Ensilumi

Oon joka vuasi kirijannu tänne plokihin ensimmääset lumisatehet. Ja ny taas.

 Aamulla satoo hetken oikee kunnolla ja ny illalla, ku kävin navetas,  oli satanu lisää. On sitä jo enemmä ku sentti. Lisää sais tulla, ku tuata pakkaastaki o, just ny -6.7.

Rupiaa olemahan talaviset maisemat :)

Pihan viimmeesiä kukkakuulumisia ja huurrekuvia

Viälä päivitys pihan viimmeesistä kasviista, ennenku lämpötila laski pakkaaselle. Viikon on lämpötila ollu nollan alapualella, sillä lailla sopivasti, muutaman astehen. Maisema näyttää ny ihan toisellaaselta, ku mitä näis ensimmääsis kuvis.

18.11.2018

Jouluruusu kukkii näi pontevasti, viimmeesenä lämpöösenä päivänä.

Tänä syksynä istutettu syysmyrkkylilija 'Waterlily' ei aiva keriinny aukaasta kukkiansa. Ny son havunneulasten ja havujen peitos. Jos se talavehtiis ja kerkiääs ens syksynä paremmi.

Yks piikki näkyvis.

Ei keriinny nämäkää, syyssaharamit. Ostin ne nii myähää, että istutin ne suasista purkkihi. Kattoo ny, kukkiivakko sisällä. Ens vuanna oon aijoos asialla ja istutan ne maahan.

Joskus syksyllä otin komiaamaksaruahua sisälle malijakkohon ja unohrin sen muiren kukkapurkkien taa. Tein perkausta pöyrälle ja kas, maksaruahooshan oli komiat juuret. Ei ollu varsinaasesti tarkootus niitä juurruttaa, muttaku näi oli päässy käymähän.......

......istutin ne pihalle, mäntykulumahan. Pakkaaset tuli het niskahan, mutta jos eivät seleviä, nii ei kovin korkialta putuakkaa.

Kruunuvuakokki nostin. Noli ensin kaks päivää terassilla ja  karistelin niistä viälä enimmät mullat pois, enne kellarihin viäntiä.

Leikkasin niistä muutaman kukan ja nuppuja malijakkohon. Nuput aukes aika hyvi sisällä.

Verililijapuut nostin vasta keskiviikkona sisälle. Noli sisällä lokakuus muutaman päivän, ku mittari näytti -10. Hyvin kestäävät pikkupakkaasia. 

Eres kuusikolomio, takana kasvimaa ja oikialla hanhikkipenkkiä.

Ny on ollu aiva mahtavia päiviä. Aurinko on paistanu melekee joka päivä ja valakoosta kimalletta o joka paikas, ihanaa huurretta. Luntaki vois kyllä tulla kasvien suajaksi. Muutaman pussillisen talavisuajaturvetta laitoon joillekki harvoolle ja valituulle. Ei sitä monelle riittäny, enkä tiärä oliko levitysajankohta oikia, mutta teko on tehty ja näillä mennähän. 

Klasikki o melekee pestynä. Pesin ne pihapualelta enne pakkaasia ja oon lämpöösimpinä päivinä pessy muita pintoja. Ny näyttää säätiarootus loppuviikolle plussakeliä, nii saan senki urakan kunnialla loppuhun.    

Virkistävää viikkua!

Viimmeeset silaukset

Mä nii tykkäsin, ku lokakuun pakkaasjakson jäläkehe, ilimat lämpes uurestansa. Ennen pakkaasia kerkesin putsata ja kanttata melekee kaikki istutusalueet. Onneksi ennustuksis näkyy tuleva lämpöösempi jakso, nii ei tullu iha paniikkia. Olis jääny muute liia monta hommaa keväälle.

5.11.2018

Kuten tämän kivililijanki siistimine. Parvekkehelta otetus kuvas näkyy, kuinka petooniset askelkivet o hävinny nurmikon joukkoho.

Eihä niitä näkyny enää palio ollenkaa.

Ei muutaku veitti kätehe ja leikkaamahan laatan reunaa pitki kasvanu nurmikko pois. Nostin sitte viälä laatanki pois ja lisäsin kuappaha kivituhkaa, nii että keskelle jäi syvennys. Näi laatan saa tukevammin takaasi paikoollensa, eikä se heilu.

