Koska kukkii- haasteen vastaukset

Minna, Hiidenkiven puutarhassa -plokista haastoo mut arvaalemahan kevään kukkijooden kukkimisaijankohtaa. Kukkimisaijankohotien ennustamine o enemmän tai vähemmän arpapeliä. Alakupään kukkimisaijankohorat osuuvat paremmi, mutta sitte kevät jatkuu suarastansa kylymänä.

Viimme keväänä terassipenkkihin siirtämäni lumikellomättähän kukkimisaijankohta. Arvaus 24.4. kukkii 19.4. 

Alakuperääsen tilikkutäkin sinivuakkomättähän kukkimine. Arvaus 24.4, kukkii, 22.4

Terassipenkin sinisen tarhakylymänkukan kukinta. Arvaus 27.4, kukkii 15.5. Ihan reilusti mönkähän.

Ja viimmeesenä, kolomiopenkin valakoosen tarhakoiranhampahan kukinta. Arvaus 20.5 kukkii kunnolla 25.5.

Pihalla tapahtuu ny vaikka mitä, ettei meinaa peräs pysyä, mutta jotenki kartalla kuitenki. Ny alakoo taas kylymempi jakso, mikä pikkuusen hirastaa kukkijoota, että kerkiää eres kaikki nähärä.

Aurinkoosta loppuviikkua!

Pelargoonit pihalle

Otin pikkuusen riskin ja kiikutin pelargoonit terassille, aika vilipoosista öistä hualimata. Päivisinhän tarkenoo kyllä. Vuasi sitte siirrin ne vasta reilusti kesäkuun pualella, muttaku elämä tuntuu siirtyvän pihalle, sisäkukkien hoito tuppaa jäämähän ihan retuperälle.

Ensimmääseksi tiätysti täyttyy kukkalauta. Kivasti jo kukkiivat, vaan muutama o täysin nuputtomana. Kaikki o eri sorttia, eikä onneksi oo viälä tullu yhtäkää uutta, entisiä on yllin kyllin. 

Petooniverkkohon  laitan enemmä ku viimme kesänä, mutta tua saavi on niille liian varijoonen, kukinta oli siinä aika vaisua. Ovat ny viälä siinä suajaasemmas paikas. Terassihortessa on äitienpäiväkukka, mikä pitää istuttaa isoompahan purkkihin.

Loput pelargoonit o viälä lavapöyrällä orottamas jotaki hokkuspokkus taikaa, että saisin ne jotenki järkevästi sijootettua. Ohan tuahon helappo heittää harso päälle kylymän yän uhaates. 

Tämä rääpäle on pianuuressaan nii mahtipontine. On muutama vuasi sitte itte siämenestä kasvattamani 'Inspire White'. On kasvanu tosi hitahasti, nykki leheristö vaatimattoman 13cm korkuune, enkä oo pahemmin leikelly, mutta kukkavanoja o 12kpl.

Luin joku aika sitte koneelta artikkelin pelargoonien sairauksista. Ja niitähän oli palio ja musta tuntuu tiätysti siltä, että ne melekee kaikki löytyy mun aakkunalta. Mitää ötököötä enoo kyllä huamannu, mutta silimihinpistävimpänä näköö lehtien käpristymisen ja osalla lehtien vaalian färin. Niiton ollu jo ennemminki, mutta oon aatellu  johtuvan heikosta talavikastelusta ja lanootuksesta, koska uuret leheret ovat kesän aikana normaalia. Lehtiähän kellastuu koko aijan ja sitoon pitäny normaalina ilimiönä. Tiärä sitte miton. Pois en niitä kyllä heitä, kualoovat ne kuitenki ihan omia aikojansa aijan kans. Kuis teirän pelargoonit voi?

Aurinkoosta viikkua!

Joitaki kukkijoota

Ny on ruvennu penkit saamahan färiä. Esikkoja enimmäkseen, muutamia narsissia ja joitaki yksilöötä tulpuustaki kukkii. Niistä tosin valtaosa o viälä nupulla. Seas on viälä muutamia krookuksiaki.

Esikoosta upeimmin kukkii, niinku jo monen vuatena ennenki, tämä hanhikkipenkin suikeroesikko 'John Mo'

Leimupenkis, terassin kohoralla on rypäs, mikä saa erikoostarkastelua joka vuasi. Keltaaset Pagodat kukkiivat ny jo kolomen sipulin voimalla. Oon niitä istuttanu tosin useempahan kertahan. Lehtiä on nualla tianoolla useita, mutta ny on kolome voimistunu kukkimiskelepooseksi.

