Uuret syksyn kukkijat ja yllätyslöytö

Oon ihan tiatoosesti yrittäny  joka vuasi hankkia lisää syksyllä kukkivia kasvia.  Sitä yrittää nii epätoivoosesti pitää kiinni loppuhun asti, kesän viimmeesistä rippehistä ja että talavi tuntuus eres pikkuusen lyhkääsemmältä.

Syysasteri -Aster novi-belgii 'Patricia Ballard' alakas kukkia näi jo kuukausi sitte.

Olin jo kauvan havitellu violetin asterin rinnalle jotaki punervaa.  Mutta monien punaasten heikkoutena pakkaa olla liia myähääne kukinta-aika. Nii oon ymmärtäny.  Onneksi ny oli näi lämpööne kesä, nii  nämä ainaki kerkes  kukkia. Kasvoovat vaa nii korkeiksi, että noli pakko köyttää.

Syyskatkero -Gentiana sino-ornata.

Sitte tämä sinisempääki sinisempi syyskatkero. Aivan ihana.

Koska  lopulline istutuspaikka ei ollu valamis, istutin ne väliaikaasesti potangerihi. Voi kuitenki olla, että jos seleviää talavesta, saavat jääräkki tuaho. Sopii nii kivasti ruskaasten mustikkapuskien kans ja tilaa on ainaki viälä.

Tarhakeltakärhö -Clematis tangutica 'Kugotia'

Toive toteutuu. Lämpöösiä päiviä oli nii palio, että kiinankeltakärhö kerkes ku kerkeski kukkia toisen kiarroksen.

Sei ollu moksiskaa muutamista pakkaasöistä.

Ja sitte se yllätyslöytö. Olin istuttamas kolomiopenkkihi tulppuja, tuan kastikkapehkon taa.  Ja kuinka ollakkaa.........

.......sen lehtien alta paliastuu SYYSMYRKKYLILIJA!

Kuusikolomios ei näy yhtikäs mitää, mutta tämä unohrettu tapaus pääsi yllättämähän totaalisesti.  Keväällä muistinki istuttaneheni tuaho kohtahan syysmyrkkylilijan, mutta sitte siihe putkahtiki yhtäkkiää siirretyt  virvalilijat ja luulin muistaneheni iha vääri. Muttei, oikias olin sittekki, oli siinä syysmyrkkylilijaki. Son ollu kalapiana hilijaa.......

Syysmyrkkylilja/Alastonimpi -Colchicum autumnale 'Lilac Wonder'  18.10.2018.

........mutta muutaman päivän päästä son saanu jo färiäki, ku pääsi ihimisten ilimoolle. Onko  sun puutarhasta löytyny unohrettuja yllätyksiä?

Yllätyksellistä viikonloppua!

Aurinkua pankkoho

Säätiarootus ennustaa pilivisiä päiviä, siksi singahrinki aamulla pihalle kuvaamahan, ku aurinko paistoo. Jos sais aurinkoenergiaa varastootua, eres kuvihi. Eihä siälä palio kuvattavaa oo, mutta kyllä siältä aina jotaki löytyy.

Hohtopiikkiputken hopiaasuus on ruastunu, non ny ruskeeta.

Muutamia piooniunikkojen siämenkotiaki o penkkihi jääny. Tiätääköhän se ens vuarelle unikkojen massaesiintymistä. Suurimman osan oon kyllä katkoonu pois.

Ei oo viäläkää tilhet tullu runsahasti katettuhun orapihilajapuuhun. Ja niinku näkyy, lunta ei kauhiasti oo.

Suviruusujen kiulukoota pitää kuvata joka vuasi. Niihi osuu nii hianosti auringon valo.

Ja sitte tämän syksyn ikuusuusrojekti. Alastomanimmen kukinta on taas kehittyny, jo nelijä nuppua. Vanhin on jo muka kaikkensa antanu, vaikkei se täysin auki oo ollu mihinää vaihees.

Samas penkis o viälä iha hyvännäkööne törmäkukan kukka.

.........Ja komiamaksaruahoski on täs kohtaa viälä färiä. Joka paikkahan ei oo eres tullukkaa.

Mukavaa viikkua!

Lokakuun loistava loppu

Lokakuun viimmeestä viärähä ja sen viimmeesiä tuntia. Näi jäläkikätehen kattottuna, kuukausi hurahti taas, aiva hurijaa vauhtia. 

Aika ressuunen ja vetinen kuukausi, täytyy toreta. Vettä on riittäny, sanoosinko.........riittävästi.

Niinku viimme pyhänäki, ku hain havukuarman, tuli vettä ja räntää, lisänä aika vinha tuuli. Muttaku  isäntä oli hirvimettäs, kattoon tilaasuuteni tullehen ja lähärin traktorilla liikenteesehe. Havuja oli helappo napsia oksasaksilla peltotiän varrelta, mutta oli se märkää touhua. Enemmänki olisin ottanu, muttaku vanhoos perintöhaalariis mitää kalavoja oo, vesi rupes lirumahan pitkin selekää. Otin pajujaki, oli nii hyviä pitkiä piiskoja, keväällisen risusavotan jäläkihi kasvanehia. Jos säät jatkuu siärettävinä, vois niistäki jotaki värkätä, en koppaa kuitenkaa. Sammalta ja pihilajanmarijojaki kuarmasta löytyy.

.......ja löytyy viälä tuallaane naavaane kuusen ruatoki.

