Sinisarjat

 Ny teköö sinisarijat kukintaennätystä.

Sinisarja - Agapanthus

Ihanaa sinistä kukintaa, mistä......

perhosekki tykkää.

Mullon kaks sinistä sinisarijaa, mikkoon ostanu joskus 2014 tai 2015 eli rupiaavat olemahan kahareksan-yhyreksän vuatta vanhoja. Ensimmääne kuva kukkivasta on kesältä 2015, mutten muista kukkiiko jo hankihtavuanna vai vasta seuraavana, mutta joka tapaukses ikääki jo rupiaa olemahan.

Sinisarijahan pitää istuttaa piänehköhön ruukkuhun, koska kukinta on runsaimmillaan ku purkki on juuria täynnä. Useen ensimmäästä kukintaaki saa orottaa usiemman vuaren, eikä nämä munkaa omat oo joka vuasi kukkinehetkaa. Näiski oli vuasi sitte toises yks kukka ja toises ei tainnu olla yhtäkää ja ny näi. Sinisarijahan pitää talavettaa plussan pualella eli ei kestä talavia pihalla, eteläafrikasta ku ovat kotoosin. Talavetin ensimmääset vuaret kellaris ja ny non ollu, lehemien lähärön jäläkihin navettakeittiös n.7astees talavet. Ovat iliman kastelua ja kuivattaavat lähes kaikki leheret. 

Kumotuusta purkiista valuu sarevesi pois.

Aharasta on, juurta pukkaa jo reunan ylitte.  Siirrin nämä muutama vuasi sitte keraamiikkaruukuusta näihi muavisihin altakasteluruukkuuhin, koska toine keramiikkaruukku meni jo ahtauren takia rikki, mutta ny o purkit taas ihan täynnä ja soikeeta, mutta olokohon. Ja taas täynnä vettä, taivasalla ku ovat, eikä kukaa oo porannu purkkiihin reikiä. 

Valakoonenki o, huamattavasti nuarempi, olisko kolomivuatias. Vuasi sitte yks kukka, ny nelijä.

Ihan kivaa hörhylää nämä kukinnot. Oikianpualoosesta purkista laskin 25 kukkavanaa. Vaalianpunaasta lannootevettä o muutaman kerran saanu ja vesikastelua muutaman kerran enemmä, loput kastelut o luanto hoitanu, eli aika heikolla hoirolla o tällääne tulos. Jos on talavetustilaa suasittelen kokeelemahan. Voihan se kukkia pelekkänä yhyren kesän kukkanaki, mutta taitaa niin hyvin harvemmin käyrä. Onko ittellä sinisarijoosta minkälaasia kokemuksia?

Aurinkoosta syyskuuta!

Vuaren 2020 kesäköynnöksiä

Kelloköynnösten itämisen innoottamana oon selaallu viimme vuaren köynnöskuvia. Jotenki vaisu esitys. Toivottavasti tästä kesästä tulis parempi.

Oon kasvattanu kelloköynnöksiä yli kymmen vuatta. Taimien määrät o vaihrellu ollen kuitenki alle kymmenen joka vuasi. Siämenet oon pukannu maahan useemmiten helemikuun pualenvälin tianoolla. Vuasi sitte alootin 4.2, hajakylyvönä liotetuun siämenin taimimultahan ja rasia pesuhuanehesehen, muttei niistä itäny ykskää. 

17.3.2020.

Tein toisen kylyvön vinttihin lampun alle 27.2 ensimmäästä kertaa sammalnappiihin. Tulos näytti paremmalta, mutten lopulta saanu taimia pihalle asti ku muutaman.  

12.7.2020.

Ainaki yhyrelle kelloköynnökselle on ollu aina tilaus terassin nurkan suures puusaavis. Muina vuasina köynnös on kipeelly terassin sivun petooniverkos, mutta ny siinoli klasi. Löyrinki terassin pureetusta verkkohyllyköstä sivupalan, minkä nostin nojaamahan seinää.

31.8.2020.

