Villiviinin pelastusyritys

Pyäriin alakukesän ahkerasti terassin kimpus, tavalla tai toisella, joten viälä yks terassihin liittyvä postaus.

Reunimmaasen terassin tolopan juures kasvaa villiviini. Se kiipee ylähän petooniverkosta leikatun soiron tukemana. Sen runko  kiamurteli parahimpina päivinä katon rajas, mistä se kasvatti kesän mittahan pitkät versot terassin laattiahan asti. Versot leikkasin  varahin keväällä pois, uusien tiältä.

Terassin villiviini 4.9.2015

Se kerkes valloottaa melekee koko terassin. Latvat oli jo kääntyny kasvamahan naapurin pualeeselle reunalle. Mutta sitte tuli SE hirmuunen talavi ja lähes kualetti mun villiviinin. Villiviini alootti kasvunsa aivan A:sta, eikoo sen koomin kunnolla päässy vauhtihin. Sen elpymine on ollu yllättävän hirasta. Just ja just versot on ylettyny hipomahan katonrajaa.

Terassin villiviini  5.6.2020.

Keväällä käsittelin kaikki terassin tolopat ja villiviini oli laskettava maahan. Siinä se sitte orotteli jatkokäsittelyä turhanki kauvan. Erellisten terassipostausten rojektien takia.

Kerkes heinät kasvaa ja leherekki rupes jo ilimestymähän villiviinihin, ennenku rupes tapahtumahan. Jotaki tolokkua tualle sotkulle piti keksiä.

Mulloli käyttämätön, aika heppoosesta materiaalista tehty puinen istutusastia. Siitähän saisin hyvän reunuksen. 

Soli kuitenki liian korkia, joten sahasin sen kahtia. Naputtelin metallista "reikänauhaa" tueksi.

Villiviini oli ny irtonaasena helappo pujotella  reunuksen läpitte. Piänennin pikkuusen puskaa.......

.....ja siivosin kivien välit. Juurelle uutta multaa ja reilu ripaus lannootesta.

Tulipa siitä siisti.

30.6.2020.

Äkkiää se tuuhettuu ja rupes lykkäämähän juuresta uutta kasvua.

12.10.2020.

Kesällä se kerkes kasvaa vaakasuarahan ensimmäästen toloppien välin verran. Ja ny tapahtuu kunnolla se, mitä aina syksyysin  orottaa nii hartahasti, villiviini sai kunnon ruskan. (Toisen tolopan juurella näkyy viiniköynnöksellä, yks Ruukkujen uus kuasi -postauksen petooniefektillä suhuutettu  ruukku.)

14.10.2020.

Villiviini oikee loisti tulenpalavana auringonpaistees! Ja miksi villiviini sai ny nii harvoon nähäryn, kunnollisen ruskan.

Syy on torennäköösesti se, että vasta ny laitettihin räystäskouru ja ränni terassin katon reunahan, eikä syksyyset sareveret enää valunu villiviinin varpahille. Maa pysyy tarpeheksi kuivana tuleennuttaen villiviinin.

Loistavaa loppuviikkua!

Patukka

Taitaa tällä plokkaamisella olla pikkuusen aktiivisuutta lisäävä vaikutus.
Kummasti tuloo toteutettua jo kauvan suunniteltuja juttuja.
Son hyvä se, ku sitä tuntoo ittensä joskus nii saamattomaksi.

Meirän pääoven erusta on aika pelekistetty, siis mitäänsanomaton.

Remontin yhteyres vaihrettihin ovi. Reunahan pantihi tuallaane valakoone täyte.

Oon vuasia suunnitellu laittavani siihe jotaki koristetta.

Ny sitte ruuvvasin siihe koukun ja sain aikaaseksi ensimmääsen version.

Ja tiätenki villiviinistä, sitä ku oli, nii punoon hesuusta patukan.

Eroottelin kolome knippua, jois oli parikymmentä hesua. Tyvipäät siroon rautalangalla.
Sitte kaikki narulla terassin pöytähän kiinni. Oli vähä tönkkyräästä, mutta sain kuitenki
tehtyä jonkullaasen patukan.

Tuumasin laittaa siihe valokki, ku joulu jo lähestyy.
Olin taas laittanu jouluvalot nii hyvähän taltehe, etten meinannu niitä löytää mistää.
Nämä ny kuitenki oli olohuanehes pötis. Tuas ku oli viheriä johto, lamput piäniä,
sopivan tihiäs ja muuntajaki oli pihalle sopiva, IP44-merkinnällä varustettu.
Käännin patukan väärinpäin ja tungin lamppuja raoosta oikialle pualelle.
Jos teki tiukkaa, nii hyvänä apuna oli ruuvvimensseli.

Lamppuja oli 40 kpl ja aika tasaasesti sain ne pujoteltua.

