niin mones kesän aikana. Jos jollaki ei oo viälä ollu nii, ole hyvä ja ota omakses :)
         


Mukavaa viikon jatkua!

perjantai 11. marraskuuta 2016

Nysse tuli

Nimittäin virallisen ensilumen kriteerit täyttävä lumikerros. Tämä tais olla viimmeene kolokka mihinkä lunta tuli eres muutama sentti.



 Nii, ei ny mistää kymmeniistä sentiistä puhuta, niinku eteläs. Eikä tämäkää taira kovi  pitkäaikaane ilo olla.  Ens viikolla pitääs olla plussakeliä ja pia nämä sentit o hävinny. Onneksi tästä määrästä ei aiva kauhiaa lossakkua pääse syntymähä, toivottavasti.

 Lumiaurakki lähti heti liikenteehi. Kipinät vaa sinkooli ja tiälle pöllys takaasi samat lumet. No, kerkiää eres kerrasta laskuttamaha, ennenku lumi sulaa pois.

  






Pensashanhikki kukkii lumihin asti. Yllättävän hyvinä on keltaaset kukat pysyny, pakkaasista hualimata.



Otsikko sopii toisehenki tulemisehe eli posti toi alakuviikosta mulle paketin. Kotipellolla-plokin Tanni, lähetti mulle arvontavoiton.




Arpa osuu kohoralle ja voitin 3D- joulukorttikirijan. 





Kirijas on mallia ja materiaalia monehe korttihi.







Korttikrumeluuria.







Lisäksi pikkujoululahaja, tuikku ja jouluaiheella koristeltu tulitikkuaski. Kiitos Tanni, kivasta jouluusesta paketista!



Alootin lintujen talaviruakinnanki. Jasmikkehes roikkuu telinehes talipalloja. Aluuksi siinä naputti vaa yks tintti. Ihimettelin, että onko muut muuttanu paremmille ruakintapaikoolle. 






Laitoon sitte lintulatoho kuarittuja auringonkukansiämeniä ja het alakooki oikee kunno kuhina. Lintuja on aiva ruuhkaksi asti.






Joka sivulla on pyrstö pystys.







Yks ettii purokkahia. Aurinko osuu kivasti just keltaasehe rintamuksehe.








Meillä on aika ykspualine lintuvalikooma, talitinttiä, varpuusia ja ny on näkyny muutama sinitiaanenki. Linnut käyvät nappaamas siämenen suuhunsa ja pyrähtäävät villaheiren oksille syämähä. Kummaku ei oo tullu  nokkakolaria, sellaane trafiikki on aika-ajoon päällä. Lintulato on piänimmästä päästä oleva lintulauta ja linnut tyhyjääväkki sen yhyres päiväs. Käyn sen aamunavetan jäläkihi täyttämäs, nii sapuska riittää just ja just koko valoosan aijan.


Taas viikko viärähti, enkä oo viäläkää saanu laitettua valoja pihalle. Isäntäki jo ilimootti, että naapuris o jo valot. Jos mäki, ens viikon aikana tarkenisin. Joko teillä on kaamos/kausi/talavi/jouluvalot laitettu?

Mukavaa Isänpäivää!

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Pikkuusen paniikis

Monet heidet pitäävät lehtensä loppuhun asti, eiväkkä meinaa millää tajuta talaven tulua. 








Purppuraheisiangervo 'Diabolo's on kaikki leheret viälä tallella. Osa o pikkuuse ruskonnu, mutta suurinosa o viälä iha hyvän näköösiä.







En yhtää ihimettele, ku sanotaha, että punalehtiset pensahat ja puut pitääs istuttaa länsipualelle tonttia, laskevan auringon pualelle. Takaa paistava aurinko kirkastaa muute nii tumman sävyyset leheret  komiasti.



En tiärä johtuuko lehtien puskahan jäämisestä, että keväällä leheret puhkee sitte toooosi myähää. Joka kevät oon uskonu sen kualeentunehen, mutta kyllä se herää ku jaksaa vaa orottaa.



 Villaheires on kans viälä leheret, mutta se kyllä puskoo ne sitte taas tooosi aikaasi.


Oon aina ollu nii rentua ja kehunu, etten suajaa talaveksi muutaku kärhöt, eres jotenkute. Että jos ei seleviä, nii sitte laitan muuta tilalle. Aluushan oliki niitä "varmoja" peruskasvia, eikä talavivaurioota pahemmi tullukkaa. Tilanne o nykyysi aivan toine. On tullu ihastuttua, haksahrettua ja hankittua jos jonkimmoosta riskikasvia. Viimme talavi osootti sitte minkälaasta son pahimmillansa, mustia aukkoja jokapaikka täynnä. Nii, eikä ne kaikki varmakkaa ollu nii varmoja.






Täälon taas sama tilanne ku viimme vuanna, pakkaasta iliman lunta. Maa on toki pikkuusen kuivempaa, mutta silti peliättää kuinka käy ja pikkuune paniikki vaanii. 

Viimme talavesta selevis peruukkipensas varmastikki ympärille kiataastun pakkaashuavan ansiosta. Huapaa oon ostanu ny lisääki. Mulle uutena suajausmateriaalina kokeelen sammalta. Sen käytöstä kirijootti Tita, Unelmia ruusuista -plokis. Laitoon sammalta tuan niatospensahan päälle, silläku pitääs säilyä koko kasvusto jos meinaa kukkia nähärä. Lisäkerros ei varmasti olisi pahitteeksi ja jos ei tuu lisää lunta, voin hakia viälä sammalta.






Ensiksi on lehtiä, sitte lecasoraa sammalen alla. Kiataasin viälä pakkaaspeiton ympärille. Täälä lakialla ku tuuloo, nii meille se osuu takuu varmasti.








Kirijavalehtine japaninvaahtera on säilyny kaks talavia hengis. Keväällä se tosin alootti kasvun juuresta, mutta elos kuitenki.







Kolomiopenkiski on ny kaks tuallaasta suajusta. Toisen sisällä on valkokletra, joka ei nykkää keriinny kukkia. Jos keväällä aloottaas kasvunsa pikkuusen aikaasemmi ja ylempää. Toine on atsaleea 'Ruususen Uni'. 



Keltalehtisen happomarijanki peittelin. Oon käyttäny tukina petooniverkosta tehtyjä ympyränmuatoosia perennojen tukikehikoota. Ny ompelin oikee huavasta sopivia renkahia. Ei tartte mitää muita kiinnityksiä.



Oon ittekseni vähä huvittunehesti kattellu anopin tapaa havuttaa kaikki kukkapenkit. (Non kyllä jo siivottuki) Ny oon aharistunu tekemähän saman jutun. En kaikille, mutta kohtiihi, mihinä lumi ei viihry. Osalle oon lisänny hiakkamultakeon juurelle ja ripotellu kaikki haravoorut leheret penkkiihi. Ny ei sitte voi ku orottaa mitä keväällä näkyy. Huoks!






Siinä olis havutyätarpehia. Ainaki olis tarkootus teherä muutama pallo ja tähtikehikootaki olis valamihina.







Risutöitäki suunnittelin tänä syksynä tekeväni. Rupiaa nua linnut olemahan jo nii haurahia, että hajuaavat kohta taivahan tuulihi. On ollu kuitenki nii tyäntäyteene syksy, etten oo niitäkää keriinny.



Kyllä heitti het kylymäksi -12 oli yällä ja nykki -7.7.
 Yrittäkää tarijeta!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...