lauantai 29. syyskuuta 2018

Son loppu ny......

.......kesä meinaan ja kohta on lusittu syyskuuki. Ny on ollu kahtena yänä peräkanaa pakkaasta ja se näkyy.







Perijantaita vasten yänä oli peräti -3 astetta. 


28.9.2018.





Aamulla maa oli ihan kuuras.



Pihilajis on jo ruskafäriä, jota viälä aamuaurinko korosti.







Villiviiniki kerkes punastua. 



Kesäkukat on entisiä. Niinku tämä hilekuarrutuksen saanu kääpiösamettikukkaki.







Kruunuvuakko kumarti pakkaaselle, mutta viälä suaristi selekänsä päivän aikana.


29.9.2018.

Toisella kiarroksella olevas tarhakeltakärhö 'Kugotia' s on nuppuja viälä  vaikka kuinka palio. Vasta muutama kukka on auennu. Orotin nii kauhiasti joriinien ja kärhön yhteiskukintaa, muttei se keriinny toteutua. Saa nähärä jaksaako kärhö aukaasta lisää kukkia. 


26.9.2018




Tilanne näytti viälä keskiviikkona näi lupaavalta.



Onneksi leikkasin kukkia jo alakuviikosta malijakkoho.







Joriinia, daalioota, jättiverbeenaa ja kiinanasteria.......



........ja kruunukärhö 'Georg'.


Pakkaasyät tuli harvinaasen aikaasin, yleensä vasta reilusti lokakuun pualella. Toivottavasti kuitenki ensilumi viälä antaa orotuttaa. Osa sipuliista o viälä kaivamata maaha ja monta muutaki hommaa olis viälä tekemätä. Onkos sun  syystyät jo mihinä mallis?


Mukavaa syyskuun loppua!

torstai 27. syyskuuta 2018

Siivoustalakoot

Pyhänä kolomiopenkkin kukkivia kuvates, käännin kameraa vallihauran, käytävän, toisellekki pualelle. 


Kaaripenkkiä 23.9.2018.




Tästä kohorasta tykkään. 







.......ja sitte toisesta suunnasta.


Kiviympyrä 23.9.2018.





Viäres, kaaripenkin kulumas on kiviympyrä, johona kasvaa ohotanmarunaa. Vaikka nua punaaset orapihilajapuun marijat sopii färiltänsä hyvi tuaho, manasin ittekseni, ku puu oli viälä iha punaasena marijoja. Tilhiä, eikä mitää muitakaa lintuja  ollu näkyny niitä syämäs ja jo näin keväällä lumen alta paliastuvan sotkun.








Mutta kuinka ollakkaa räkätit pyrähti, ku tilauksesta paikalle. Räkätit, joita on tänä kesänä ollu ennätysmäärä, ilimoottautuuvat siivoustalakoohi. Yritin ottaa niistä klasin läpitte kuvia, mutta kyllä ne nii hyvi hävis lehtie joukkoho, etten häävisiä otoksia saanu.








Noli koko aijan  menos.......tai tulos, vaikka tuuli ihan maharottomasti.







Siivottavaa riittää.






NAM!






ö...
.......ja niiton palio........ahkeria talakoolaasia.


Kaaripenkin kärki 27.9.2018






Joten, saan kaikes rauhas kattella klasista pihalle ja suunnitella seuraavia siirtoja. Onko muuten kukaa kokeellu jättää jättiverbeenaa maaha? Jos suajaas, nii menisköhän talaven yli vai onko tuhohontuamittu ajatus? Mitäs luulet?


Tämä päivä taitaa saara hianon päätöksen, aurinko paistaa ja tuuliki o laantunu. 

Viikko on taas loppusuaralla, joten  mukavaa torstai-iltaa :)

maanantai 24. syyskuuta 2018

Kolomiopenkin syys ja uusia kärhöjä

 Aamuaurinko osuu hianosti kolomiopenkkihi, josta löytyy viälä yllättävän palio kukintaa.







Mullon taas punaane jouluruusu iha prillees. Keväällä Helsingin puutarhamessuulta ostettu jouluruusu kukkii, ihan kuusattomahan aikahan ja siitähän ei oo koskaa hyvää seurannu. Ny pitää keskittyä sen kunnollisehen talavisuajauksehen, että sais sen pirettyä hengis.



Jouluruusun takana kukkii tiukukärhö 'Arabella' ainavaa.......