Siinä se ny roikkuu. Jotaki somistetta viälä kaipas...hm .... suurempiki olis voinu olla.

Vaikka siinä oli näkyvis taas nuata kippuuroota, laitoon lisäksi, sinne tänne varioyrttiä.

Hämmästyksekseni osas oli kukannuppuja.

Väriä antamahan siroon rautalangalla muutamia suviruusun kiulukoota
piäniihin knippuuhin ja pujottelin niitä rakoohi.

Villiviiniletti.

Siinä se ny o. Ensimmääne versio koristehesta. Sittekku nua leheret kuivaa,
voi vaihtaa jotaki muuta, vaikka havuja ja käpyjä. Kesällä vois laittaa vaikka kukkia.
Kanervapöttiki sai täyrennystä, erilaasista havunoksista.

Ensimmääset "jouluvalot" asennettu.

Kyllä se sevverran valaasooki, ettei portahishi kompuroo.
Ihan kiva siitä tuli, ensimmääseksi versioksi.
Ny ku on tua koukku, nii siinähän pitää roikkua kokoaijan jotaki. hm.....

.....mutta seuraavaksi pitää hakia havuja terassille....
Joko ootta laittanu valoja pihalle?

Tervetulua lukijaksi Pike!

Villiviiniaskartelua

Tekaasin sitte leikatusta villiviinistä pikimmiten yhyren ranssin.
Ensiksi piti riipiä limaaset leheret pois. Yäk. Sitte otin kolome raaskua ja kiapahutin niistä
sopivan suuruusen ympyrän, jonka päälle kiärrin kolomen kappalehen nipus lisää tavaraa.
Aina ku yks raasku loppuu, pujotin seuraavan aluun ranssin sisälle ja jatkoon kiärtämistä.
Nämä syksyllä leikatut hesut kesti huamattavasti paremmi, ku vasta keväällä leikatut.
Kiaputetun ranssin pujotin hetkeksi nurinpäin olevan sangoon ympärille. Näin ranssista
tuli eres suurinpiirtee ympyrän muatoone.

Villiviinikranssin somisteena, kuusenoksia, komeamaksaruohoa ja mahoniaa.

Omasta puutarhasta löytyy siihen koristeluvärkkiäki.
Kuusiympyrän kuuses on pari alimmaasta oksaa poistolistalla.

Siitä käyn nipsaasemas muutaman pikkuusen oksan. 

Kinttupoluun komiasmaksaruahos oli viälä muutama hyvännäkööne kukka,
ja mahonias oli punertavia lehtiä.

Villiviinikranssi

Laitoon koristelua vaa ranssi alaosahan.

Tykkään ku nua kippuraaset tarttumakärhet näkyy.
Tuloo sopivan hualeton vaikutelma.
Vein sitte ranssin illalla kyläpaikkahan tuliaaseksi.

Oon ennemminki kiaputellu ranssinpohojia nuasta hesuusta.
En vaa oo teheny niille sen kummemmi mitää muuta.
Tällääses viraas oon niitä käyttäny.

Purkinsuajus villiviinistä.

Mulla on tuas terassin eres olevas kiveykses, pohojattoman purkin mentävä reikä.
Arvelin keväällä, että siinä olis hyvä paikka purkis olevalle japaninverivaahteralle.
No, purkkihan oli nii korkia että se näkyy rumasti. Minä sitte suunnittelemahan siihe suajusta.
Yritin pujotella villiviinin hesuja ensin tuaho petooniverkkohon, mutta ei ne kestäny.
Ei auttanu muu, ku vaa kiärtää ulukoreunaa, mutta hyvin pysyy kasas ja ajoo asiansa.


Jotaki muutaki on villiviinistä kehitteellä, mutta kattoo ny, tulooko siitä mitää.


Tervetulua lukijooksi Puutarhamyyrä ja Eeviregina!

Vuasi sitte ja tänää

Vuasi sitte oli aiva järkytys aamulla herätä.
Maisemat näytti tältä.

Erellis päivänä satoo vettä, joka illalla muuttuu jäätäväksi vereksi ja rännäksi.
Lopuksi tuli oikee kunnon nuaskalunta, joka tarttuu märkiihi puskiihi ku tauti.
Kävin illalla navetas ja kauhukseni huamasin, että kaikki tuijat oli haliennu märiän
lumen painosta. Otin harian kätehe ja yritin varistella lunta, mutta oksanpalat vaa lenti.
Ei auttanu muu, ku hakia narua ja yrittää pelastaa mitä pelastettavis oli.

Onneksi peruuttamattomia vahinkoja ei kuitenkaa syntyny.
Pääsin säikähryksellä.

Tämä syksy on ollukki aiva ihana, lämpöasteeta kymmenkunta melekee joka päivä.
Jopa mäkin oon saanu suurimman osan syystöistä tehtyä

Oon haravoonu ja loput leheret ajelin ruahonleikkurilla.

