perjantai 16. lokakuuta 2015

Plokini tarina

Sain haasteen Konnadonna - kotona ja puutarhassa -plokista. Kiitos haasteesta!
 Plokini tarina, hm.....mun ploki on kyllä aika nuari, suarastansa vasta vauva.
Ei täs nii kauhiasti oo keriinny kehitystä tapahtumaha..


Tämänpäivän aamutaivas.



Haasteen ohjeet ovat tässä:

1. Haaste on avoin kaikille bloggareille (teema voi olla mikä tahansa). Saat osallistua vasta saatuasi haasteen (ja niitähän voi toki myös pyytää, jos tiedät jonkun saaneen sen).

2. Kirjoita ja julkaise oma tarinasi blogissasi: miten blogisi sai alkunsa, kuinka se on kehittynyt ajan saatossa ja mitkä ovat olleet merkittävimpiä taitekohtia.


3. Haasta mukaan neljä blogia kirjoittamaan oma tarinansa. Mikäli joku kieltäytyy suorilta käsin, voit haastaa jonkun toisen.


4. Muista ilmaista tarinasi yhteydessä linkkeineen päivineen, miltä blogilta sait haasteesi ja kenet haastat mukaan.


5. Mikäli olet Instagramissa, käy halutessasi lisäämässä jonkin kuvasi yhteyteen tagi #blogisitarina. Näin kaikki Instagramissa olevat bloggarit näkevät, kenen kaikkien blogeissa nuo tarinat ovat nähtävillä. #Blogisitarina-haasteen käynnisti: kototeko-blogi.








Oonki kirioottanu paris vanahemmas hastees jo pätkiä plokin syntyvaiheesta,
mutta niputetahan ne ny tähän samahan.

Tiatokone on ollu mulle aika viaras kapistus. Kauvan meni, ennenkö tein sillä muuta, ku maksoon laskuja, luin ilttiksen uutisia ja kattoon säätiarootuksia. Johonaki vaihees huamasin gooklettaa tiatoja

jostaki kasvista. Silloon löysin ensimmääset puutarhaplokit. Niihän se taitaa yleensä mennäkki.
En monehen vuatehen ajatellukkaa, että aloottaasin ittekki joskus plokin.




Päivitin kameran dikipokkarihin v.2010 ja pian sen jäläkehen perusjärkkärihin.

 Pari lyhyttä valokuvauskurssiaki tuli kansalaasopistos käytyä. Ku kuvia rupes kerääntymähän,
 alootin valokuvakirijojen tekemisen. Ensimmääsen puutarha-aiheesen kirian tein  v.2012.
Tekstiäki niihin kirioottelin, pohojalaasittain.  Tykkäsin kiriojen tekemisestä, siinä sai
suunnitella, näperrellä ja tyyryttää jonkullaasta luavuuttaki. Tämähän on vähä samallaasta.




Puutarha levis ku pullataikina, penkki penkiltä, pala palalta. Silloon tällöön on joku
puutarhaskävijä kysyny, että "Onko sulla plokia?" Ei oo..... Mutta nua kysymykset
laittoo iteelle plokin syntysiämenet. Ne muhii muutaman vuaren ja
oman plokin alootin tämänvuaren helemikuus.





Enhän mä plokia itte osannu aloottaa, vaa siihen tarvittihi isännän tyttärien (olienkorsien) apua.
Isäntä sattuu tulemahan 'toimistohon' ja uteli meirän touhuja. "Flikka vaa näyttää kuinka kommentoorahan", sanoon mä. Isäntä siihen, "et sitte mitään plokia sille tee, istuu muutenki koneella". Mä en käsitä mistä se sen haistoo. No, ploki alootettihin kuitenki, tiätenki.
Aluus soli suuri salaasuus. Jonku aijan päästä näytin plokin isännälle ja suureksi hämmästyksekseni
se ei repinykkää pelihousujansa.