Kuusenoksilla peittelin pääasias penkkien reunakasvia, jos pikkuusen suajaas, ku tuntuu tuuli viuhuvan kaiken aikaa. Ja kehikoohi laitoon huavat, samasta syystä. 

Tänää oliki aiva loistava sää, aurinko paistoo ja lämpötila pyärii nollan vaiheella, jopa yliki.

Lämpö sulatti osan lumesta ja pisarat kimmelti auringos.

Loppu kesällä istutetut kiiltoleimut ei keriinny tämän paremmin kukkia. Toivottavasti ens kesänä olis toinen tahti. 

Alastonimpi -Colchieum 'Lilac Wonder'15.10.2017

Kuun pualesta välistä oon saanu seurata alastomanimmen eli syysmyrkkylilijan kehitystä. Luulin jo, ettei se nouse ollenkaa.......mutta lopulta nousi yks piikki näkyvihi.

18.10.2017

.........ja muutaman päivän päästä niitä oliki jo kaks.

27.10.2017

.......eikä piänet lumisatehet haittaa sitte pätkääkää.

31.10.2017

........koska tänää huamasin kolomannen piikin.......mutta, mutta......se kukinta? Loppuviikolla pitääs taas lämmetä, jospa lämpösumma piisaas.

Lumitilanne 31.10.2017.

Mukavaa marraskuuta  😊

Kamerakiarros

 Aurinko paistoo tänää kivasti. Pakko oli pyärähtää pihalla kamera käres.

Oli ihan siärettävä ilima, ei tuullu kauhiasti, eikä satanu minkäälaasta töhönää taivahalta.

Lunta on maas muutama sentti ja mittari sahaa nollan molemmin pualin.

Tämä myrkkylilija on sitte hupaane. Ainavaa jaksaa kurkistella lumen seasta. En olisi millää

uskonu, että näi myähä viälä on nuanki pirtiä. Eherottomasti katteltava seuraaville

sellaane paikka, että aurinko osuu niihi viälä tähänki aikahan.

Voisin kokeella siirtää katajakulumas olevat, vaikka hanhikkipenkkihin.

Jouluruusuki yrittää kukkia pakkaasista hualimatta. Suurimmas yksilös on 

kans kukannuppuja, mutta toivottavasti se säästääs kukkansa kevääsehen.

Pensasmustikootten versot on sitte hianon färisiä. Varsinki auringon osues niihi.

En oo taaskaa niitä verkottanu. Eiköhän nua koirat sevverran häiritte, ettei puput

aiva portahille tuki. Sitte itkethän, jos huanosti käy.

Kastikoosta on tullu raaffista tairetta.

Jännityksellä orotan kuinka mun peruukkipensahan käy.

Muutaman havun oon niskahan heittäny ja juurille oon

räpötelly männyn neulasia.

Tämä tiätää kevääksi risutöitä. 

Näitä suviruusun kiulukoota pitää kuvata joka kerta.

Nii henuusen färisenä ne loistaa tuas nurkalla.

Hyvää loppuviikkua!

Yllätyksiä

Mäen ala! 

Luulin että kaikki olis valakovuakkoja.

Mä orotin ku kuuta nousevaa, että mun valakovuakot kukkiis.

Mitä viälä, keltaasta vaa pukkas. En kyllä yhtää muistanu, että siinäkohoras olis kukkinu 

keltavuakkojaki, (isännän tyttären penkistä), mutta tuskimpa vuakot vaihtaavat färiä maan mukahan, niinku hortessat.

Onneksi eres yks kukka on valakoone. Pitää siirtää tuan juurakko erillensä.

Alastomanimmen lehtisykeröjä näkyvis.

Sitte niihi iloosempihi ylläriihi. Ostin syksyllä tosi myähä alastomanimmen, tai pari,

vaikka olin just lukenu, että pitääs istuttaa varahin syksyllä.

Muttaku se kukkii nii koriasti siinä pussis. Eihä sitä voinu vastustaa, tiätenkää.

Istutin kahtehe eri paikkaha ja toivoon parasta.

Tuas katajakulumas nousi tuallaane ihime tötsä, vasen, jokuaika sitte.
Oikianpualoone tötsä nousi yhyres yäs ja ku menin kattomahan tuanne reunapenkkihi
lumipalloheiren alle, siäläki oli samallaane.
Eli toivos elän, että kukkiis syksyllä. Riskit joskus kannattaa.

Kaaripenkkiä ja leikattu nurtsi.

Leikkasin sitte maanantaina nurmikonki ensimmäästä kertaa.
Yllätys, yllätys. No, nii, no. Kattoohan mä, että paikkapaikoon on ruaho
nii pitkää, että pitääs leikata. Laitoon menovettä tankkihi, annoon ryyppyä ja verin narusta.
Häh! Toisella nykääsyllä hörähti käyntihi. Pakko oli ruveta lykkäämähä.
Tua meirän kones on kokoaijan ollu nii äksy, etten oo sitä hetikää jokakerta saanu vauhtihi.
Pikkuusen oli liikaa vaatteetta päällä, ku en uskonu että lähtis käyntihi, mutta son ny leikattu.

Vihertyvä kaaripenkki

Penkit rupiaa jo näyttämähä aika vihereeltä.
Narsissia on auennu ja tuluppaanit on nupulla.
Otin jo kaapista tuan havupuubalsamin, jos kokeelis sitä tuahon katajahan.


Pihalla sataa ku saavista. Vois jo loppua.
Isännältä menöö pia hermot.


Heippa!