Ääni pääsi

Ihana lämpöaalto on helliny meitä jo toista viikkua. Lumet o huvennu ja pihalle on teheny tarhurin miäli. Tänään suunnittelin siälä oikee jotaki tekeväni, mutta suunnitteluasteelle  jäi.  Rauhallisen aamupäivän jäläkihin nousi taas sellaane raju, ettei siälä huvittanu mitää järkevää teherä. Vaikka mittari näytti melekee kymmentä plussaa, nii aika kalsaa oli, eikä talavihaalari ollu yhtää liikaa.

Kuvauskiarroksen tein. Kinttupoloku o lähes lumeton. Aitaukses o viälä lunta, mutta mittatikku o jo uhkaavasti kallellansa. Kaatuu varmasti jo huamenna. Luntaku on enää 10cm.

Ohan sitä luntaki ku nenänsä  kääntää toisehen suuntahan, mutta loorat o tullu jo näkyvihin. Tuas pyärährin penkkihinpäi...

......ja mitäs siältä näkyy! Oho! Kiurunkannus o jo nostanu nuput näkyville. Jippii!!!!!

......ei oo totta! Viärestä näkyy valakoosta ja sei ollu lunta, vaan kainon tähtilumikellon nuppu. Nämä sain syksyllä  Anun puutarhan sipuliarvonnasta. 

Terassipenkiski riittää taas ihimeteltävää. Siältä pilikistää tarhalyhtykärhö 'Diana'. Peittelin syksyllä kaikki kärhöt lecasorakasalla, enkä oo oikee tiänny koska sen poistan. Ny päätin ottaa sorat pois het ku kasa sulaa. Aika tehokasta. Peittelin piänen viälä, ettei vaan palellu tulevis yäpakkaasis.

                          

'Dianan' etupualelta nousoo punaasia koukkuja. Näitä kans jännitin, sillä nämäki on syksyysiä uutuuksia.

                           

Non mukulakurjenpolvia. Enoo koskaa tällääsiä nähäny ja nyton kiva, että näyttäävät elonmerkkiä. Toivottavasti näkis kukinnanki.

Matka jatkuu kohti kolomiopenkkiä, minkä reunahan jaoon kesällä esikoota. Heittelin syksyllä hakoja päälle. Kurkkasin hakojen alle.........ja kukkiahan siälä. Vahavasti elos koko rivi. Muis penkiis mitää kukkajuttuja viälä näkyny.  No, osas on viälä lunta päällä. Näkyykö teillä?

Aurinkoosta pääsiääsviikkon jatkua!

Kevättä ilimas

 Säät on ollu ku linnunmaitua. Ihanan keväästä, lämpyä ja aurinkua on riittäny.

Ensimmääsiä kevätmuuttajiaki jo näkyy. Viherpeippopariskunta kävi lintularolla.

Yksinääne mustarastas ratsas pohojoospualen lumettoman kohoran. Kyllä se siitä muka jotaki löytiki. Eilen ylitte lenti joutsenpariskunta ja tänään lenkillä kävin kurkkaamas joen jäätilantehen. Piäniä virtapaikkoja jo näkyy.

Terassipenkistä on sulanu kaikki lumet.

Ja likempi tarkastelu palijasti muutaman krookuksen piipon. Tais mennä krookuspälävi pilalle, ku kesällä mylläsin tuata penkkiä ja sipulit lenteli sinne tänne. 

Nämä, hentoosilta heiniltä näyttävät haivenet, pitääs kuulua uurelle, piänelle, varhaaselle 'Julia Jane' miniatyyrinarsissille. Kiva, että selevis talavesta.

Penkin reunas olevat valakooset japaninakilleijakki o heränny. Ihanaa havaata penkiis elämää. Keittiön klasin alla olevan mittatikun mukahan on lumi laskenu 20cm. Siinä laskus jälijellä olis viälä nelijäkymmentä senttiä. Hyvää vauhtia on lumet sulanu. Kohta voi ruveta tositoimihin. Ainaki joitaki puskia vois leikkoja.

Aurinkoosta loppuviikkua!

Viimmeene rykääsy ja jotaki uutta

Aamulla oli karmia herätys. Pihalla oli hirmuune tuuli ja lunta tuli vaakasuarahan. Josko tämä olis talavelta viimmeene rykääsy ennen lumien sulamista. Ja tiätenki alappiruusujen varijostuskankahakki lentivät pitkin pihaa. Kuinkahan monetta kertaa. Josko ny saisin ne kunnolla kiinni.

Tuuli tuli pohojoosen pualelta ja märkä lumi tarttuu klasiihin. Hm....joulutähärekki viälä....

