Hei, hei tammikuu ja ensimmääset kylyvöt

Sitei oo tammikuuta enää kovin palio jälijellä. Aika talavinen kuu on ollu. Onneksi kovia pakkaaspäiviä ei oo ollu ku muutamia. Muina päivinä lukemat on ollu ihan siärettäviä. Plussakeliä ei oo ollu paria päivää enempää, eikä silloonkaa lumen pinta palio puronnu.  

31.1.2021.

Lunta on tullu pikku hilijaa lisää. Ny muutamana päivänä on satanu ihan hilijalleen, etton lunta ny joka paikas. Tästä kuvasta näköö, kuinka tuuli on kinostanu aitauksen täytöhön lunta. Onneksi lunta on kaikkien muirenki penkkien päällä, koska pakkaasten on povattu jatkuvan koko helemikuun.

                          

Kärhötuet näyttäävät talavellaki ihan kivoolta. Havujen päältä pitää käyrä pökkimäs lumet pois, etteivät repee tai katkee. 

Lunta on ny niin palio, että jäniksillä rupiaa olemahan vaikeuksia löytää ruakaa. No, sitähän löytyy hualimattoman puutarhurin pihasta. Alvar-pensasmustikkaa on pikkuusen typistelty. Omenapuun allaki oli istuttu tovi jos toinenki, mutten mä siitä mitään piittaa. Näille pitää kuitenki heittää joku suaja päälle, ennenku tapahtuu enempää vahinkua.

31.1.2021 itäny 17/24.

Sitte mukavempihin uutisihin, tammikuun kylyvööhin. Alootin kylyvöt tiätenki perinteesesti kelloköynnöksillä. Mullon ollu kelloköynnöksen itämisen kans muutaman vuaren melekee ylivoimaasia ongelmia. Ny non ratkaastu. Ennen liotin siämeniä, joskus kellonki ympäri ja laitoon ne sitte kuumalle pesuhuanehen laattialle. VÄÄRIN!  Vuasi sitte kokeelin ensimmäästä kertaa sammalnappia ja ne pelas paremmi, vaikken silloonkaa saanu ku kaks kelloköynnöstä päähän asti. 

21.1.2021 painoon liottamattomat siämenet, kaks siämentä joka nappihin niin, että siämenen toinen reuna näkyy.  Ei menny ku pari päivää,  ku ensimmääne rupes tyäntämähän juurta. Ny näkyy elämää jo 17/24 siämenestä. Nämon ollu vintillä kasvivalon alla, kansi päällä.

Toisen kelloköynnössatsin laitoon hajakylyvönä taimimultahan, keittiön klasille, kukkapöyrälle. Sirottelin vaan siämenet PINTAHAN ja pirin sumuttelemalla siämenet kosteena, muavipussin sisällä. Tällä hetkellä 16 on elämää.  Kaikkiastansa yli kolomeskymmenes. No, sitähän ei viälä tiärä kuinka näiren käy, mutta toivottavasti saan enemmä ku kaks tainta!

Keijunmekon siämenkotia ja siämeniä 21.1.2021.

Toinen kylyvettävä oli keijunmekko. Sain kesällä kolome tainta ensimmääsen kerran kukkiviksi asti. Toin ne sisälle syksyllä, ku näkyy olevan muutama siämenkota tekeellä. Ny oli muka siämeniäki sisällä.

Ensimmääset keijunmekkojen koukut 31.1.2021.

Murustin siämenkorat sammalnappien päälle 21.1.2021 ja tänään näin ensimmääset elonmerkit. Joka napin pinnalla on mikroskooppisen piäniä koukkuja enemmän ku yks. Uskokaa tai äläkää, mutta on niitä.

                          

Koska en tiänny, onko siämenet itäviä, päätin pätkäästä yhyren elävältä näyttävän verson......

...ja laittaa ne taimimultahan juurtumahan, vintin lampun alle. Yhyres näkyy jo uusia leherenalakuja.

                          

Kolomannen kasvatusprojektin alootin rönsyorvokilla. Son vintis talavehtimas, mutta rupes näyttämähän aika surkialta. On päässy kuivamahan  monet kerrat.

                          

Täytin rasian mullalla. Alle kukkamultaa ja pinnalle taimimultaa. Sitte rönsyorvokkiruukku viärelle ja kiaputin rönsyjä rasiahan ja painoja päälle. Rönsyt o viälä kiinni emokasvis. Tänään näytti jo kasvavan uusia lehtiä. Tairan teherä viälä toisenki rasiallisen, että rönsyorvokki säilyys hengis. Siton aika harvoon saatavilla. On näiren kasvatusten kans taas niin mukava touhata. Jos kesä tulis pikkuusen nopiempaa.

24.9.2020.

                          

Keijunmekko ja rönsyorvokki terassilla, seinänviäres. Oli turhan varioonen paikka ja tiätenki kastelu oli taas mitä sattuu. Jos ens kesänä ryhyristäytyys täski kohtaa. Ookko jo taimikasvatuksen aloottanu?

Ihanaa helemikuuta!