Plokin nimi oli päivänselevä, Navettapiian Puuhamaa. Saman nimisiä kirijojaki olin jo teheny.
Navettapiika -sana, jäi elämähän yhyren kovaäänisen keskustelun jäläkehe.
Ku kaks itteppäästä ihimistä menöö samankaton alle, välillä kipinät lentää.
Erään kerran ku mun miälipirettä ei oikee noteerattu, nii ilimootin
että mähän oonki vaa NAVETTAPIIKA!.... Nythän se aiheuttaa vaa hilipeyttä :)


Porraspään luukki on vaihtunu.

Ploki on hyvä paikka kiriootella puutarhan tapahtumista ja vähä muustaki. Kuvia
tuloo napsittua nii palio, ettei niitä kaikkia voi kiriahankaa laittaa. Tänne niitä mahtuu,
eikä kaikki pölyynny johonaki kansios. Kuviaki on sitte jo käsiteltynä uutta painosta varte.
Vuasittaa voi vertaalla kukkimis yms. aikoja keskenänsä, ku ne laittaa tänne ylähä.
Uusien kasvien nimekki on hyvä kiriata.
Oon löytäny uusia kasvia ja muita ireoota muiren plokiista.
Toivottavasti joku saa täältäki jonku ahaa-elämyksen.


Mustikkapuskat, Aino ja Alvari.



Mukavaa oli plokin aloottamisen jäläkehen, ku sain ensimmääsen lukijan,
 raumanmurretta kirioottavan Taina T:n Kahelinkulumalta.
  On mukavaa huamata, että jokku jaksaa lukia näitä juttuja,
 vaikka murre voi joillekki olla aika viarasta. Kiitos! Kommentikki ilahruttaa, tiätenki.
Muiren plokia ku käy lukemas, on aivan ku olis kyläs käyny.


Näitä mä orotan.

Ploki ei oo keriinny täs aijas kauhian palio muuuttua. Kai se jonkullaasta uamaa
viälä hakoo, aika näyttää. Puutarhajutut varmasti pysyy tärkeempinä aiheena.
Ruakajuttuja on turha ainakaa orotella, mäkun oon sillä saraalla aiva tumpelo.

Hups, kiriootustahan tuli näinki pitkästi, vaikka ajattelin, ettei mitää tuu :)


Haastan seuraavat kertomahan plokinsa tarinan:

Anun puutarha
HERNEPENSASKUJANTEEN TAKANA SIINTÄÄ POTAGER
Romppala - kotoilua ja puutarhanhoitoa
Tylsän Mörököllin blogi


Virkistävää viikonloppua!

33 kommenttia:

  1. Kiitos kivasta haasteesta, vastaan siihen piakoin:)

    VastaaPoista
  2. Miten mukavasti kirjoititkaan blogisi tarinan. Jokaisen blogin takana on oman persoonan ja tarinan omaava ihminen ja tässä sinun jutussasi se tuli aivan upealla tavalla esiin. Kiitos kovasti tarinasta ja blogista, jota ilolla seuraan. Upeita kirjojakin olet tehnyt. Minusta tuntuu, että miehet ovat jotenkin mustasukkaisia naistensa harrastuksille. Etenkin sellaisille, jotka vievät mukanaan, kuten tämä puutarhaharrastus ja sen myötä myös blogin kirjoittaminen. Meillä ainakin saa vähän väliä kuulla, kuinka vietän aikaani tietokoneella. Pitäisiköhän sitä istua olohuoneen sohvalla odottamassa, että toinen tulee seuraani. Sitä odotellessa voi hyvin kirjoittaa vaikkapa omaa blogia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, jos viihryt Puuhamaas :) On isäntä tullu useemman kerran koputtelemahan olokapäälle, "ny on muvvuaro". Se pelekäski, että musta tuloo täyspäivääne plokkaaja. On meillä taplettiki, mutta en oikee tykkää siitä, ku näyttö on nii piäni ja onhan tämä pöytäversio palio nopiampiki.

