Oon suarastansa katehena kattellu plokiista toisten siämenkylyvöksiä.
Muut tuntuuvan onnistuvan aina nii hyvi ja tulollansa o vaikka mitä.
Nuarempana kuvittelin kasvattavani kaikki ruaanlaittohon tarvittavat ainekset itte.
Toisin kävi. Hurahrin kukkapualelle. Varahaases vaihees huamasin että musta ei oo
kasvattamahan siämenistä asti mitää. Pää o nii harva että unohran, kastelun.
Nyt oon kuitenki onnistunu löytämähän mulle pari sopivaa kasvia,
jokka oon saanu kasvatettua itte, ihan aluusta asti.
Kelloköynnös ja matala reunusasteri o mun juttu.
Kelloköynnöksen siämenet laitoon multihi kaksviikkua sitte.
20 siämentä, joista on ny viis itäny. Onnistumisprosentti ei päätä huimaa, mutta
nua piisaa mulle vaikka muita ei tulisikkaa.
Pussis oli sekä sinisiä että valakoosia siämeniä ja molempia näyttääs tulevan.
Viimmekesänä olin iliman kelloköynnöksiä. Olin lukenu jostakin että itääsivät paremmi jos siämeniä liottaas. Liotin kaks päivää, unohrin, eikä ykskää itäny. Hukkuuvat raasut.
Jos näitten kans ny onnistuus loppuhun asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi piristää arkista aherrusta. Kiitos!