Siitä tuli hyvä. Soli tarpeheksi raskas, ettei sitä tuulet siirrelly. Sovitin siihe ensin puusta tehtyjä tikkahia, mutta noli ihan liian raskahan näkööset. Köynnös kasvoo mihinkä itte halus. Ei kukkinu, mutta antoo sopivasti vihereyttä.

25.9.2020.

Kelloköynnöstä tapaa olla tuvan nurkalla olevas puuportiski kärhöjen kaverina. Son istutettu pohojattomahan pöttihin ja tähän kerkes tulla muutama kukkaki. 

11.6.2020.

Valakoosta mustasilimäsusannaa oon kylyväny kahtena vuatena. Kylyvö 29.2.2020. Non ollu aika heiveröösiä taimia. Sain vaan kolome tainta pihalle asti ja istutettua suurehen pöttihin. Juurelle laitoon höyhenheinän taimia.

15.8.2020.

Nämä ei pääse jatkohon. Nei mun hoiros onnistu vaikka kukkiivakki ihan söpösti. Höyhenheinät on navettakeittiös talavetukses. Saa nähärä kuinka niiren käy.

Keijunmekko ja rönsyorvokki 31.5.2020.

Keijunmekko on toinen köynnös mitoon kasvattanu parina kesänä. 4.2 kylyvetystä satsista iti kymmenen siämentä, mutta sain tästäki vaan kolome tainta pihalle. Vaikka kaikki oli samas pötis, näky oli nii surkia, etten sitä pahemmin kuvannu.

 

27.9.2020.

Kerkeshän ne onneksi kukkimahan ja tekemähän muutamia siämenkotiaki. Niistä  sain jopa itäviä siämeniä. Joten, keijunmekko on ny tukevasti jatkos.

19.4.2020.

Hajuhernehiä oon aina silloon tällöön kasvattanu, sekä esikasvattamalla että suarakylyvämällä. Tulos ei ny nii hirviän hyvä oo ollu yhtenäkää kesänä. Useen kukinta on menny torella myähälle, justihin ennen pakkaasia. Ny laitoon liottamattomat siämenet maaliskuun lopus märkähän taimimultahan parin sentin syvyyrelle ja purkin muavipussihin ja annoon olla.  Itihän niistä muutamia. 

Sitte siirrin taimet viiliähän, terassille pianooskasvarihin. Siinä ne kasvoovat hilijalleen vankistuen.

12.7.2020.

Istutin ne taivasalle puusaavihin ja laitoon petooniverkon tueksi. Aloottivat kukkimisen jo heinäkuun alakupualella. Juurellon flikan kasvattamia kesäkukkia, mutta niiren nimiä en koskaa muista.

20.7.2020.

Hajuhernehiä meinaan laittaa eherottomasti tänäki vuanna. Otin kypsynehiä palakoja taltehen, mutten tiärä kumpaa färiä ovat. Siinähän riittää jännitystä, jos ne ny ylipäätänsä itäävät. Tapaakko kasvattaa kesäköynnöksiä?

Seuraavas postaukses lisää kesäköynnöksiä ja lisäksi köynnöskujan kukintaa.

Kivaa viikonlopun jatkua!

Siämenarvonta suaritettu

Arvonta o suaritettu, mutta pirän jännitystä viälä hetki yllä. Nimittäin, voitin vuasi sitte itte siämeniä Parasta aikaa-plokin Tarjan  siämenarvonnasta.

Arctotis fastuosa

Voittosetti sisälti kolomen liki valakoosen kukan siämeniä. Oli monivuatisen, valakoosen jalokellon 'White Balloon'n, kaksvuatisen, persikkaasen sormustinkukka 'Peach F1'n ja yksvuatisen 'Arctotis fastuosa'n, siämeniä. Kylyvin sormustinkukkaa helemikuun pualesvälis ja muut huhtikuun aluus.

17.7.2018.

Arctotista istutin puusaavihin, pikkuusen samettikukan seuraksi.........

17.7.2018.

......ja kaaripenkin sisäreunahan.