Villiviinin pelastusyritys

Pyäriin alakukesän ahkerasti terassin kimpus, tavalla tai toisella, joten viälä yks terassihin liittyvä postaus.

Reunimmaasen terassin tolopan juures kasvaa villiviini. Se kiipee ylähän petooniverkosta leikatun soiron tukemana. Sen runko  kiamurteli parahimpina päivinä katon rajas, mistä se kasvatti kesän mittahan pitkät versot terassin laattiahan asti. Versot leikkasin  varahin keväällä pois, uusien tiältä.

Terassin villiviini 4.9.2015

Se kerkes valloottaa melekee koko terassin. Latvat oli jo kääntyny kasvamahan naapurin pualeeselle reunalle. Mutta sitte tuli SE hirmuunen talavi ja lähes kualetti mun villiviinin. Villiviini alootti kasvunsa aivan A:sta, eikoo sen koomin kunnolla päässy vauhtihin. Sen elpymine on ollu yllättävän hirasta. Just ja just versot on ylettyny hipomahan katonrajaa.

Terassin villiviini  5.6.2020.

Keväällä käsittelin kaikki terassin tolopat ja villiviini oli laskettava maahan. Siinä se sitte orotteli jatkokäsittelyä turhanki kauvan. Erellisten terassipostausten rojektien takia.

Kerkes heinät kasvaa ja leherekki rupes jo ilimestymähän villiviinihin, ennenku rupes tapahtumahan. Jotaki tolokkua tualle sotkulle piti keksiä.

Mulloli käyttämätön, aika heppoosesta materiaalista tehty puinen istutusastia. Siitähän saisin hyvän reunuksen. 

Soli kuitenki liian korkia, joten sahasin sen kahtia. Naputtelin metallista "reikänauhaa" tueksi.

Villiviini oli ny irtonaasena helappo pujotella  reunuksen läpitte. Piänennin pikkuusen puskaa.......

.....ja siivosin kivien välit. Juurelle uutta multaa ja reilu ripaus lannootesta.

Tulipa siitä siisti.

30.6.2020.

Äkkiää se tuuhettuu ja rupes lykkäämähän juuresta uutta kasvua.

12.10.2020.

Kesällä se kerkes kasvaa vaakasuarahan ensimmäästen toloppien välin verran. Ja ny tapahtuu kunnolla se, mitä aina syksyysin  orottaa nii hartahasti, villiviini sai kunnon ruskan. (Toisen tolopan juurella näkyy viiniköynnöksellä, yks Ruukkujen uus kuasi -postauksen petooniefektillä suhuutettu  ruukku.)

14.10.2020.

Villiviini oikee loisti tulenpalavana auringonpaistees! Ja miksi villiviini sai ny nii harvoon nähäryn, kunnollisen ruskan.

Syy on torennäköösesti se, että vasta ny laitettihin räystäskouru ja ränni terassin katon reunahan, eikä syksyyset sareveret enää valunu villiviinin varpahille. Maa pysyy tarpeheksi kuivana tuleennuttaen villiviinin.

Loistavaa loppuviikkua!

Tomaattikaappi - DIY

Innostuun kesällä tuunaamahan tämän tuvan vanhoja klasia oikee urakalla. Tein ensimmääsenä valamihiksi pikkukasvari/lyhyryn ja sitte terassin lasituksen. Mutta tomaattikaappi venyy koko kesän kestäväksi rojektiksi.

10.4.2020.

Täs nuata klasia jo alustavasti asettelin ja pyärittelin. Silloon viälä oletin, että äkkiääkös tuan teen, mutta pyäriin muiren töiren kimpus,  surin ja vasaran kans niin ahanahasti, että tämä rojekti kärsii ja tulihan siinä taas nuata kinkkisiä teknisiä juttuja, mitä piti enemmä miättiä.

5.5.2020

Sain ny kuitenki pesut, hionnat ja uuret pinnat sutaastua.

Ja löyrin siihen kaupasta valamihin, kevyemmän, kennolevyyllä varustetun kannen. 

29.5.2020.

Aikani jahkaaltuani, huamasin, että olin syksyllä iskeny riskipenkkihin keväälliset Tetet. No, tomaatit sai viälä orottaa.

7.6.2020.

Ja kuinka ollakkaa, tuli myrsky ja tuhos mun korttitaloon. En ollu ensimmäästäkää ruuvvia viälä laittanu. Klasit säilyyvät kyllä kaikki ehejinä, mutta kennolevyt ei kestäny. Ostinki siihen muavipleksit.

8.6.2020. Vasemmalla eres kaks kääpiötomaattia, muut 'Maja'-pensastomaattia. Oikias reunas kaks kurkkua. Kuva on yhyristetty kaharesta kuvasta. Alareuna on oikiasti suara.

Sitte meni hermo ja verin narsissit pois. Istutin tomaatin taimet (7kpl)ja ostetut kurkuntaimet (2kpl) jo paikallensa.  VIRHE!  Tomaattikaapin ala on 0.80m x 1.60m. Kaappi tuli ihan liian täytehen. Sen huamasin sitte myähemmin.