Lisäksi oon orottanu ku kuuta nousevaa mun vaalianpunaasia koiranhampahia kukkiviksi. Mummiälestä tuas kuvas näkyy pari pikkuusen punasävyystä nuppua. Toivottavasti näen oikee, vai harittaako silimät.

Näitei tartte arpoa. Nämon anopinaikaasia tulppuja. Tuasta kohtaa, kivijalaan viärestä, on noussu vuasittain muutama piäni lehti. Joskus oon jopa nypänny ne poiski. Vuasi sitte kukkii ylläriksi yhyrellä kukalla ja ny peräti kaharella. Nämä tuli ny niiren potangerin punakeltaasten tilalle. Nei ny enää kuki, muutama repaleene lehti nousi tiilimurskan seasta.

Tulppuja lähes vastapäätä kukkii pari keisarinpikarililijaa vanhoosta sipuliista. Syksyllä en laittanu yhtää uutta. Pituus on kyllä lyhempi, just ja just yli pualenmetrin. Etualalla kukkii hentohelmililja, mikon levinny suureksi lämpäreheksi ja jopa rajaojan pohojalle.

Tilikkutäkis kukkii piäni, iloosen färine 'Tarda' -tulppu. On osoottautunu kestävimmäksi, näistä pikkutulpuusta. Oon istuttanu nua 2018 syksyllä. Lisääntynykki ovat.

Erellisten viäres on joitaki sekootuspussin tulppuja auki. Nii sävy sävyhyn.

Pohojoospenkis on kans yks mun lempilapsista, kerrottu lumikki.

On jopa runsastunu, mutta sen viäres oleva yksinkertaane muato on tainnu ottaa hatkat ku ei näy.

Ihanaa ku o lämpöösempää. Jokohan tohtiis talavitaminehet pestä? Oon kaakertanu kasvimaalla muutaman päivän mansikoolle paikkaa. Rupiaa pian olemahan istutuskunnos. Onko mansikkasuasituksia? Ruahonki leikkasin tänään ensimmäästä kertaa. Pitkitin nii kauvan ku julukesin. En tosin viäläkää jokapaikasta leikannu. 

Aurinkoosta viikonlopun jatkua!

Looratarhan tuunausta

Tiäsin, että jonku vuaren päästä pitää reunaloorat kääntää, ku istutin hunajamarijat niiren taa. Ja ny tuumasin, etton sen aika. Syksyllä oli jo niin aharasta.

Vappuna oli alootuksen aika.

Ei muuta ku tyhyjentämähän reunimmaasia looria. Niistähän ei tarvinnu tyhyjätä ku toinen pää, että sais kehikon käännettyä.

Jäätäki oli viälä keskellä. Aikansa ku hakkas, sain palan irti. 

Jatkoon urakkaa ny maanantaina, tyhyjentämällä ja poistamalla toisen looran tykkönänsä. Ku käännin loorat jonohon, ei nelijälle ollu enää tilaa.

Siältäki löytyy viälä jäätä.

Loorat jonos. Reunimmaasihin oon jo kylyväny porkkanoota, palsternakkaa ja istuttanu punasipulia. Keskimmääsehen tuloo lehtikaalia.

Viimmevuatisista palsternakoosta oli jääny yks nostamata. Nousi ylähän ja meni poikki, ku kaivoon vappuna. Tyännin sen takaasin multihin, toisehen loorahan ja unohrin täysin. Ny se nousi taas ja kas, siihen oli tullu uuret pikkujuuret. Tyännin sen taas maahan ja orotan teköökö siämentä.

Loorien ja leimupenkin välis o raparperilaattoja. 

Ny on tilaa.

Hunajamarijat kukkii. Ne säilyyvät ny jänisten hampahilta ku olivat verkotettuuna. Jäniksiä oli muutenki kyllä palio vähemmän ku erellistalavena. Leikkasin jokaasesta muutaman alimmaasen oksan, ettei marijat makaasisi kuarikkehen seas. Jokku ötökät niitä sitte syää.

Vasen reunaloorahan o kukkaloora. Keskellä on ollu mansikoota, mutta reviin ne syksyllä irti. Ny son hernehien paikka ja kolomantehen tuloo sekalaasta seurakuntaa esikasvatetuusta taimista. Mullon  kaikis looris biohiiltä. Auttaa kastelun kans ja kasvu on rehevämpää ku iliman..... Potangerillekki pitääs jotaki teherä.