3.9.2018

Alootin esikasvatuksen pikkuusen liian enne. Taimet kerkes kasvaa liian pitkiksi ja hontelooksi, mutta kummasti ne tuuhettuuvat ja vankistuuvat kesän eretes.

27.5.2018.

Sormustinkukkia kylyvin varovaasesti, niistä iti kokonaasta kaks kappaletta. Istutin ne katajakulumahan.

2.8.2018

Suureksi yllätyksekseni,  ne kerkesivät kukkia. Ihanan färisiä. Ny on iteellä uus satsi. Valakoosen jalokellon kans ei ollu yhtä hyvä tuuri. Ei nimittäin itäny ykskää, ei sisäkylyvööstä, eikä suarakylyvööstäkää. Mullon siämeniä viälä jälijellä. Onko jollaki kokemusta jalokellojen irättämisestä? Tarttisko ne kylymäkäsittelyn? Vai kokeelenko kylyvää suarakylyvönä joskus myähemmi kesällä. Mullahan ei viimme keväänä onnistunu mikkää suarakylyvöt, kuivivat varmasti.

********

Niin ja se arvonta! Sori! Pikkuusen kesti, ku isäntä valtas netin. Arvonta oli perinteene lappuarvonta. 

 Sinisen sarijan voitti Erika ja pinkin sarijan  Salli M. 

Onnia voittajille! Laitan postia.
 Ja kiitokset kaikkille osallistujille! Teitä oli hurijan monta.

Jättiverbeenan herätystä + arvontamuistutus

Ny näyttää siltä, että mun uhkarohkia päätös kannatti.

Eli päätin olla kylyvämätä jättiverbeenaa, koska otin syksyllä juurakoota kellarihin.

Nämä kaks laitoon syksyllä suaraa nuahi muavisankoohi. Nokahutin pari kertaa talaven aikana  vettä ja nostin ne vinttihi kasvilampun alle 16.2. Toine oli jopa kasvattanu pari hentoosta, valakoosta uutta versua.

Samaases yksilös oli selevästi kasvu jo muutenki käynnistyny. Piäntä viheriää alakua oli vaikka kuinka palio. Toises ei näkyny yhtää uutta kasvua, muttaku leikkasin muutamaa versua lyhemmäksi, oli ne miälestäni elos.

Ny ne näyttäävät tältä. Molemmis o viheriää, uutta, voimakasta kasvua. Toinenki rupes näyttämähän elonmerkkiä viikon valohoiron jäläkihi. Oon kastellu tosi varovaasesti, enkä oo peittäny niitä muavilla, ettei taas käysi köpelösti. (Vuasi sitte, yks satsi homehtuu muavin alle.) Nuas rupiaa kohta olemahan pistokasvärkkiä. Ens viikolla jo vois kattua sillä silimällä.

Ny sitte nostin seuraavat kaks. Juurakot oli selevästi kuivempia, toivottavasti ei liian kuivia. Nämolin vaa nostanu laatikkohon ja purkitin vasta ny. Täs, salamalla otetus kuvas näyttäävät palio vihereemmiltä ku mitä paliahalla silimällä päivänvalos kattottuna. Nua viikon päästä sen sitte näköö, pihisöökö nuas henki vai ei. Kellarihinki jäi viälä muutama juurakko.

 Ny ainaki tuntuu, että puutarhas huajuu jättiverbeenaa tänäki kesänä.

Ookko jo osallistunu siämenarvontahan. Pääset siihen TÄSTÄ.

Mukavaa viikon jatkua!

Jättiverbeenaa monella tyylillä

Tarinaa viimme keväänä kasvattamistani jättiverbeenoosta. Nyhän niiren kylyvämisen aika o, jos niitä meinaa tänä kesänä puutarhas ihaalla. Ostaakki tiätysti voi, mutta pitkän esikasvatuksen takia, ovat aika tyyrihiä, eikä niitä joka paikasta saakkaa.