Mutta kyllä tästä päivästä sukeutuu loppujen lopuksi hiano aurinkoonen päivä. Tuuli ei tosin osoottanu laantumisen merkkiä. Ny on joka paikas kerros uutta lunta. Ei ihan viälä kylyvetä looratarhahan yhtikäs mitää.

Laitetahan postauksehen pikkuusen färiäki. Viikolla multa meni hermot ja lähärin paikallista maitokauppaa kauemmas kauppahan. Josko löytyys jotaki miälenkiintoosta. No löytyyhän sitä. Jo syksyllä kaivoon mäntykulumahan tilan näille lilijoolle. Ja ku ne tuli vastahan, nii ohikaan ei voinu mennä. Ensimmääsestä kaupasta ostin nua kaks oikianpualoosta pussia ja toisesta vasemmanpualoosen. Kait ne samoja ovat, vaikka kuvat eivät ihan samoolta näytäkkää. 

Nämä otin ihan ekstemporee. Suklaakosmoksen tumma färi miällytti ja vaikka mullon jo ihan tarpeheksi monta pöttidaaliaa nii eiköhän ny viälä yks johonki maharu. Tämäku oli tälläästä matalaa mallia. Kaikki o jo purkiis juurtumas.

Tästä pikkuusesta viheriästä aluusta oon niin hyvilläni. Ihanan violetinsävyynen inkalilija näyttää elonmerkkiä. Nostin sen syksyllä vinttihin ja se tiputti leheret melekee samantiä. Muutaman kerran oon antanu vettä. Oon tiiraallu sitä jo jonku aikaa, että näkyykö elonmerkkiä ja oli viittä vaille etten keriinny kumaasemahan koko purkkia, nähäräkseni onko juurakos mitää elua. On ainaki jonkullaasta.

Näin ihanan färine inkalilija.

Tällä viikolla pitääs lumet saara kyyttiä. Toivottavasti toteutuu.

Kevätvireestä viikkua!

Köynnösten kasvukuulumisia

 21. tammikuuta kylyvetyt kelloköynnökset o kasvanu reippahasti.......

......13. helemikuuta kouliin ne 2tainta/purkki. Eikä aikaakaan, ku taimet rupes takertumahan toisihinsa ku iilimarot.

Harvennin purkkia ja ripottelin niitä ympäri huushollia.

Osan vein keittiöhön ja.....

......osan laitoon vintin klasille.

Ei siinä kauvaa menny, ku tilanne oli taas sama.

16.3.2021.

Puaris on ollu pajuja jemmas ja katkoonki niitä yli pualenmetrin pituusiksi pätkiksi ja tein niistä pyramiiria. Kolome pajua per purkki. En kuuna päivänä olisi uskonu, että mullon joskus näin monta kelloköynnöstä, 19 purkkia. Oon näiren kans viälä aikamooses liris. Nämä pitää viälä koulia ainaki kerran ennen kesää.

Keijunmekokki on eristyny, enkä aio niitä tuan kummemmin erootella.

Pistokkahakki voivat hyvin.  Oon latvonukki ne. Siinon 3tainta/purkki.

Täs näkyy siämenistä kasvanehien ja pistokkahien välinen ero. Emokasvi ei selevinny.

Uutena kokeeluna kylyvin, keltakukkaasta, monivuatista  köynnöspikkusyräntä 'Golden Tears',  nelijä siämentä sammalnappiihin.Yks ainut siämen iti. Kovin on pikkuunen ja hento. Kaks siämentä siirrin viälä jääkaappihin kylymäkäsittelyhyn. Jännät paikat kuinka käy.

Tämä oli täys yllätys. Oon yrittäny kasvattaa punaasta ruusunätkelmää usiempahan kertahan. Kylyvin v.2019 syyskylyvönä pihalle. Ei onnistunu. Kesällä v.2020 kylyvin purkkihin, joista yks ainut hentoonen taimi iti, pitkän orottelun jäläkihin.  Se kualeentuu kymmensenttisenä. Ny päätin yrittää taas. En uskonu siämenten enää eres itävän, mutta päätin kokeella silti. Kylyvin siämenet samalla tyylillä ku hajuhernehet ja eileen hoksasin, että pinnalle oli noussu kolome terhakkaa tainta. Toivottavasti saisin eres yhyren pihalle asti, valakoosen ruusunätkelmän kaveriksi. Hajuhernehien kylyvö onki viälä tekemätä. Joko sullon hajuhernehet esikasvatukses vai kylyväkkö suaraa pihalle?

Lunta hiukkoo ja ilimat kylymee. Ny o viälä just ja just plussan pualella.

Mukavaa viikkua!