Siistiin lopuksi viälä muukki reunat. Melekee kaikki reunimmaaset kivet olivakki jo nurmikon peitos. 

Selekeni huamattavasti.

Lipputangon juurenki kanttasin. Nua kivet oon upottanu petoonihi.  Siitä o kätevä ajella leikkurilla, ku pikkukivet pysyy paikallansa, eikä rikkaruahokkaa rehota kivien välis. Pikkuuse sammalta  vaa näyttää oleva.

Sitte viälä tämä navetan erusta. Tua kohtahan jouruttihin kaivaa putkivuaron takia auki ja vuasi sitte, just enne avoomia, saatihin kivi takaasi paikoollensa. Kiviki jäi siinä hötäkäs vähä vinoho ja soraki oli ny jo pikkuuse painunu ja nua rumaasen heinäkki oli jo siihe siämentäny, joten........

6.11.2018

.........reviin heinät pois, suaristin kiven,  ja kärräsin erustalle lisää soraa. Kaivoon viälä pari littiää kiviä isoomman etehe. Laitan lisää, ku löyrän sopivia. Ny siiton huamattavasti mukavempi kulukia, ku portahan nousu vähä maraltuu. Kintukku ei enää nouse nii kepiästi ku enne.

11.11.2018

Kokoaijan piti vilikuulla säätiarootuksia, että kuinka kauvan lämppööne jakso kestää ja että mitä viälä kerkiääs teherä. Arvioon, että tämän törkyysen postipoluun viälä kerkiääsisin uuristaa. Olinhan jo hakenu kasan kivituhkaaki valamihiksi, eikä sitä olisi  siihe voinu jättää. Isäntähän olis sen kuitenki hävittäny lumia lykätes. 

Viikko sitte pyhänä, nostin kivet pois, siivosin alustan, lisäsin kivituhkaa ja naputtelin paikallensa muutaman kiven.

14.11.2018

Keskiviikkona olin teheny vähä yli pualet. Soli nii hirasta, ku piti ettiä välillä lisää kiviä. Istutusaluehan on leventyny alakuperääsestä (hah mikä yllätys) ja olin enne käyttäny siihe nii palio piäniä kiviä, että ny ettiin lisää suurempia.

Eikä polovekkaa  enää kestä nii pitkiä aikoja kyykkyasennos.

Eihän mikää mee tiätenkää niinku meinaa. Taas tuli kaikkia ylimääräästä ja  mulle meinas tulla aiva tollikko. Pakkaaskausi rupes lähenemähän uhkaavasti. Perijantai-illalla tein ittelle lunttilapon, ennen pakkaasia tehtävistä töistä. 

Siinä luki sekalaases järiestykses:

poloku

klasit

havut

kaalet

sipulit

risut

lintulato

18.11.2018

Poluun sain tehtyä eilee, pyhänä. Viikko siinä meni, runsahan kolomen metrin pätkäs.......

........mutta son ny valamis.

Havut oon hakenu ja levitelly, pääasias tuulisille paikoolle penkkien reunoolle. Lisääki vois viälä hakia. Lehtikaalet oon pakastanu. 

Perijantaina kävin isännän asioolla ja tiätty tein koukkauksen hankkijalle. Sipulipussit euron kappale. Kympillä pussia ja kerkesin ne peräti kaivaa maahanki. En tiärä kuinka niiren käy, mutta keväällä tuan sitte näköö. 

Vanhasta lintularostahan remontteerasin yksiön ja tilalle ostin vähä suuremman lintularon, halavimman maharollisen. Olisin halunnu koko ruskian tai puunfärisen, mutta halavin oli valako-ruskia. Hioon valakoosen maalin pois, että se tummuus aikaa myären harmaaksi. Ja se halapuushan seliittyy sisäosien pahavisuurella. Eli tein siihe itte  sisäristikon vaneerista. Aikamoosta häkkyrööntiä, mutta kestäähän se ny palio paremmi. 

Tänää sain uuren lintularon pystyhy ja evästäki esille.  Siinon ny tilaa usiammalle tirpuuselle.
Alle laitoon katekangasta, ettei kasvit oo keväällä iha tahaman peitos.