Viimmeene lumi, pari tuntia sitte. Ny tämäki o jo muisto vaan. Satoo nimittäin ja se sulas viimmeesenki lumikokkarehen. Sare oli jo kaivattu. Ei liian kuivaa ollu, mutta melekee. Koivut o hiirenkorvalla. On se hianua, ku luanto vihertää jo ihan kunnolla.

Mukavaa viikon jatkua!

Ihanaa äitienpäivää

 

OIKEE IHANAA

ÄITIENPÄIVÄÄ!

Voi perrr.....hoset

 Ja niinhän siinä kävi......

...ku pelekäsinki, että klapiseinä romahti. Klapien kuivaes lisää, oli yläreunahan tullu rako ja ny ku  routa liikutteli peruskiviä ei tasapaino enää pysyny.

Lähempi tarkastelu osootti, että tukihirsiki oli kummasti kutistunu, vai oliko peruskivi painunu. Joka tapaukses, hirsi liikkuu. Ja jotta saataas se kunnolla paikallensa oli tökättävä klapia lisää maahan.

Klapiseinää teheres, luatettihin liikaa tiukkuutehen, mutta ny lukittihin hirsi ylähältä puunpalalla paikallensa ja alaha isäntä hakkas tueksi, mikäliärauranpalan.

Ja eiku uusinta pinuaminen. Korijattu puali on pikkuusen sekafärisempi ja klapit meni tiukemmalle, joten tarvittihin uusia klapia täyrennykseksi. Koko eilinen päivä siihen kuluu. Muutaki tekemistä olis ollu, mutta isäntä oli sitä miältä, että korijaat het, eikä hetkenpäästä. Joku pia luuloo, että son käyny klapivarkahis. No, son ny tehty.

Taitoon ympyrän yläreunahan viälä petooniverkonpalan tulemahan ympyrän yläpualisia klapia ja tänä aamuna laitoon viälä maata vasten kakkosnelosen tueksi, hirren ja seinänvälihin. Josko klapiseinä näillä korijauksilla pysyys pikkuusen pitempähän pystys. Onneksi tua rautarengas oli kettingillä kiinni yläparrus, ettei sitä tarvinnu enää puntata paikallensa.

Ja sitte niitä perhosia. Klapiseinää teheres hoksasin navetan klasien takana liuran nokkoosperhosia. Ehän voinu niitä sinne jättää, joten kävin pelastamas ne. En muuta sopivaa purkkia löytäny ku irtonaasen lampunsuajan, mutta hyvin hoiti tehtävänsä.

Perhosia oli ykstoista. Nämä nelijä huilas pikkuusen pitempähän, mutta hetkenpäästä neki oli lentäny tiähensä. Päästin ne vapautehen krookuksien viärelle, että murkina olis likellä, muttei ykskää niistä mitää piitannu.

Mukavaa viikon jatkua!

Kesä tuli

 Monellaki tapaa.

Ensinnäki, tänään nähtihin ensimmääset pääskyyset, oikee kaksin kappalehin. Vilikaasin muiren vuasien pääskyyspostauksia ja non tullu välillä 1.5-10.5. Ei olisi viikko sitte uskonu, nii kylymä viikko oli.

Ja se orotettu lämpöki o saapunu. Tänää mittari huiteli jo yli 16 asteen. Meinas tulla lapionvarres hiki.

Lisää kukkivia kukkiaki o ilimaantunu. Nämä kevätkurijenmiakka 'Katharine Hodgkin' kukkiivat leimupenkis.

Samoon kukkii yksittääsiä posliinihyasinttiä. Suurempi pläntti o nii norjanangervopuskien varijos, että ovat viälä nupulla.

Luulin jo, että virvalilijat o karonnu, mutta yhtäkkiä ne ilimestyyväkki ja ovat näköjää lisääntynehekki, ku oikee kolome kukkaa nousoo samasta kohorasta.

Ja tänää aukes  ensimmääne kevätkurijenmiakka 'Blue Hill'.

Ny ku tarkenoo olla pihalla, ei muuta meinaa huvittaa teheräkkää ja tekemistä on nii palio, ettei tiärä oikee mihinkä hyppääs. Penkit oon saanu onneksi klipsittyä. 

Ja siperiankurijenmiakkapuskat poltettua.

Haravoonukki oon. Suurin tyä oli tämä terijoensalavojen roippeeren siivuamine. Viälon kuvan ulukopualella kasa latvasilippua. Vettä on viälä ojis ja navetan sivulla lunta. 

Krookuksiaki o auennu lisää. Laitetahan kuva yhyrestä suasikkikrookuksesta 'Remembrance'sta.

Ihanaa, kukkaasaa ja lämpööstä viikkua!