Uusia pioonia

Olin kauvan tyytyvääne erellisen postauksen kualanpioonihin, enkä tosiaan jalostetuumpien perähän haikaallu millään lailla. Niitä kyllä sujuvasti ihaalin muiren puutarhoos, mutta jotenki ne tuntuuvat nii vaikeelta. Se sarekki. Vaikkei koko kesänä olisi tullu pisaran pisaraa, nii annas olla, ku koitti pioonien kukinta-aika, nii kyllä rupes saretta tulemahan ja kukinta oli pilalla. Tällääne muisto jäi ex anopin piooniista.

Mutta.....miätteet o muuttunu. Sain kiinanpiooni 'Aleksander Fleming'  lahajaksi v.2016 ja siitä se sitte lähti.

Seuraavana syksynä v.2017, sain sipulikukkaostosten kylykiääsenä seuraavan pioonini. Kiinanpioni 'Zi Feng' on kuvas oikianpualoone. Sillon hesuusempi keskusta ku Aleksanterilla, mutta färit on harmittavan saman näkööset. 

Kolomannen pioonin ostin juurakkona saksalaasesta, syksyllä v.2017.  Se kukkii kesällä ensimmääsen kerran.

                              

Kiinanpiooni 'Moon of Nippon' kukkii näköjään nua viikkua myähemmin ku nua kaks ensimmäästä. Täs sillon ruma tukikehikko, rautalanka häirittöö. Ei solisi sitä eres tarvinnukkaa. Tuntuu hyvin kantavan ittensä. Jäi matalammaksiki ku nua muut.

Täs koko kaaripenkin kova kolomikko, viälä kualanpioonilla (vasen)vahavistettuna.

Syyskuus tuli muutosten aika. Kaivoon vasemmalta kualanpioonin pois ja siirrin 'Zi Feng' pioonin sen paikalle. Son tua punervalehtine.

Eli vasemmalta; narulla sirottu puska on pinkki 'Zi Feng', sitte uusi valakokukkaane 'Duchess de Nemours', sitte vanha pinkki 'Aleksander Fleming', seuraavaksi uusi, pikkuune taimi, tumma 'Karl Rosenfield'. Reunimmaasena näkyy valakokukkaane 'Moon of Nippon'. Viimmeesenä on kuvan ulukopualelle rivin jatkoksi jo ennemmin kesällä istutettu hybridipiooni 'Coral Charm'. Kesä toi kolome uutta pioonia. 

Toivottavasti kaikki lähtöö keväällä kasvuhun. Muutamia vuasia saa varmasti orottaa, ennenku kaikki kukkiivat. Hm......siinolis tilaa viälä parille pioonille, mutta ensin katton miltä nämä näyttää. Näin se pioonikuumes tarttuu. Mikä on sun suasikkipiooni? Itte tykkään tällä hetkellä enite tuasta Aleksanterista.

Rentouttavaa viikonlopun jatkua!

Kualanpiooni

Kualanpiooni on nimensä mukaasesti lähtöösin Venäjältä, Kuolanniemimaalta. Ei ihime, että son nii kestävä ja helappo. Soliki mun ensimmäänen piooni, enkä muiren perähän eres haikaallukkaa.

Kuolanpioni -Paeonia anomala kaaripenkis 11.6.2020.

Sillä näin kerran  ihanasti kukkivan kualanpiooniairantehen ja se jätti lähtemättömän muistijälijen. Siitä paikasta päätin, että joskus mullaki o tuallaane piooni. Ei auttanu, vaikka luinki, että sillon aika lyhyt kukinta. 

Kaaripenkin valamistuttua päätin, että täs olis ny sille paikka. Ja siinä son ollu. Kukkinu uskollisesti pualivarijos joka vuasi, tuuhettuen vuasi vuarelta. Son nii rotevakasvuune, ettei se välttämätä mitää tukiakaa tartte. Se kukkii samahan aikahan ku taustalla kukkiva kevätatsaleea.

Tykkään viäläki sen kukinnasta. Son just "oikian" färine ja siihen on nii helappo yhyristellä samahan aikahan kukkivia tulppuja. Mutta ny son saanu kilipaalijoota muista, jalostetuummista piooniista.

Kualanpiooni kukkii täälä nelosvyähykkehellä useemmiten kesäkuun kymmenennen päivän tianoolla. Muutamia kertoja, son kukkinu jo toukokuun lopulla. Kukinta kestää viiliänä kesänä viikon, mutta voi mennä ohitte kolomeski päiväs, jo sattuu olla just silloon hellekausi. Lopun kesää son kyllä komia, tuuhia puska, mutta ny soli kasvanu turhan suureksi ja halusin tilan muille piooniille.

Syksyllä päätinki siirtää sen puutarhan reunahan, mariapuskien jatkoksi. Tuashan oli istutettuna preeriamesiangervoja, mutta noli jääny aikaa sitte pujojen, nokkoosten, koiranputkien ja muiren vähemmän jalostettujen kasvien jalakoohin. Muutaman mesiangervon pelastin keväällä hanhikkipenkkihin.