No nii, viälä listalla o klasit, miten oo viäläkää pessy. Joku plussapäivä kiärrän pesten ne eres pihalta, sisältä kerkiää myähemminki, eikös?..........Risutöitä olis kans tarkootus viälä teherä.

Ihan mukavasti kerkes tyälista lyhentyä, mutta jäi ens keväällekki viälä tekemistä. Mua ei mikkää talaviaktiviteetit kiinnosta, joten touhaan  aina pihalla maan jäätymisehen asti, ettei talavesta tulisi nii pitkä. Jos talavi on ny oikiasti alakanu, hautaurun tästeres nelijänseinän sisälle kolomeksi - nelijäksi kuukaureksi. Keväällä ku aurinko nousoo korkiemmalle, alakaa taas uus tohina, TÄYSILLÄ!

Ny voi ruveta seuraamahan lintularon elämää.

Linturikasta viikkua!

Ei kahta iliman kolomatta

Heinäseiväspuumi jatkuu......ei ollu alunperin tarkootus, muttaku......tua loorien tausta rupes näyttämähän nii tyhyjältä ja avaralta. Just tänää laitoon pari viimmeestä ruuvvia, ku loppuuvat keske. 

Toteutus o samalla tyylillä, ku terassin viäres oleva seinäke, mutta palio harvempi. Täs ku ei tartte mitää varsinaasta näkösuajaa. Ruuvvit jouruun laittamahan etupualelta ja ne loistaavat uutuuttansa ku timantit. Seipähät ku on pystys iha rajaojan reunas, karvanverran jopa ojan pualella. Seipähien eres o vanaha räsymatto, estämäs rikkisten maihinnousua. Peitän maton ens keväänä kuarikkehella. Tuan lauran tarkootus onki estää  kuarikkehien valumine ojaha.

14.11.2018.

Seipähät o siksi iha reunas, ku niiren eres kasvaa mariasinikuusamia. On ne siälä, vaikkei mitää näykkää.

Sain ny jotenki molemmat samahan kuvahan.

Kävin äsköö heittämäs hevoosille kaurat ja oli nii hiano ilima, ettei meinannu malttaa tulla sisälle. Päivähän on ollu pimiä ja tihkusateene ja tuulinenki, mutta ny ei tuullu yhtää ja tuntuu melekee elokuiselta illalta. No, ei ny iha, mutta lämpömittari näyttää ainavaa  kahareksaa astetta ja marraskuu puales välis. Teki miäli hakia ottalamppu ja jatkaa keskeneräästä rojektia, mutten sitte viittiny. Huamenna taas jatkuu. Pyhänä taitaa sitte kylymetä, joten pihahommat loppuu siihe.

Nautitahan lämpöösestä loppuviikosta!

 Vai orotakko jo pakkaasia? Mä en.

Kuusi kuvaa kesästä -teemana valokuvaus

Sain haastehen Maalaiskaupungin pihan Tuulalta. Kiitos! Haastehen on laittanu liikkeelle Tuplasti terapiaa -plokin Pirjo. Tarkootus on esitellä kesääsiä kuvia valokuvauksen näkökulumasta. 

Kuvaan ihan perusjärkkärillä, Nikon 3100. Kuvaamises käytän useemmiten Nikkorin 35mm F/1.8 G kiintiää objektiivia  tai Nikkorin teleobjektiivia 18-200mm F/3.5-5.6G. Microki tai siis macro o, mutta se tuppaa jäärä käyttämätä.

Muutaman valokuvauskurssinki oon käyny. Aina niistä jotaki miälehen jää ja muutaman alaa käsittelevän kirijan oon hankkinu ja peräti lukenukki. Siton kuitenki, jotenki urautunu kuvaamahan aina samoolla säärööllä ja samalla tyylillä. Vois joskus taas innostua kokeelemahan jotaki erilaasta. Jalutaki o, mutta aluun innostuksen jäläkihi, oon käyttäny sitä lähinnä keittiös klasin eres, kuvates lintuja talaviruakinnalla.

Kuvia käsittelen tarpehen mukahan ennen julukistamista. Useemmiten suaristan, (jostaki kumman syystä kaikki tuppaa olemahan vinos, olisko taittovirhe) rajaan ja terävöötän pikkuuse ja tiätysti piänennän plokia varte. Koska kuvaan pääasias omilla säärööllä, otan yleensä vinon pinon kuvia yhyrestä kohteesta, josko eres joku onnistuus.

