Risulinnut

Täs on yks mun kevään rojektiista, risulintujen tekemine. Non ollu mulla tuumingis jo monta vuatta, ku erelliset hapertuuvat pelekiksi risukasooksi. 

Ruma ankanpoikane?!

Sopivien risujen saanti on ollu ongelmana. Isäntähän nipistelöö ojien päällystööltä koivunvesoja, muttei ne oikee tähän hommahan sovi.

Pelastukseksi tuli naapurit, jokka kaatoovat puutarhastansa vanahan, monirunkoosen koivun. Ku kuulin moottorisahan äänen, olin haukkana paikalla ruinaamas riskuja. Toin kaks kukkurakuarmaa kottikärryyllä. 

Mun risulinturojekti tarttas jo syksyllä, ku naapurit kaatoovat ensimmääset rungot. Hain silloonki risuja ja sain teheryksi piänemmän linnun rungon, jota ny pikkuusen lihavootin.

Täs o suurempi lintu tekovaihees. Laitoon kaulan sisälle kiamuralle väännetyn hariateräksen vahavikkeheksi.

Halusin linnut samahan paikkaha ku erellisekki, tiänviärehen, kaharen syreenin välihi. Soli iliman lintuja jotenki tyhyjän näkööne kohta.

Täs o lintujen pystytyksehe tarvittavaa rekvisiittaa, risulinnut, isoompahan jalaat, piänemmälle pesävärkiksi vanaha ranssi, jonka nostin irti maasta petooniverkolla, jota marallin.

  Jalooksi piti kuitenki laittaa pampukepit, ku kuusennärehet risahtivat poikki. 

Siinä ne taas nököttäävät muutaman vuaren. Piänemmän linnun nostin sen takia, ku etehen kasvaa jaloangervua ja taa saniaasia. Ny näkyy muutaki ku pää.  Näitoli kiva teherä, mutta aika raskasta o pyäritellä nua suuria lintuja, vai onko voimat vähenny. Lintujen tekemiselle o ohojeeta monenki sorttisia. Moon teheny nämä Suvikummun Marjan plokista löytyvillä ohojeella.

Ensimmääne pääskyyne 9.5.2019.

Ny o kesä!

Pääsiäästä

Ny on ollu tosi komeeta päiviä ja kevät o menny piiiitkin harppauksin eteheppäi. Mulle tuliki kiirus peraata pihan penkkiä, ku rupes krookuksia kukkimahan rytökasojen keskellä. Oonki karonnu täysin pihalle. Het palautuu entine kesärytmi, pihalla nii kauvan ku suinki jotaki näköö. Raivaushommat rupiaa olemahan voiton pualella. E mitää perusteellista putsausta teheny, kuhan enimmät roippeet keräsin pois, siältä mistä pystyy.  Esimerkiksi navetan sivulla o viälä lunta.

Oon saanu siivouksen lisäksi tehtyä jotaki muutaki, pikkuusen pääsiääskoristeluja.

Mullon ollu risukasa pihas ja innostuun tekemähän yksinkertaasen pääsiääskranssin. Letti jouti hetkeksi huilaamahan.

Koristuksena o vanaha kynttilämansetti. Tipu ja pikkumunat on yhyren perheen virpojien jäliiltä.

Petooniruukkuuhi vaihroon jokuaika sitte kerratut tetet, lisäksi muutama koivunrisu. Kaaospallojen kulta-aikana tein pallosta munaversiot. Taitaa enemmänki muistuttaa amerikkalaasen jalakapallon pallua.

Näillä mennähän tämä pääsiääne.

'Tete Boucle'

OIKEE HYVÄÄ JA AURINKOOSTA

PÄÄSIÄÄSTÄ KAIKILLE!

Aitaus

Myähä syksyllähän innostuun tekemähän airanpätkän. Julistin silloo suurehen äänehen, että jatkan sitte keväällä. No, nysson jatkettu ja tehty. Ny voi siitä kuvitellusta tyälistasta viivata ensimmääsen tyän teheryksi. Oon tosi tyytyvääne, ku muutoon tuntuu ettei mikää etene.

Tuivioki on jo vihertyny.

Hain parihin kertahan mettänrannasta sellaasta pitkää, nua nelijä senttiä paksua, haavan ja koivun vesaa. Niitä meni suurinpiirtee 120. Leikkelin oksat saksilla jo mettäs, ettei tarvinnu niitä kotia tuara. Meinas siinätouhus peukaloki krampata.

Syksyllähän sain jo nua pystytolopat laitettua valamihiksi. Siitä oli hyvä jatkaa. Ja oli vähä pakkoki, ku ei olisi viittiny koko kesää nuata kapuloota vaharata. Olihan ny mukava teherä, ku ei ollu viälä lehti puus.

