...ja lopukki puutarhatyät tehtynä. Loppupualisko onki ollu yätäpäivää pikkupakkaasella.
Aika monta pikkuhommaa tuli viälä siinä kuuluusas viimmetipas tehtyä. Kolomio- ja hanhikkipenkin välis olevalle kulukureitille oli pakko heittää soraa. Soli keskeltä pahasti painunu ja vetisellä kelillä vaarallisen liukas. Joskus aikonu siihen valaa laattoja, mutta taitaa jäärä. Saa nähärä annanko nurmikon kasvaa kylymästi läpitte vai sorastanko koko alueen kunnolla. Aurinkokennovalot oon nostanu harijanvarsikepiillä ylemmäs, etteivät lumehen huku. Eipäne enää näin pimeenä aikana paliua pala, vois kerätä vaikka poiski.
Pavijonkihin laitoon sähkööset valot. Pihas ei välttämätä muita valoja tarvittekkaa, ku valaasoovat tianoon aika tehokkahasti. Jos laitan "virallisia" jouluvaloja, vois ne keskittää tänä vuanna vaikka paviljonkihin. Hakojaki hain. Kastikan juurella näkyy keijunkukka peiteltynä. Keijunkukat ja muutamat muut reunakasvit tapaan peitellä havuulla, ettei tuuli niitä kuivattaasi.
Puarinnurkalle oli unohtunu koirien vesipiste. Muavisaavi piilootettuna tynnörihin. Oli keriinny tulla jo viirensentin jääkansi. Oli viimmeeset hetket pelastaa muavisaavi halakeemasta. Piti vähä hakata, että sai niin suuren reijän mistä mahtuu tyhyjöö sankoo. Oli pakko lapata vesi ensin pois, että jaksoo pyäritellä koko hökötyksen suajahan.
Terassilla oli viälä joitaki kasvia. Vein ne navettakeittiöhön.
Joillekki kärhöölle lisäsin lisää lecasoraa suajaksi .
Lähes kaikki, paitsi keväälläkukkivat kärhöt, oon leikannu ja repiny pois, nuan pualenmetrin korkuurelta. Niiren maanpäälliset osat eivät täälä talavehri. Ruskeeren lehtien alta paliastuu kolomiopenkis rapistuvat varikset. Toinen ei enää motkota, ku alanokka on tipahtanu, toisen ryhti on mennyttä. Kummaku viälä orrella pysyy.
Eihän nämä ruskiat kärhöpöheiköt mitää koristuksia ookkaa. Eikä maharollisesti joskus satava lumikaa pääse niiren juurelle suajaksi.
Kyllä näitä piikkilankapalloja kattoo palio mialuummin.
|
'Jubileinoi' ja 'Polish Spirit' 16.8.2022. |
Jos ei kerran kukkivia kärhöjä voi...... Voi tuata kesän ihanaa färiloistua.
Mun marraskuu päättyi hautajaasihin. Olivat jo toiset tälle kuulle. Molemmat olivat äiteen veljien leskiä, yli ysikymppisiä. Ny voiki pikkuhilijaa suunnata ajatuksensa jouluhun, tosin, hain ittelle villapaitalangat ja nehän pitää tuhota ensin. Tai tiärä kuinka siinä käy, ku erellinenki o viälä kesken. Tyypillistä mua.
Mukavaa kuunvaihretta!