Mutta, ny niihi valokuvihi. Osan näistä oon plokis julukaassu jo ennemminki, mutta minkäs teet, ku näistä tykkään.

Täs on nii hyvi onnistunu vastavalo. Ruahosipuli ilta-auringos.

Erilaane kuvakuluma etupihalta, kuvattuna kuusiympyrän takaa. Kuvas on ns. kovavalo, mutta se peittää sopivasti ulukorakennuksen rappiotilan 😉

No täs on ny sitte sitä rappioromantiikkaa ihan omalta pihalta, puarin päärystä. Kesää parhaammillaan.

Sateenkaari on aina aivan pakko kuvata. Ja täs ku tuntuu sateenkaaren loppupää olevan melekee omalla pihalla, nii sitäki suuremmalla syyllä. Sitä aarretta nii kovasti miälisin......vai onko se mulla jo.

Valakoosen kukan kuvaamine, on monesti aika haasteellista. Useen tuloo liuta ns. puhkipalanehia kuvia. Ihana muato espanjanneirolla.

Nii sopivasti osuu aamuaurinko  koristekastikka 'Overdam'iin, että oli pakko hakia kamera. Loistava heinä, kaikin pualin.

Täs mun kuvat ja seuraavaksi olis kiva  nähärä:Anun puutarhan - ja  Lappalainen etelässä- plokien kuvat.

Lopuksi haasteen säännöt:

Postaa kuusi kuvaa kesästä ja kerro miksi juuri ne kuvat haluat julkaista. Tarkoitus on kertoa mikä kuvissa itseä viehättää. Jokainen on varmasti tyytyväinen johonkin otokseen. Eli nyt surutta saa itseään kehua, pois turha vaatimattomuus!

Lähetä haaste eteenpäin yhdelle tai useammalle.

Halutessasi voit kommentoida linkin kera Tuplasti terapiaa blogiin, jossa listataan haasteeseen osallistuneet.

Lisänä haasteessa vielä yksi eksra:

Ilmoita kommentoidessasi Tuplasti terapiaa- blogiin  saako kuvasi julkaista postauksessa,(ilmoitetaan kenen kuva, tietysti)johon kerätään yksi kuva jokaiselta osallistuneelta.Postaus tulee sitten joskus myöhemmin.

Valokuvauksellista viikua!

Kompostoontihaaste

Sain Kivisen Vilman piha -plokista kompostoontihaastehen. Kiitos haastehesta! Sen on aloottanu Rikkaruohoelämää -plokin Between. Haastehes on tarkootus kertua omasta kompostoonnista. Ja het on torettava, ettei tämoo mun vahavinta alaa. Enoo mikää himokompostooja. Kuinkas sitte pääsen kaikesta jätteestä eroho, sitä ku  tuloo kuitenki koko aijan.

Etupihaa 30.7.2018.

Ensinnäki, yritän aina nypätä ohikulukiessani rikkaruahot pois penkistä. Jos non piänehköjä,  alle kymmensenttisiä, heitän ne surutta nurmikolle. Siihen ne kuivaa näkymättömihi ja häviäävät näkyvistä viimmeestänsä silloon, ku huristelen seuraavan kerran leikkurilla. Samalla tuloo hoirettua luannolline lannootus ja ku meillei mitää paraatinurmikkua oo, nii ei haittaa, vaikka joku rikkis jatkaas elämäänsä nurtsin vihereyttäjänä.

Suuremmat roskat ja esim. kanttausjätteet kerään vanhoohi multapussiihi, mikkä orottaa portis raktorin kauhaa, jolla kulijetan roskat yhyren mettän reunaha,  iliman pussia. Siälä ne saa  kompostootua ja muhia kaikes rauhas.

Emmä ny ihan kaikkia mettähän viä. Meillei oo suuria lehtipuita muutaku terijoensalavat, joiren  leheret otan kaikki hyätykäyttöhön. 

Kannan leheret istutusalueille, suajaamahan kasvia pakkaasilta ja tuulilta. Siinä ne saa pintakompostoontua ja keväällä haraan loput pintamultahan. Jos tuuli on kasannu lehtiä johonku oikee suuren kasan, otan osan kevätsiivouksen yhteyres pois. Jätän nimittäin melekee kaikki roippeet talaveksi penkkiihi.