.....ja sen takana kukkii toisella kiarroksella vaalianpunaane neilikkaruusu yhyrellä kukkatertulla.......








......samoon valakoone neilikkaruusu.







Luhtaesikos oli keväällä yks kukka, ny vähä enemmä.







Pömpelis on kukinnan loppupualella viinikärhö 'Polish Spirit'. Nimi on salapoliisityän tulos.






Sen sijahan vasta ensimmääsiä kukkia aukoo hanhikkipenkin jalokärhö 'Ville de Lyon'.








Ja uusiaki on tullu taas hamstrattua. Tai oikiastansa siinon mulle vaan yks torella uus, valakokukkaane 'Friends Forever'. Oon ettiny tänä kesänä valakokukkaasta viinikärhö 'Alba Luxurians'a, mutten oo löytäny. Täs oli samantyyppiset kukat ja luulinki sen löytäneheni, mutta oliki joku viinikärhyä muistuttava jalokärhö. Nimi lupas nii palio, että pakkohan siton kokeella.  Toiset on vanhoja tuttuja, mutta syystä tai toisesta hävinnehiä. Eturivin kärhöt oli -kympillä kolome- tarijoukses. Mukahan lähti viinikärhö 'Justa', jalokärhöt 'Hagley Hybrid' ja 'Dorothy Walton'. Lumikärhyä kokeelen ny kolomatta tai nelijättä kertaa. "Ruukutin" ne talavisäilytystä varte sankoohi.



Amiraali -perhonen oli viälä unella. Siinä se kökötti liikkumattomana, mäntykulumas, konnantattarehen leherellä.


Hyvää viikon alakua!

torstai 20. syyskuuta 2018

Lempparini

Sain Tiiulta, Puutarhahetki -plokista, Lempikukkani -haastehen, jonka on aloottanu Hilu, Maatiaiskanasen Elämää -plokista. Tulipa vaikia paikka.  Melekee joka päivä ihastelen eri kasvia ja oon aiva varma, että justihin tästä tykkään kaikkista enite. Mutta seuraavana päivänä sen paikan viää joku muu. Tykkään monista kasvisuvuusta, joita on puutarhas muita enemmä ja niirenki sisällä on aina joku parempi toista.

Kallistuun sitte kuitenki kärhöjen pualehe. (Nehän on köynnöksiä, mutta niishän on kukkia :) Niiren etehe oon teheny enite töitä ja sitä voi olla yhyrestäki kukasta aiva ekstaasis. Tappotalavi teki kärhökokoelmahan torella pahan loven ja meinas aiva usko loppua niiren suhtehe. Lähes kaikki jalokärhöt hävis tai näi jäläkihinpäi, pitivät välivuaren tai kaks...... tai...


Tarhaviinikärhö -Clematis viticella 'Krakowiak' 19.9.2018.






Uuret kärhöt onki ny pääasias tarhaviinikärhöjä. Non useemmiten kestävämpiä ku jalokärhöt, eikä noo muutenkaa nii kranttuja.  Niiren kukat on piänempiä, mutta niiton paaalio. Viinikärhöjen joukosta valittin lempikukan. Soliki yllättävän helappo, Krakowiak -viinikärhö.


'Krakowiak' 10.8.2018.

Viimme kesänä se kerkes aukaasta vaa muutaman kukan, mutta ny son kukkinu kunnolla, ensimmäästä kertaa.



Sillon kivan ilimava ja hentoone kasvutapa. Kukat on piänehköjä, n.5cm ja niis on sekä tummaa että vaalia pinkkiä, vaaliankeltaasilla heteellä. Ihan täyrelliset kukat! Nii mun lempifäriset, ku olla ja taitaa, pinkkiä pitsiä.



'Krakowiak' on istutettuna leimupenkkihi ja näenki sen joka kerta ku kulijen ovesta. Terassipääs moon muutenki tänä kesänä palio pyäriny. Kärhön kaverina kasvaa valakoone pallohortessa 'Annabelle' ja punalehtine peruukkipensas 'Royal Purple'. Siinon kivannäkööne triio.


Leimupenkki 2018.





Hempiän färine 'Krakowiak' sopii yhtehe, yhtä hempiän vaaliansinisen mirrinmintun  'Junior Walker'in  kanski. Toivon kärhön seleviävän jatkoski ja kasvattavan tulevina vuasina suuuuren pinkin kukkapiliven.