Kantannukki oon melekee kaikki ja kaivanu voikukan alakuja penkiistä.

Viälä töitä piisaa, mutta ny ei enää mitää paniikkia tulisi, vaikka lumi tulis heti.

Tänää oli pakkaasyän jäliiltä kuuraane maa.

Ny on kuitenki jo plussan pualella.

Nurtsi on siisti leikkurin jäliiltä.

Tuiviolla on ruskia talaviasu yllä.

Terassin villiviiniverhot roikkuu tosi rumasti.

Niistä irtuaa ruskeeta lehtiä pitkin syksyä ja terassi on roskaane pitkän aikaa...

....joten päätin teherä asialle jotaki. Oon enne leikannu hesut vasta keväällä.
Saa nähärä mitä villiviini tuumas, vai onko mitää vaikutusta.


Siinä olis askarteluvärkkiä.
Pitää ruveta funtsimahan saisko nuasta tehtyä mitää järkevää.

Aurinkoosta loppuviikkua!

Ville

Vaikka osa kasviista rupiaa valamistautumahan talavehen,

nii osa vasta aukaasoo ensimmääsiä kukkiansa.

Loistokärhö (Glematis Jackmannii-ryhmä) 'Ville de Lyon'.

Niiku ny tämä Ville. Joillaki tämä on ensimmääsien kukkijooren joukos, mutta 

mulla viimmeesten. Ville oli pari kesää purkis ja kukkii ihan kohtalaasesti naveten seinustalla.

Mulla oli ongelmia löytää sille sopiva paikka, ku sen färi on aika voimakas.

Mikäs sille tarioolis yhtä vahavaa kaveruutta ku keltaane pensashanhikki :)

Pitihän siihe viälä kolomaski saara ja valittin violetin 'Yachi'n.

Se vaan ei oo noukkaansa nostanu istutuksen jäläkehe.

Istutin Villen 2013 syksyllä. Viimme vuanna nousi tosi myähä, eikä

keriinny näinkää palio ensimmääne nuppu aueta, ku tuli lumi.

Tänä vuanna nousi jo toukokuun alakupualella ja mä jo kiittelin,

aikaasesta kukinnasta. Siihe se sitte jäi junnaamaha.

Villen kaverina loistokärhö 'Negus', Virosta.

Mummiälestä sen kasvupaikka ei huanoommasta päästä oo, mutta joku siinä mättää,

ku näi myähälle meni. Sillon kaverina kellarikärhööstä 'Negus'.
Son ollu kaks kesää purkis ja meinasin kaivaa sen tuaho viärehe,
mutta eihän tuata Villeä voi ny häiritä, ku se viimmee ja vihiroon rupes kukkimaha.
Pitää orottaa ens keväähi.

Oon laittanu tuaho petooniverkkokaaren, jota pitkin kuvittelin nuaren kiipiävän
hanhikkien toiselle pualelle. Tuuli on kai häiriöksi, ku pystyhy vaa yritetähän nousta.

Hanhikkipenkki

Hanhikkipenkin syysluukki olis varsin näyttävä, jos nua kärhöt tuasta kasvaas.
Vaikka hanhikit on kevääsi nii risuusia, kuuluu ne eherottomasti syksyn kukkijoohi.

Yks villiviini kiärtää melekee koko terassin.

Saa nähärä kerkiääkö villiviini saara syysväritystä ollenkaa. Ei ainakaa viälä
siltä näytä. Violetti 'Jackmanii' kukkii terassipenkis viälä täyttä päätä.


Täälä tais olla eilee tämän kesän kovin ukonilima..... syyskuus????


Sateetonta viikonloppua!

Villiviiniverhot

Meillä on terassi tuvan eteläpäärys, johona on ns. arkieteenen.

Oon laittanu villiviinin kasvamahan reunimmaasta pylyvästä pitkin ja ohojannu sen menemähän pitkin räystästä.

Viimmekesänä villiviini pääsi terassin toisehen reunahan asti.

Leikkaan joka kevät kaikki haarat pois. Jälijelle jää muutama pääverso.
En halua että se valloottaa koko terassin.

Kevääsinhän on autiota ja tyhyjää, mutta loppukesästä on kivat villiviiniverhot. 

Viälä nua hesut tuas roikkuu, mutta kun jokupäivä innostun nii leikkaan ne.

Kivan näköösiä nua kärhet vai mitä ne ny o.

Näyttää mun silimähän aiva lohikärmeheltä.

Kesääsin nuata roikkuja saa erootella, kun ne takertuuvat toisihinsa ettei 

läpi meinaa päästä tai ovat muute punoontunu yhtehe.

Tämä kuva on otettu 6.10.2012 takaoven portahilta.

Aurinkoonen aamu 30.9.2014.

Villiviinin ruskaa 30.9.2014.

Palio kerkiää tapahtua ennen tällääsiä tunnelmia.