Ei siihe paliua maharu, mutta kuitenki.......

Ohan mulla lisäksi olemas tällääne epäviralline kompostikehikko. Ja tiätty, ruasteene, entine isännän tekemä koirankulijetushäkki. Se klapaji monta vuatta tuala takatarhalla ja ku isäntä sanoo myyvänsä sen, nii mullehan tuli kauhia kiirus saara se johonku hyätykäyttöhön. Son kasvimaan nurkas, eikä taira olla paras maharolline kompostikehikkona, muttei tuas oo tilaa millekkää suuremmalle systeemille. 

Olis tarkootus rustata joskus oikee oikiaoppiset kompostikehikot kaikelle puutarhajätteelle. Kattoo ny,  saanko ne joskus aikaaseksi. Talousjätteet on tähän asti menny jäteauton mukana, mutta ny syksyllä, ku olis pitäny ottaa sille erilline pönttöö, saatihin jätelautakunnalta lupa viärä ne tunkiolle. Halavin ratkaasu.

Uutta 'Arabella'n viheriää kasvua 11.11.2018.

Leikkasin viimmeesenä runsahimmat, ruskettunehet kärhöpöheiköt kehikkohon ja kas, 'Arabella' oli ruvennu tekemähän uutta kasvua. Ei auttanu, leikkasin ne pualesta metristä surutta poikki. Kualoo maanpäälliset versot kumminki. Köynnöskehikos olevan risupesän petoonimunat oli kans jännästi vihertyny.

Oon tippunu aijat sitte kärryyltä, joten haastehen voi ottaa tästä kuka haluaa.

Mukavaa viikon alakua!

Hyvää isäänpäivää!

Kruunuvuokko jatkaa kukkimista -10 asteen pakkaasen jäläkihinki 11.11.2018.

Toivotan kaikille 

HYVÄÄ ISÄÄNPÄIVÄÄ

 tämän sitkiän kruunuvuakon myätä.

Heinäseiväslyhtyteline

Oon aina tuumannu, ku oon nähäny johonaki heinäseipähistä teheryn lyhtytelinehen, että tuahan olis kiva. Nykku niitä seipähiä tuas markilla klasajaa, päätin teherä kans sellaasia. 

Paikkaki lyhyryylle löytyy kaaripenkin reunasta. Siinä ne saa samalla toimittaa aurauskepin virkaa.

Ongelmaksi kuitenki muarostuu ripustus. Oon sivusilimällä vilikuullu kauppojen ripustustelinehiä, ku tarttisin sellaasia sisällekki, mutta non useen nii kauhian koukeroosia. Koreeta ku mikkä, muttei oikee meille sopivia. Ensiksi ajattelin käyttää 6-tuuman rautanaulaa, mutta hylykäsin sen turhan känääsenä. Pelastus tuli taas petooniverkosta, kuinkas muute. Sitähän pitää olla tyylillensä uskolline  😀 Mulla oli tuallaane sopiva 8-millin verkonpala ihan tyhyjänpanttina, ku siiton kärhö hävinny jo aikoja sitte.

Joten siitähän se ripustus sitte syntyy, eikä siinä eres kauvaa menny. Merkkasin liirulla katkaasukohorat ja katkaasin voimapihiriillä, muttei se oikee toiminu. Katkaastes verkko nytkähti nii voimallisesti, että osa liitoksista piraji. Jatkoon sitte rälläkällä. Tein seipääseen kaks reikää, 7.5mm poranterällä.

Hakkasin verkon vasaralla reikiihi ja hyvin pelitti. Disainiki pikkuuse muuttuu.

Tein kolome lyhtytelinettä. Lyhyryt löytyy omasta varastosta.

Siinä ne saa talaven olla. Kesäksi otan ne pois.

Tältä näyttäävät iltahämäris salamalla.......

.........ja iliman salamaa.

Tiältäpäi kuvattuna. Takana olevahan orapihilajapuuhun on suunnattuna erilliset sähkökäyttööset kohorevalospotit.

Voi että, oli kiva teherä taas jotaki puutarhahommia, vaikka oliki nii pimiä päivä ja lopuksi jo sataa tihuuttiki. Koko viikko on menny nii tivihisti navettatouhuus.

Valoosaa pyhäänpäivää!