Aurinko paistoo tänää kivasti. Pakko oli pyärähtää pihalla kamera käres.
Oli ihan siärettävä ilima, ei tuullu kauhiasti, eikä satanu minkäälaasta töhönää taivahalta.
Lunta on maas muutama sentti ja mittari sahaa nollan molemmin pualin.
Tämä myrkkylilija on sitte hupaane. Ainavaa jaksaa kurkistella lumen seasta. En olisi millää
uskonu, että näi myähä viälä on nuanki pirtiä. Eherottomasti katteltava seuraaville
sellaane paikka, että aurinko osuu niihi viälä tähänki aikahan.
Voisin kokeella siirtää katajakulumas olevat, vaikka hanhikkipenkkihin.
Jouluruusuki yrittää kukkia pakkaasista hualimatta. Suurimmas yksilös on
kans kukannuppuja, mutta toivottavasti se säästääs kukkansa kevääsehen.
Pensasmustikootten versot on sitte hianon färisiä. Varsinki auringon osues niihi.
En oo taaskaa niitä verkottanu. Eiköhän nua koirat sevverran häiritte, ettei puput
aiva portahille tuki. Sitte itkethän, jos huanosti käy.
Kastikoosta on tullu raaffista tairetta.
Jännityksellä orotan kuinka mun peruukkipensahan käy.
Muutaman havun oon niskahan heittäny ja juurille oon
räpötelly männyn neulasia.
Tämä tiätää kevääksi risutöitä.
Näitä suviruusun kiulukoota pitää kuvata joka kerta.
Nii henuusen färisenä ne loistaa tuas nurkalla.
Hyvää loppuviikkua!