Sain raivattua siihen runsahan pualen metrin levyysen kaistalehen. Parannin maata uurella mullalla ja panin reunoolle mustaa kummisuikalesta, minkä leikkasin vanhasta apevaunun purkumatosta. Nua nurtsilla olevat tuppahat o narsissien sipulia, mikkä nousivat kaivausten yhteyres. Hajotin ne ja ripottelin takaasin pitkin penkkiä. 

Kualanpioonin juuripaakku oli ihan valtava ja siitä sai monta jakopalaa. Nyt on tiaros mullaki kualanpiooniairanne, jos paikka ei oo liian kuiva. Kasvuvoimaa kyllä pitääs löytyä ku piänestä kylästä, että eiköhän tua pirä pualensa maharollisia tunkeelijoota vastahan.

Vaikka varret kaatuu ja osaksi leikkasin niitä poikkiki, nii myähemmin oli punaasia, uusia lupaavia silimuja jo näköpiiris. Toivottavasti saan joskus nauttia ihanasti kukkivasta kualanpiooniairantehesta.......

........sillä son kukinnan aikahan kans eherottomasti yks pörriäästen suasikkipuskista. Silloon sen ympärillä kuuluu ihan loppumaton surina. Löytyykö sulta kualanpiooni puutarhasta?

Mukavaa loppuviikkua!

Naistenpäivänä

Pian on aika kylyvää lisää siämeniä, kuten näiren vaaliankeltaasten aurinkojen,  'Alumia Vanilla Cream' -ryhymäsamettikukkien siämeniä. 

Aurinkoosta naistenpäivää!

Alappiruusupenkin uusimista

Musta tuntuu, että sörkiin kesällä lähes jokaasta istutusaluetta. Alappiruusupenkistäki osa koki muaronmuutoksen. No, ehkä oli jo aikaki, ohan tämä niitä ensimmääsiä penkkiä, mikkä tein tänne tultuani. Tiätysti piäniä muutoksia on ollu ennemminki.

Tähän ovenpualipäähän penkkiä olin ny suht tyytyvääne. Siinon toisihinsa sopivat färit ja lehtimuarot ja son sopivan selekiä.

                           

Alakukesästä otetusta kuvasta näkyy hyvin sijaanti.  Erellisen postauksen kuusiympyrä näkyy taustalla.

7.6.2020.

Tämä osa penkkiä oli jo kunnon sekametelisoppaa. Alappiruusun alla kasvava, keltakukkaanen  rönsyansikkakasvusto oli levenny jo ihan liikaa. Se hukutti allensa kirijokuunlilijoja ja valakokukkaasen vaahtera-angervon/rikkoviuhkan (Mukdenia rossii). Kohta ansikka olis nialaassu kärhöt ja lilijan. Tuahon oli muurahaaset levittäny sinivuakkoja ja taponlehtiä sekalaaseksi seurakunnaksi. Takana o viälä erellisvuatiset viinikärhöjen varret. Jätin ne koemiäles talaveksi, jos sattuusisivat talavehtimahan, mutta on se tällä korkeurella toiveajattelua, ainaki mun puutarhas. 

Kaivoon pois ansikkaa, osan kirijokuunlilijoosta, sinivuakot ja taponleheret. Muutaman jaloangervopuskan vein flikalle. Angervon nimiä en tiärä, mutta sitkiää ja kiitollista sorttia. Ovat kasvanehet siinä vuaresta 2004, lähes hoirotta.

13.8.2020.

Keskiosan tyhyjentynehelle alueelle istutin pallohortessa 'Pink Annabelle'n ja reunahan ihanan luumunfärisen keijunkukan 'Forever Purple'. Kirijokuunlilijojen väliihin tukiin hätäpäissäni esikkoja. Niille ku en mitää järkevää paikkaa muka löytäny. Näin käy, ku tuloo langettua heräteostoksihin. Esikot torennäköösesti siirtyyvät, jos näköövät kevään. 

Vaalianpunaasten jaloangervojen etehen levitin lisää keväällä kukkivaa violettia pikkukurijenmiakkaa ja jatkoksi, katajakulumasta siirrin kuivuuresta kärsivää tummempaa matalampaa jaloangervua. 

Täs näkyy koko alappiruusupenkki elokuus. Pallohortessan kohtalo viälä miätityttää, että onko liian varijooses paikas. Voisin siirtää sen uutehen paviljonkipenkkihin, kattoony onko eres hengis. 

                         

Tämä ihana iränlilija 'Antonia'  kukkii siinä viälä myähemmin. 

Lunta tuloo poikittain. Pakkaasta -4.1. Ei ny oikee kevääseltä vaikuta, mutta eiköhän se tästä viälä iloksi muutu.

Mukavaa viikonlopun jatkua!