Jättiverbena -Verbena bonariensis ja herukkaperhonen

Jättiverbeena on näyttävä, runsahan metrin korkuune, vaalian violetinpunertavalla kukalla kukkiva jämäkkävartinen kesäkukka. Kasvi muarostaa ilimavan, läpinäkyvän kasvuston, joka heiluu ja huajuu tuules, muttei lankia.

6.2.2018 viälä hyväs voinnis.

Kylyvin jättiverbeenat 30.1, viinirypälerasiahan kylyvömultahan, pintakylyvönä. Rasian laitoon pesuhuanehen lämpööselle laattialle. Kylyvös iti yllätyksekseni nelijäs päiväs. Ei tarvittu kylymäkäsittelyä.  Mutta, olin typeryyressäni laittanu samahan rasiahan kelloköynnöksen siämeniä, jokka ovat oikeeta jättilääsiä verbeenohi verrattuna. Verbeenat  kualivat joko kylymähän, kuivuutehen tai sitte ne vei se kuuluusa taimipoltes, ku jouruun kelloköynnösten taimien takia pitämähän rasian kantta auki.  Kylyvin lopuusta siämenistä uuren satsin (18.2) ja laitoon ensimmääsen kylyvöksen jääkaappihi, viikoksi kylymäkäsittelyhy,  toivoen, että eres joku siämen olis jääny viälä itämätä. Molemmista kylyvöksistä iti nelijä, jokka jäi jopa elohonki.

Erellis syksyyne juurakko viherti 2viikkua kellarista noston jäläkihin 4.3

Olin ottanu syksyllä jättiverbeenooren juurakot maasta kellarihi, irtona paffilaatikkoho. Istutin osan multahan tammikuun lopus, ku pelekäsin niiren kuivettuvan.  Nostin ensimmääsen ylähä vintille 18.2 ja viheriää rupes näkymähän 4.3.

Juurakoorenki kans tein typeryyksiä. Istutin osan suaraa isoohi puisehen saavihin ja heitin muavipussin löysästi päälle. Toivoon tiätysti, että vihertääsisivät nopiempaa, mutta kuinkas kävikää.......homehes kaikki tyynni. Lopulta vaa kaks talavetettua juurakkua selevis pihalle asti.

Latvottu, talavetettu jättiverbeena 9.4.2018.

Hyvä että eres nii, koska sain otettua niistä latvapistokkahia.

Istutetut latvapistokkahat  22.4.2018.

Laitoon kokeeksi vesiklasihi nelijä latvapistokasta, joihin tuli juuret.

Istutusta orottavat jättiverbeenan taimet 14.6.2018.

Verbeenoja tuli loppujen lopuksi nii monta, että annoon osan flikalle. 

Just istutetut taimet.

Suurimman osan taimista istutin maaha. Pirin n. viikon  harsua päällä, etteivät kuivaasisi.

Kivasti kukkiivat  22.7.2018

Kaks talavehtinutta juurakkua ja kaks uutta siämenistä kasvatettua tainta laitoon puusaavihin. Hianosti siinä kukkiivat, eikä ilimava puska pimittäny terassilla maisemia. Vettä ja lannootesta olis  voinu antaa enemmä, mutta hyvin lääpällänsä olevat leheret nousivat aina kastelun jäläkihin pystyhyn. 

3.10.2018

Syksyn tullen vähennin kastelua, katkoon varret ja vein koko hökötyksen kellarihin. Saa nähärä ovakko kuivanehet vai virkuaavakko kasvuhun kevään myätä.

Jättiverbeenat, kaaripenkis, vallihauran viäres, vakipaikalla 12.8.2018.

Penkis olevia verbeenojaki olis pitäny kastella. Mutta kastelu jäi vaa muutamahan kertahan ja se näkyy. Kasvu oli matalempaa ja kukintaki vähääsempää ku erellisenä vuatena.

