Ruusunkukkia kuitenki

 Onneksi o ruusunkukkia, vaikka suviruusu ja juhannusruusu eivät ny leikkaamisen takia kukikkaa.

Nimittäin 'Therese Bugnet' o täyres vauhris. Ostin sen syksyllä 2017 runkoversiona ja istutin sen kolomiopenkkihin valakoosen neilikkaruusun viärehen. Aikalailla alakuvaihees tuli jo ahtahanpaikankammo. Valakoone neilikkaruusu kasvoo korkiemmaksi ja runkoruusun päärunko kuivi, joten nostin rungosta kasvavan oksan uureksi rungoksi. Soli entistä pikkuusen matalampi.

Pavijonkipenkin valamistuttua paviljongin ympärille, siirrin runkoruusun siihe. Kukkii ny paremmin ku koskaa. 

Nykki son ahtahas paikas. En raaskinu sitä keväällä leikata. On turhan rento-oksaane ja likellä kasvava siniruukkukärhö meinaa väkisin tarttua siihe. Jos tuloo kukintatauko, sakset laulaa.

'Therese Bugnet' päivällä......

Koska tämän toisen raaskiin leikata ja son paaalio paremman näkööne ja kukkii yhtälailla. Tämon Theresen juurivesa, mikä kasvoo torella pitkäksi piiskaksi. Kuapaasin sen maasta ja istutin sen samahan paviljonkipenkkihin ku siinoli silloon kerran multapintaa tyhyjänä. Ajatuksena, että flikalle joskus.  Lyhennin muutaman sentin, että haaroos. Hyvin lähti matkahan. Tukena on harjaterästä. Kiva huamaamaton tuki.

........illalla.....

.........ja aamulla.....

.......ja yhyres alakuperääsen kans.

Eikä siinä viälä kaikki. Tiätenki kolomiopenkkihin jäi juurivesoja. Onneksi on uus osootes tiaros. Joku rääpy pitää olla, ettei yks plaatu valtaa koko puutarhaa vaikka söpösti kukkiiki yhyres niittykurjenpolvi 'Philippe Vapelle'n kans. Kuivuus senku jatkuu, muttei näytä ainakaa tämä ruusu siitä kärsivän.

Ruusuusta kuun vaihretta!