Heitän lempikukkani-haastehen suraaville plokiille:
Multaa ja mukuloita



 Tässä vielä haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Hilu/Maatiaiskanasen Elämää-blogista)
- tee postaus lempparikukastasi
- haasta kolme (toki halutessasi voit kutsua useammankin) blogiystävääsi mukaan



Lämmintä loppuviikkua!

sunnuntai 16. syyskuuta 2018

Heinäseivässeinäke

On siinä kans sana. Piti monta kertaa tavata, ettei menisi kiäli solomuhu. Muttaku, sei mummiälestä oo aita, koska son nii korkia, ennemminki seinä.



Maalaastaloos ku asun, oon kauvan halunnu käyttää heinäseipähiä johonaki. Pikkuhilijaa se sitte kirkastuu. Meirän terassilta on suara näköyhteys naapurin klasille. Jotenki rupes vaivaamahan, etton ku tarijottimella koko aijan. Ennen siinä kasvoo suuri lumipalloheisi, mutta se halakes muutamia vuasia sitte, märiän nuaskalumen painosta. Leikkasin sen, muttei se siitä kunnolla lähteny kasvamahan, niinku viäreene aroniapuska teki.

























.

Syksyllä ihan viimmeesinä töinä, jo hakkasin metalliset aitatoloppien jalaat maaha. Aattelin, että siitä olis keväällä hyvä jatkaa, jos olis vaikka tekemisen puutetta, het lumien sulamise jäläkihi.



Ei ollu. Keväällä oli muuta puuhaa, mutta sain seipähät paikoollensa ja tilikittyä ne suarahan.

























.
Sitte pikkuusen kuivaharioottelua. Isännän miälestä seipähät oli väärinpäi. Heinäseipähäthän kuuluu olla pystys........ Kuka nii sanoo?!?!!!!



Halusin ne kuitenki suaraa vaakahan. Siinähän meinas mennä sormi suuhu, ku käret loppuu het alakuhunsa, joten narut apuhu. Niillä oli hyvä säärellä seipähien välit sopiviksi ja pystyy kipaasta joka välis kattomas terassilta, miltä näyttää.



Seipähät ruuvvasin nurialtapualelta akkuporakonehella kiinni. Seinäkkehestä tuli aika harva, eikä se näkymiä kokonansa peitä, mutta kummasti se luaa illuusion omasta tilasta. Seipähien eres kasvaa  lisäksi pikkuune suklaakirsikkapuu, joka muutaman vuaren päästä, toivottavasti muarostaa hyvän näköestehen. Sato tänä kesänä oli kokonaasta kolome kirsikkaa. 





Kävin lisäksi ostamas mustasilimäsusannan airalle, muttei se kovin kauvaa  siinä kuumuures menestyny. Ens kesäksi tairan laittaa siihe kelloköynnöksen valumahan alahappäi. Siitä saa tehokasta lisänäkösuajaa.



16.9.2018

Tältä se näyttää tänä päivänä. Kiva siitä tuli, jopa isännänki miälestä, vaikka seipähät onki väärinpäi.


Mukavaa pyhää!

perjantai 14. syyskuuta 2018

Häpiäpilikkuja

Sain Betweeniltä, Rikkaruohoelämää, -plokista jo aijat sitte haastehen, jonka on laittanu liikkeellle Hiidenkiven puutarhassa -plokin Minna. Haastehes on tarkootus esitellä pihan ongelmakohtia.


Preeriamesiangervo -Filipendula rubra 'Venusta Magnifica' 11.8.2015.







Ja niitähän multa löytyy, montaki, vaikka yritänki kokoaijan päästä niistä eroho. Se tuskin koskaa onnistuu, aina tuloo uusia. Osaa ongelmakohorista ei toiset hoksaa, ku non kuitenki tyästetyn näköösiä, eikä muut tiärä, miltä niiren kohtien pitääs mummiälestä näyttää. Nämä kolome kohtaa kyllä jokaane huamaa ja ovat oikee puutarhan häpiäpilikkuja.



Ensimmääsenä on tiänviäres, tuluppaanitiän köynnösportti. Sehän on kasattu rautalangalla jo monta vuatta sitte 10mm vahavuusesta petooniverkosta, mutta son ainavaa keske. Täshän sitei hoksaa, ku kameraa pikkuusen kääntää........