Öisin oli viälä aika vilipoosta ja harsolle oli käyttyä.

18.6.2020.

Sain viimmeen kyhättyä jonkullaasen tukirakenteen, millä sain pirettyä klasit paikallansa. 

Tomaattikaappi on vaan 50cm korkia, mutta multapinta on n.15 alempana., joten kasvukorkeutta on 65-70cm. Kaappi jää niin matalalle, ettei se peitä näkymiä.

22.6.2020.

Sitte oli kannen/kansien kiinnityksen aika. Olin ostanu lavakaulukselle tarkootetun kannen ja toisen kannen, mikä oli pualet piänempi. Kannet ei menny kuitenkaa tasan seinien kans. Menivät joko 10cm päällekkäin tai 10cm yli. Ja sehän ei käyny.

Ja seki rupes ärsyttämähän, että piänemmäs kannes oli viälä kennolevy. Ratkaasu oli, että ku kavennin piänempää kantta 10cm ja ku jouruun sen purkaa, sahasin siihen kirkkahan pleksilasin. 

12.7.2020.

Kannesta tuli sopivan kokoone, kevyt ja kirkkahilla muaviklasiilla varustettu. Tuuletus hoituu näin.....

                                                                    .......tai näin......

                                                                      .......tai näin.

19.8.2020. Isoomman kannen haat o viäläki laittamata. Jos ens kesänä.

                          

Sen opiin, etten laita kurkkuja tuanne enää. Ne meinas valloottaa koko kaapin. Ne ryäppys ovestaki pihalle. Kurkkuja tuli, liikaaki. Enkä laita tomaattiakaa nua montaa, en ainakaa minitomaattia. Ne hukkuuvat tuanne ihan täysin, vaikka kastelu ja muu hoito jäi taas retuperälle. Tomaattiaki sain, mutta suurin osa jäi vihereiksi. Joitaki kypsytin sisällä, mutta enemmänki olis voinu. Ny on taas palio viisahampi ja kohta saa teherä uuren yrityksen.

Mukavaa tammikuun viimmeestä viikkua!

Linnunpelijätin 3 x

Terassi teema jatkuu. Niin ihanan kesääsesti paistoo aurinko mutta......

Meillon palio pikkulintuja, johtuen kait monista puskista, jois on hyvä leikkiä piiloosta ja ehkä talaviruakintaki o niitä lisänny. Koska tua klasinkohta oli hetken iliman mitää, linnut välillä suhahtivat siitä läpitte....vauhrilla. Ja kuinka ollakkaa, ku laitoon välikön tukkuhun vastapestyllä klasilla, siihen mottas het joku ittensä ku selekäni käännin. Siitähän muarostuu oikee pikkulintuansa. 

 

Sitte tuliki ongelma, mistä linnunpelijätin, sellaane, mikei klasia rikkoosisi ja mitä jaksaas ittekki vaharata. Tekaasin siihe viirinauhan, ohkaasesta pitsikankahasta. Leikkasin vaan kolomioota ja ompelin saumurilla yläreunasta yhtehen. 

Sehän näytti ihan siävältä ja tuntuu tehoavanki kunnes......

....tuli ensimmääne kunnon etelätuuli. Ylärimoos eioo mitää tuuliestettä. Ku olin muutaman kerran irrootellu viiriä kepillä, teki miäli kokeella seuraavaa vaihtoehtua.

Jos vaikka kokeelis haukkaa. Kookletuksella löytyy siluetinkuvia, joista otin mallia. Puarista löytyy yhyrestä toisesta rojektista jääny ontelomuavipleksi?! En ny parempaa sanaa keksiny.

Mustaa suhumaalia toiselle pualelle.

Toisen pualen jätin käsittelemätä. 

Toimii ja oli viälä siärettävän näköönenki. Kivasti tuuli sitä heilutteli ja käsittelemätön puali väläkkyy auringos. Soli nii kaukana klasista, että se pääsi kääntylemähän piänellä tuulella.

13.8.2020.

Soli jopa niin tehokas, että muutaman metrin pääs oleva kirsikkapuuki pärijäs iliman verkkua. Puu jää justihin kuvan vasemmalle pualelle.

31.10.2020.

Pelargoonit muuttivat syksyllä vinttihin. Taas oli aution ja tyhyjän näkööstä ja haukkaki oli saanu siipehensä. Senki tuuli joskus heitti tuanne ylärimojen välihin.

31.10.2020.

Onneksi en ollu keriinny laittaa palooksi tuata, siinä jo monta vuatta ollutta verkonpalaa. Het tuli palio suajaasempi olo. Ei linnukkaa sukaassu enää nii vauhrilla. Lisäksi kaivoon portista jo monta vuatta palavellehet "pitsiset" havutähtien raarot.

Tähäret otan tiätysti keväällä pois, mutta verkko taitaa tuaho jäärä. Sen olemasolohon on nii tottunu ja kait siihenki sais ulukopualelta jollaki konstilla kasvamahan jonku köynnöksen.

Kevättä orotelles.....