      Poista
  3. Jummi kun onkin upeita kirjoja. Ihastuin sun blokis aikoinaa tuohon murteeseen se on ihmiselle rikkaus.
    Toiseks tull puutarha..heh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nii mä vähä arvelinki, että tunnit pikkuusen hengeheimolaasuutta ;) Murre on tullu mulle tärkiäksi jo opiskeluaikoona, Kuapios. Meitä oli kaks flikkaa eteläpohojammaalta, muut oli pääasias pitki itäsuamia. Melekee joka päivä piti sanua joku sellaane sana, mitä toiset ei tiänny. En oo enne, enkä jäläkihi, puhunu nii leviää ku silloon.

      Poista
  4. Ihanat kirjat olet tehnyt! Sulla onkin kiva blogi ja täällä on mukava vierailla. Aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Aurinkoosta viikonloppua sullekki!

      Poista
  5. Nuo sinun kirjojen kannet näyttää niin "herkullisilta", että tekis mieli avata sivut ja katsella :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joka kirija on pikkuusen erilaane ja joka kirija on opettanu uusia maharollisuuksia. Pian saa taas ruveta tekemähän uutta. Aikaa nuahin palaa, mutta kyllä niitä tuloo katteltua myähemminki ja kuvat saa siististi taltehe.

      Poista
  6. Mukavaa oli lukea blogisi tarinaa! Hienoja muistoja nuo kirjat ja hienoja ovat muutenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvakirijoos kuvat on siististi esillä ja niihin voi kirioottaa tekstiä nii palio ku haluaa. Tykkään.

      Poista
  7. Hahaa, tosi kiva kertomus ja kirjojakin olet saanut aikaiseksi. Vilauta nyt ihmeessä muutama sivu ;) Kiitos haasteesta. Kirjoittelen joku päivä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saatampa jokupäivä vähä vilahuttaa. Ole hyvä!

      Poista
  8. Hienoja kuvakirjoja. Olisipa mukava päästä kurkistamaan joskus myös kansien väliin. Oli tosi kiva lukea blogisi syntytarina.
    Mukavaa viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirijoja on mukava teherä, ku pääsöö alakuhun. Son helappuaki, ku oppii systeemin. Kirijat on kiärtäny sukulaasten ja puutarhakaverien käsis.

      Poista
  9. Aivan ihanat nuo sun kirjat! Niin kauniit kannetkin kaikissa. Sun kirjottelua on niin mukava lukea, murre vain tehostaa mainioita tarinoita. Kiva syntytarina blogillasi :)

    VastaaPoista
  10. Olipa kivaa lukea lisätietoja sinusta ja blogistasi. Nuo kirjat ovat varmasti kauniita, olen aina aikonut tehdä tuollaisia ja vielä ne ovat aikomuksia. Tuossa upeassa mustikkakuvassa näkyy punatiiliä, kestääkö ne talvea murenematta? Miten pohjustit sen? En muistaakseni ole nähnyt tuota tiilialuetta kuvissasi? Kiinnostaisi kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tänätalavena, pimeenä pakkaaspäivinä aloottaasit. Siihe jää helaposti koukkuhun. Tiilet on ollu tuas kaks talavia. Alla on hiataa ja muutama sentti soraa ja väliis, naapurin kasasta haettua piänempää kiviä. Muutamia tiiliä on menny rikki. Alla pitääs olla varmasti enemmä soraa. Ei oo tuasta tainnu kuvia olla.

      Poista
    2. Mulla on talon sokkelin vieressä tiilipolku, joka on mennyt vuosien kuluessa tosi pahasti rikki. Ehkä siinäkin on liian vähän hiekkaa alla. Pitäisi laittaa uusiksi. Sun tiilien ympyrämuoto kiinnostaa. Laitahan joskus kuvia!