........mutta täs näkyy koko totuus. Vino mikä vino! Ja sitäpaitsi liian kapia. Siitä puuttuu ainavaa kunnon tuet. Voishan sitä pöngätä, mutta aattelin,  ettei sitä saara muuten koskaa tehtyä kuntoho ja son tekohengityksen varas hamahan tulevaasuutehen asti.









Asianmukaaset tuki/raamitykötarpehekki rupiaa olemahan kasalla.








Toisena on postipoloku. Puutarhasta kattottuna son vaa kasvanu vähä umpehe.......



........mutta pihasta kattottuna näky on huamattavasti surkiempi. Vaikka siivuan molemmilla pualilla olevat penkit ja kanttaan reunat,  nii tämä kohta usee jää siivuamata. Penkki on leventyny ulukoreunasta ja poluusta on jääny uupumahan litteetä kiviä. Munon ollu tarkootus nostaa kivet pois jo aikapäiviä sitte, lisätä kivituhkaa alle ja latua kivet takaasi paikallensa. Hah, ei mikää suuren suuri homma, mutta........


Ensimmääne kuva näytti jo viitteetä siitä, mikä on kaikkista karmein kohta......






Kolomas ja karmein näky iskeytyy vasten silimiä, ku parkkeeraa auton pihahan.  Onneksi kaikkien viarahien autot jää kauemmas ja oma auto on näköestehenä,  nii eivät heti tuata ryteikkyä näe. Takimmaases reunas on joskus ollu vaalianpunaane hattarapilivi.



Täs on se, mitä siiton jälijellä. Tänä kesänä yks vaivaane kulahtanehen färine kukinto. Kohoras on  kuitenki oltava jotaki perennamaista, ku siihe tyännetähän talavella pihasta lumet.


Puarinpäätyä, lupaan siistiä.......




Oikiastansa koko puarinpääty on yhtä ongelmakohtaa. Puarin nurkalla kasvava pajuangervo onneksi peittää pihahan tulles tämän näyn. Tua vanaha tiskipöyränkansi antaa vihijeetä siitä, mitä tuaho nurkkahan on tarkootus tulla. Teirän silimiä säästääkseni, pönkäsin puarin oven kiinni. Olis pikkuusen konmaritettavaa :D Ovien välis kasvaa anopin istuttamaa varelmaa. Se pitääs siivota, mutta varelma saa jäärä muute paikallensa.







Tällääne näkymä on terassilta kattottuna. Onneksi kuusiympyrän virpiangervo peittää nurkan rojut ja terassin pöyräs istues, omenapuu koiratarhan eres olevan ryteikön. Mesiangervopenkin etehe on kasvanu kauhia piikkine karriaaskasvusto, entisen hiakkakasan paikalle. Alue meni pilalle koiratarhan uusimisen takia ja koriaamata son ainavaa. Ei tua nurkka mikää loistelias ollu ennenkää, mutta kuitenki siistimpi.

Että tällääsiä ongelmakohtia mulla :D Ei oo täyrelline puutarha, ei. Ja viälä lisäksi on liuta keskenerääsiä rojektia. Joka kohtahan on jonkullaane toimintasuunnitelma, mutta toteutusaijankohorasta ei oo mitää hajua. Vois olettaa, että nykku moon ne oikee julukistanu, nii tulis korijattuaki nopiempaa. Saa nähärä, mitä toivottavasti pitkän syksyn aikana saan äntihi.

Takana komeamaksaruoho 'Herbstfreude', eres 'Carl' ja punalehtine 'Xenox' kuusikolomios 13.9.2018.


Loppuhun viälä lähikuvaa nuasta kuusikolomiopenkin maksaruahoosta, nii jää siistimpi vaikutelma  😇


Haasteen säännöt:
1. Kerro postauksessasi haasteen aloittaja (Minna / Hiidenkiven puutarhassa)
2. Tässä haasteessa on oltava joku pihasuunnitteluun liittyvä asia. Ongelmakohdan koolla ei ole väliä, mutta mitä kamalampi sitä parempi ;)
3. Haasta 1-3 täydellisen pihan omistavaa bloggaajaa.




Nonii, tämon kiärtäny jo kauvan, että löyränköhän viälä  haastamattomia plokia. En tiärä onko nämä jo saanu haastehen, mutten ainakaa vastauksia löytäny, joten haasteen saa.........





......jos ny joku kohennusta kaipaava nurkka löytyy.


Reipasta viikonloppua!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...