Kinttupoluun aitaus.

Tällääne siitä ny sitte tuli. Son ny suurinpiirtee kuuskymmentä senttiä korkia ja kymmene metriä pitkä. Läpinäkyvä aita :D Harva ku mikä, mutta pysähryttää katseen tuaho aitaha eikä rajaojan nokkoosiihi.......toivon mä.
 Rupiaa tämän alueen rakentehet olemahan valamihit. Viälä parivuatta sitte, ku joku tuli käymähän, tuumasin tuvannurkalla,"ettei siälä mitää oo" ja käännyttihin pois. Ny saa siirtyä duunaamahan tuvan seuraavalle reunalle.

Tämon sitä syksyystä pätkää.

Tältä se näyttää ojasta kuvattuna. Son tosi reunalla ja toivottavasti pysyyki. Airan alla on tasootettu maata, katekangas ja hiataa päällä, ettei tuuli sitä viäny talaven aikana.

Hyvä ku aita o harvaa, pääsöö tuivioki kurkistamahan auringon pualelle.

Täs on mun kovettu puro. Täälä mitää sarevesiohojausta ollu. Täs on mun yks versio asiasta. Puro solisoo oikee oikiasti kovalla satehella..... Nii, ja sain sillanki! Tuulahrus japanilaasta henkiä.

Näkymä keittiön klasista. Tykkään tuasta enemmä, ku niistä matojen syämistä karviaaspuskista. Jotenki tua reuna kaipas rajausta ja sellaane siinä ny on. Eikä viä palio tilaa. Reunan istutukset varmasti viälä muuttuuvat monehen kertahan.

Posliinihyasintin nuppu.

Lopuksi viälä kuva uuresta nupusta, ku kukkia ei lisää oo. Posliinihyasinttihan se siinä. Ny näyttääs nousevan palio enemmä ku viimme keväänä ja niihän olis tarkootuski. Ei haittaasisi vaikka valloottaasisivat koko leimupenkin.

Virkistävää viikkua!

Pikalisäys

Tämän aamuusta kuvaa......ja lisää tuloo....... taivahan täyreltä!

Airanpätkä

Näin Rakkaudesta Vironperään -plokis airan, johonka ihastuun heti ens silimäyksellä.
Päätin, että tuan sorttista aitaa mäki teen, joskus johonki.
Sopiva paikka ilimestyy ennemmi ku huamasinkaa.
Ku reviin  syyskuus  keittiön ikkunan kohoralta, välipalasta, mariapensahia pois,
tuli reunasta tosi alastoon. Rajaojaki tuli nii rumasti näkyvihi, että päätin
toteuttaa siihen piänen aitarojektin.

Ny ku oli näi myähääne ja lumenuhka leijuu ilimas, päätin teherä tällääsen kokeelupätkän.
Olin nii täpinäs, että kuvasta vasta huamasin kuinka eripituusia nua toloppien välit on.
Voi, voi, mä joka teen melekee kaikki mitta käres.

Aita on pualisen metriä korkia. Siinon ainaki koivua, pihilajaa ja haapaa.
Pujotteluja oli kiva teherä ja valamista tuli pikavauhtia.
Aikaa viävintä on trompia mettäs kattellen sopivan vahavuusta materiaalia.
No, siinä kunto kasvaa ja saa kunnon happihypyn.

Toivottavasti tua poikkiaita himmaas eres pikkuusen tuulen voimakkuutta.

Toimii se ainaki jonkullaasena näköestehenä.

Tämon sellaane kaharen ja pualen metrin airanpätkä, koeversio.

Tuala takana näkyyki osaa tolopiista, mikkä on siinä varsinaases välipalas.

Sitte tuliki lunta ja hommat tyssäs siihe.
Jos ja kun, tämä lumi sulaa pois, tiärän ainaki mitä teen.....AITAA!

Mukavaa viikkua!

Kaks vanhaa varista

Kolomiopenkis on kärhökehikko, jota oon vähä tuunannu.

Sekun on koko talaven ja alakukesän nii alastoon.

Risuvaris

Mäkättävä risuvaris

Olevinansa harakka

Nuaha näyttäävät aiva pahaniliman linnuulta. Tulipas synkkiä kuvia.

Risuharakka

Lintuhäkki

Nua linnut o jo tuas muutaman vuaren  ollu. 

Onki jo vähä sammalees ja piuhat löystyny.... nii ku tekijänsä.

Heippa!

Jatkethan ny, ku päästihin alakuhu

On tääläki ny sellaasia paikkoja, mihinä lunta ei enää oo.

Pohojoospäärys näyttää jo näi viheriältä

Risuuntuvat kurjet