Kattoon teeveetä ja sivusilimällä näin pohojoospääryn männys liikettä.
Oravahan se siälä!
Eiku kaks.
Pyäriivät rungolla ku mikkäki väkkärät.
Oksalla roikkuu kelloköynnös ja sitäki piti käyrä tutkimas.
Välillä vauhtia haettihin alahalta asti. Leikkasin tänään nurmikon ja niinku näkyy, laiskuuksissani haravoon puronnehet kävyt taas puun juuren kiveykselle, niinku oon teheny koko kesän.
Oraviilla oli vauhti päällä....
.....kiärtivät runkoa ympäri välillä ihan hurijaa vauhtia......
..........ja sitte taas piti ottaa pikkuusen happia. Oravia on tänä kesänä näkyny aika useen ja taitaa nämäki kaverukset olla tämän kesän poikasia.
Muumimammaalu o jatkunu. Hain kolome sangoollista pualukoota. Pianhan ne noukkii, mutta perkaamine onki toine juttu.
Terassin viäreene aroniapuska on ollu tänä kesänä ennätystäynnä marijoja. Oksat taipuuvat marijojen painosta maahan asti ja tukkiivat kinttupoluun täysin. Vein sangoollisen marijoja Flikalle. Aroniat ku on tällä hetkellä Pikkuflikan ja Vauhtimimmin suurinta herkkua. Ittekki niitä silloon tällöön heitän suuhuni ja puuron päällä non yllättävän hyviä, joten noukiin niitä ittelleniki. Isäntähän niitei suuhunsa laita suurin surminkaa. Entäs sä?
Valitettavasti ensimmääset ruskan merkit on näkyvis. Korian elokuun lopun jäläkihin syyskuu alakooki sitte syksyysis merkiis. Mutta onneksi sää näyttääs viälä lämpenevän.
Hyvää syyskuuta!
