Kukinta eristyy

Tavalliset helemililijakki on aloottanu kukkimisen.

helemililija Pink Sunrise

Ensimmääsenä alootti nämä hennon vaalianpunaaset, Pink Sunrise nimiset.

Tämä on ny niiren toine kevät. Aika heiveröösiä ovat.

Toisena, nämä viimmevuaren purkkihelemililijat.

reunapenkin helemililijoja

Nua valakooset oon istuttanu tuaho tänä keväänä.

Tämä istutusalues on kinttupoluulla, tuvan länsipualella.

Aika lämpööses paikas.

Türistä tuatu suikeroesikko

Esikoosta on aukaassu kukkansa, tämä kaaripenkin virontuanti.

eka palloesikko

Palloesikoosta on ensimmääsenä violetti.

valakoone palloesikko nupulla

Valakoosesta näkyy vähä färiä. Punaane on aiva "vaihees".

vaalia jouluruusu Niger

Välihi vaaliankeltaane jouluruusu. Tämähän on tavalline valakoone jouluruusu, mutta

en oo ennemmi huamannu, että muuttuus keltaaseksi, vaa punervaksi.
Taitaa olla siitepölyn sävyttämä.

metsäalppikello Spring Symphony

Sitte tämä ihku, piänen piäni mettäalappikello.

Koko kasvi ei oo kymmentä senttiä suuree.

Komian tähäre tätä ei kannata ostaa, eihän se mihinkää näy.

Mutta nii söpö. Viimmekesän kesälomareissun saalis, Taimimoisiosta.

Varioosan, humuspitoosen mettämaan asukki. Mulla son kuusen alla, pohojoospualalla.

Äiteen pötyyniamppeli

  HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ!

Mäntykuluma

Mäntykulumas on tiätenki mänty, toine sembroosta.

Se on jatkua katajakulumalle, tiänviäres, kaartuen puutarhan länsireunahan.

mäntykuluman oikiaa pualta.

Ajatus tuan kuluman ja koko reunan täyttämisestä, lähti heti ensimmääsen ruahonleikkuun jäläkehe. Aiva rupes pyärryttämähä.
 Nurmikolla oli kaikellaasta kiärrettävää, niinku olis pujotteluraralla ollu.

mäntykuluma tiältäpäin.

Alootin täyttämise kaivamalla syreenie välit. Seki helapotti ku ei tarvinnu leikata muutaku erestä ja takaa. Siitä sitte pikkuhilijaa täytin koko kuluman.
Tiän viäres oli kolome tavallista sinistä syreeniä. Itte lisäsin tuan viimmeesen, isabellan syreenin.
Syreenie leikkaus on tuattanu mulle päänvaivaa ja siksi se onki jääny pääosin tekemättä.
Pari puskaa kasvaa piäntä vesakkua. Ne pitääs varmahanki poistaa.
Tua keskimmääne meinas lopahtaa johonaki vaihees aiva täysi.

mäntykuluman vasenpuali

Nua tolopat on katkaastuja heinäseipähien paloja. Laitan niitte varahan petooniverkon,
kun nua syysasterit kasvaa yhtä korkiaksi. Ne ei levee sitte myähemmi syksyllä.

Ny on parina päivänä satanu ja ollu lämmintä.  Masemat on huamattavasti
viheriämmät. Nämäki kuvat on otettu muutama päivä sitte.
Näky on jo erilaane.

Türistä ostetut kerrotut helemililijat.

Nämä kerrotut virolaaset helemililijat kasvaa tuas kivipoluun oikialla pualella.

Niitäki pitää käyrä jokapäivä vahtaamas.

Kiva ku kukkia on tulos monta, saa vähä hyvitystä viimmevuatehe.

Heippa!

Ihania nuppuja

Eilee ku kiärtelin puutarhas nenä maata viistäen,

näin yllättävän mones jo nuppuja. Kiva! Kiva!

Näis jouluruusun nupuus ny ei mitää suurennuslasia tarvinnu.
Ne oli kyllä näkyvis heti ku lumi suli. Tämä on Nigerin siämentaimi, joka
kukkii ny ensimmäästä kertaa. Oliskohan tämä risteytyny punaasen jouluruusun kans,
ku nuas nupuus o tuallaane punerva sävy. Vai onko pakkaaspoika näpänny.
Kaks talavia punaane jouluruusu selevis, ennenku heitti veivinsä. Tairan kokeella enstalavena jotaki suajausta nualle. Jos sais paremma kukinna.

Tätähän piti oikee jo ihimetellä. Se on se esikko, jonka oon ainuana maitokaupasta
ostettuna saanu elävänä pihalle asti. Eikö tuas oo selevä nuppu.
Ei muis esikoos mitää nuppuja näkyny, paitsi palloesikoos.

Näitä moon jo orottanukki. Kerratun sinisen helemililijan nuppuja näkyvis!!!
Ei viimme keväänä kukan kukkaa. Ny o ainaki viis nuppua näkyvis.
Talavehtii muute viheriänä. Tuas viäres on kuunlilijaa ja ku siirtelin jokuaika sitte sen
paperisia leheren raatoja sivuhun, nii alta paliastuu nämä helemililijan leheret.
Uuttaki, tämänkeväästä kasvuaki on, mutta ne o vasta muutaman sentin pituusia.
Nämä o parivuatta sitte Türistä kukkivina ostettuja sipulia.
Puutarhakaverin pihalla kukkiivat samaaset sipulit viimme vuanna tosi hianosti.
Jos ny mullaki.

Toivossahan on hyvä elää!

Heippa.

Pääsiääskukkia

Mäkin annoon, taas kerran, periksi houkutuksille.

Oli tarkootus laittaa nämä tuanne terassille, mutta oli pakko viärä

turvaha yläkerran parvekkehelle. Jos ny jokupäivä tyyntyys.

Kun näin, Hernepensaskujanteen takana siintää potager-plokis nua violetit helemililjat,

soli menua saman tiän. Ne pompsahti, pakkosaaralistan kärkehen välittömästi.

Ei muutaku soittamahan lähimpähän Plantsuhun, että onko siälä nuata. Olihan niitä.

Siälä tuli vastahan sitte täys ylläri.

Oon kattellu kuvis tuata vihertävä kukkaasta jouluruusua, ettei se oo minkää näkööne. 

MUTTA...kuinka ihana! Ja nuan isoo taimi. Eihän sitä voinu sinne jättää.

Esikkojaki pitää taas kokeella. Jos pitääs niitä enemmä pihalla, nii säilyys paremmas kuasis.
Kyllä sitä taas kertyy hyysättäviä enne istutuskautta.

Tervetulua Satu!