      Poista
    3. Laitan. Eteläpäärys, mihinä tua tiiliympyräkin on, on tarkootus teherä enskesänä uuristuksia. Alue on päässy vähä repsahtamahan.

      Poista
  11. Blogiasi on mukava lukea ja kun sen tässä jonkin aikaa sitten löysin olin tosi tyytyväinen. Kivasti olet blogisi alusta kirjoittanut ja tuo nimi blogillesi syntyi "kipinästä" ja se elää kirjoissasi ja blogissasi.
    Kaikkea hyvää blogillesi........

    VastaaPoista
  12. Mukavasti kirjoitettu tarina blogisi synnystä!

    VastaaPoista
  13. Ihanat puutarhakuvakirjat! Olisi kiva kurkistaa joskus sinne sisällekin. Olen haaveillut myös noista kuvakirjoista, mutta en ole vielä selvittänyt tuota tekniikkaa itselleni. Mutta joku päivä....
    Hyvännäköinen kuva noista mustikoista. Onpas kaunis ruska niissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvakirijojen tekeminen on sitte koukuttava laji. Kun ohojelman lataa koneelle, sitä voi teherä silloon ku kerkiää. Mustikkapuskat ei petä koskaa. Oli syksy minkälaane hyvänsä, niis on aina hyvä ruska.

      Poista
  14. Kiitos vinkistä noista kuvakirjoista! Jostain syystä en ole ajatellut, että niitähän voisi väsätä omasta aiheestakin :). Mä tykkään kans sun blogista nimen omaan murteen vuoksi. Ei, en tarkoita, että puutarha olisi yhtään vähäpätöinen osa tai miltään kohdin epäpiinnostava, mutta tuo ihanan virkeä kieliasu imee lukemaan jokaisen lauseen. Monesti puutarhablogeissa kuvat ovat se tärkein osa, mutta kyllä sitä tällainen tarinoihin uppoutuja myöntää, että hyvin kirjoitettu teksti vie jalat alta ja vielä kun se on yhdistetty parhaaseen aiheeseen, ihana yhdistelmä on valmis (ja sijaitsee juuri täällä).

    Sini K.
    Viherpihan Kasvihormoni-blogista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä ja kiitos ihanasta ja kannustavasta kommentista! :) Munki ensimmääne kirija tais olla ristiääsistä ja toine rippijuhulista. Sitte vasta rupesin miättimähän, että mitä mä nualle puutarhakuville teen, ku niitä vaa tuloo ja tuloo. Toine toistansa hianompia puutarhaplokiahan on vaikka mikkä määrät. Ajattelinki että kuinka vois eroottua, ku tua puutarhakaa ei kuitenkaa mikää ihimeelline loppujenlopuksi oo. Son aika siisti ja suhteellisen palio tavaraa, muttei mitenkää ekstra, vaa tavalline puutarha muiren seas. Sitte tuumasin että murtehella kiriootetut jutut, vois olla se mun juttu.

      Poista
  15. Olipa tosi mukava lukea tarinoita blogisi alkutaipaleelta - ja ihminen blogin takana kiinnostaa aina. Samat sanat murteesta kuin muutkin kommentoijat: sillä erottuu kivalla tavalla. Sinun blogiasi lukee ja katselee oikein mielellään. Kiitos siitä :)

    VastaaPoista
  16. Olipa tosi mukava lukea tarinoita blogisi alkutaipaleelta - ja ihminen blogin takana kiinnostaa aina. Samat sanat murteesta kuin muutkin kommentoijat: sillä erottuu kivalla tavalla. Sinun blogiasi lukee ja katselee oikein mielellään. Kiitos siitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että jaksoot lukia viälä tämänki :) Murtehella meinaan jatkaakki. Kiitos ittelles!

      Poista

Kommenttisi piristää arkista aherrusta. Kiitos!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...