23.9.2018

Tiätty, ku syksyä kohti ilimat viileni, kukintaki tokeni. Nostin juurakot sisälle 23.10.  Yritin ottaa ny nii suuren paakun ku pystyy, etteivät kuivaasisi nii herkästi ja laitoon osan het suaraa purkkihi ja vein kellarihin. Oon kerran lurahuttanu vähä vettä ja meinaanki ny ottaa riskin ja olla kylyvämätä jättiverbeenaa. Jos saisin ens kesän verbeenat talavetetuusta juurakoosta ja tarvittaes niistä otetuusta latvapistokkahista. Mitä menetelmää sä käytät? Vai onko koko jättiverbeena tuntematon kasvi?

Nyt tarkenoo, ku mittari näyttää plussaa,  +1. 

Mukavaa viikonloppua!

Muutama hiutales ja yltäkyllääset kukkijat

Muutama vuasi sitte ihastuun kruunuvuakkoohi. Oon kasvattanu niitä pötiis. Ei ne kauhian loistavasti oo kasvanu eiväkkä kukkinu, mutta hengis non kuitenki pysyny. Mukulat oon talavettanu kellaris. Kevättalavella oli kerääntyny yksinkertaasia ja kerrattuja sinisiä, yksinkertaasia ja kerrattuja valakoosia, joku sekootuspussi ja sitte pikkuruusia pinkkien kruunuvuakkojen mukuloota. 

Kruunuvuokko -Anemone coronaria 'Mr. Fokker' 17.7.2018.

Ku pöttiä oli ennätysmäärä, jäi multa yksinkertaasien kruunuvuakkojen mukulat laittamata. En löytäny sopivaa pöttiä ja sitte unohrin. Päätin keväällä kokeella kaivaa ne maaha. Tilaa oli potangeris, mansikkarivin takana. Kaivuun aijankohorasta  en löytäny mitää toristusaineestua, mutta oletan sen tapahtunehen toukokuun loppupualella.  Siältä ne piänet aluut sitte nousivat reippahasti ja aloottivat kukkimise heinäkuun loppupualella. 

Muut kruunuvuakot maaha 19.7.2018.

Ku kuivan ja kuuman kesän uuvuttamana, osa pötiistä kuivettuu kastelusta hualimata. Päätin kaivaa kaikki kruunuvuakkopötit maaha, erelliste viärehe. Tilaa oli, ku mun suarakylyvöt meni iha penkin alle. Ei itäny zinniat, eikä valakooset jalokellot. Yks ainut tuaksuhernes iti, joka muute näkyy kuvas  kymmensenttisenä tirrinä kruunuvuakkojen alapualella. Muutama espanjanneiron hentoone alaku oli kans  noussu.

Kruunuvuokot potageris 30.7.2018.

Äkkiää kaikki pörhistyyvät ja aloottivat kukkimisen.

Pinkki kruunuvuokko  9.8.2018.

Ihana pinkki sekootussatsista. Ne varsinaaset pinkit mukulat  suureksi harmikseni kuivettuuvat.

Yksinkertainen valkoinen kruunuvuokko 'Single the Bride' 22.8.2018.

Valakoosia yksinkertaasia ja kerrottuja.

29.8.2018.

Ihanat

Kerrottu sininen kruunuvuokko -Anemone coronaria 'Lord Lieutenant'

Espanjanneito 'African Bride'. 29.8.2018.

Seas kukkiivat muutamat espanjanneirokki. Niiren kukinta olis ollu hianon näkööstä, jos nolis itäny kunnolla. Ny näitä oli vaa muutama ja varsi jäi kovin matalaksi.

Yäpakkaaset näppäs 29.9.......

14.10.2018.

........muttei se tahtia haitannu.

16.10.2018.

......jaksaa......

23.10.2018.

.......jaksaa......

Ohut lumihuntu 26.10.2018.

.......mutta jaksaako enää tämän jäläkehen. Eilee aamulla oli kuivis kohoris ohut kerros lunta ja on muute viäläki. Nollan pinnas pyärii lämpötila päivälläki ja ny taitaa olla pakkaasella peräti koko viikonlopun aijan. Näiren kans on ongelma, nostanko pois vai annanko olla maas? Haluan näitä tähän ens vuannaki. Mitä teen?  

Muistakaa siirtää kelloja :)