Kuahuntaa

Ku tuloo kinttupolokua pitki, nii terassin kohoralla, on aroniapuskan juurella sinine skillameri. Sinine ja sinine, jotenki tuntuu, etton joskus ollu oikiastikki sinine vai häviääkö sinisyys tuanne vihireytehen.

Taustalla, leimupenkis häämöttää vaahtopäitä.

Siälon oikiaa kuahuntaa.

Posliinihyasintithan siälä kukkiivat täyttä häkää. Näin kauvan, kauvan sitte ystävän juhannusruusun alla komiasti kukkivia posliinihyasinttia. Siitä lähtien oon halunnu näyn toistuvan omaski pihas. Mulla tosin norijanangervojen alla. Oon niitä parihin kertahn lisänny, mutta suurimman vallootustyän ovat ihan itte teheny. Matka jatkuu näköjään harvakseltaan kohti penkin reunaa. 

Pari vuatta sitte löyrin yllätyksekseni ihan vitivalakoosen posliinihyasintin 'Alba' sipulia. Harmittaa vaan, etten ottanu enempää ku kokonaasta viis kappaletta ja niistäki oli tiätysti yks ihan perusversio. Nii, nämä oli irtomyynnis taimistolla, joten eihän sitä ihan sata tiärä mitä saa.  

On niillä kuusikolomios pikkuusen orpoo olo. Ei viälä pahemmin kuahu. Ja ny oon ruvennu ajattelemahan, että siirrän ne tuanne takareunahan, narsissien taa. Kyllä ne siältäki näkyy. Saavat siälä rauhas kuihtua ja kuivaa.........ja levitä. Vai onko toiveajattelua. 

Tänään oli jo pikkuusen lämpöösempää. Tuuli etelästä ja aurinkoki välillä paistoo. Toivottavasti kovimmat yäpakkaaset olis ny ohitte.

Aurinkoosta loppukuuta!

Köynnöstuki

 Vuasi sitte mulla oli navettakeittiös talavehtimas nelijä kärhöä. Sain niistä kolome kaivettua maahan. Yhyren jätin viälä purkkihin, ku en tiänny mihinkä sen färin takia istuttaasin...... Ny tiärän.

Viinikärhö 'Polonez' 3.8.2024.

Eres oli uuren kärhötuen tekemine, koska halusin postipoluun vartehen, tuijien pualelle kärhön. Aluuksi suunnittelin poluun yli kaariporttia, koska tykötarpehina oli nelijä 10mm paksuusta ja 6m pitkää harjaterässalakoa. Yksinkertaasesti oli tarkootus taivuttaa saloot poluun ylitte ja solis siinä. Mutta.....saloot ei taittunukkaa siävästi kaarelle vaan niihin tuli kummalliset kulumat ja tiätenki eri kohorille. Suunnitelmat meni uusiksi.

Taittelin saloot uusiksi.......

.........vanhaa peräkärryn vannetta apuna käyttäen.

Hankalaa oli saara saloot aseteltua ja pysymähän oikias muaros. Apuhun tuli hevoosen harijootuskärryn vanha pyäränvanne.

Konstit o monet........Olin jo aikoja sitte taittanu yhyren saloon erilaaselle kaarelle, eikä mun voimat millää riittäny muatoolemahan sitä uusiksi. Markilla lojuu vanha, yhä käyttökuntoone heinänpöyhijä. Siinähän oli sopivalla korkeurella sopiva reikä, mihinkä sain saloon pujoteltua ja pikku hilijaa nykimällä sain viimmeesehenki salakohon liki saman muaron ku muihinki.

Lopullisesti sain muaron pysymähän petooniverkkorenkahilla, mikkä tiätysli laitoon kiinni rautalangalla. 

Kärhö maahan ja tarkasti merkityt salakojen kohorat piti esirei'ittää. Ei saanu muuten telinestä tarpeheksi syvälle. Polokaastakkaa ei voinu, ku olis verkot siirtyny.

Kärhötuki SUKKULA postipoluulla 5.6.2024.

Kärhötuelle piti tiätysti antaa nimiki. Se näytti aivan sukkulalta, siitä se sitte nimensä saiki.

'Polonez'-viinikärhö Sukkulas postipoluulla 5.8.2024.

Pikkuusen aharas väli, mutta mahtuu aikansa. Siävästi kähöki jo kukkii.

Tiällepäi.........

Katajakulumaa 5.8.2024.

.....ja tiältäpäi kuvattuna. 'Polonez'-viinikärhö vasemmalla. Vaalia 'Solina'-viinikärhö istutusalueen kulumas, sitte valakoosten jaloangervojen oikialle pualelle kaivoon 'viinikärhö 'Etoile Violette'n (näkyy heikosti väliaikaases verkonpalas). Siihen pitää tänä kesänä teherä kunnon tuki, toisellekki kärhölle. Seuraavaksi näkyy viinikärhö 'Prinssi Charles' (Samas tues oleva Madame Julia Correvon' ei viälä tuas vaihees kukkinu). Reunimmaasena oikialla kukkii portis pisarakärhö 'Betty Corning'.

Oon käyny jo monta kertaa kärhöt kiärtämäs. No, nyhän on vasta huhtikuu, mutta siniruukkukärhö ja tiukukärhö 'Aljonushka' tyäntää jo uutta versua. Ne ny ovakki aina ensimmääsenä, mutta suurin ihime, että terassipenkin lyhtykärhö 'Diana' tyänti jo toista viikkua sitte uusia versoja. Toivottavasti tulis hyvä kärhökesä.

Kivaa viikonloppua!

Tunnustan.......

 .........kävin varkahis.

Pystykiurunkannus 'Betty Evans' leimupenkis.

Ny on ollu plokiis läkähryttävän hianoja kuvia erifärisistä kiurunkannuksista. Mullon tätä punervaa pystykiurunkannusta tällä hetkellä nelijäs paikas. Piti pari vuatta sitte sitä hajasijoottaa ku näin myyrän  syävän sitä.

Tämä kutsumanimeltänsä "Betti" on pärijänny muuten hyvin ja jakopalakki kukkiivat.

Luannonkantaa oleva pystykiurunkannus leimupenkis.

Keväällä 2019 eli kuus vuatta sitte löyrin Lapuan kukkamessuulta, yksityysen myyjän taimipöyrältä piänen, torennäköösesti luannonkantaa olevan pystykiurunkannuksen taimen. Sei oo tullu eikä menny. Son tasan yhtä piäni ku aluuski. No, ohan seki saavutus sinänsä, etton hengis.

Kävin pääsiääspäivänä äiteen tyänä. Son muuttanu talavenaikana huushollia, joten son ny ensimmäästä kevättä uures paikas. Kattoon klasista pihalle ja tajusin, että sen kohoralla rivitaloon takapihalla kasvaa ketokolla violetin färisiä kiurunkannusmättähiä. Enkä tiätenkää voinu vastustaa kiusausta. Pitihän mun käyrä kaivamas muutama tupas hanhikkipuskan juurelta. Ei kai siitä linnahan jouru.

Aivan niinku olis eri färisävyä, mutta voivat vaan olla eri vaihees kukintaa. Toivon taimille pitkää ikää ja runsahampaa kasvuintua ku naapurillansa.

Hyvää viikon jatkua!

Uusi istutusalue - kivipenkki

 Viimme syksynä, siitä tuli viimmeen ja vihiroon totta. Terijoensalavojen tilalle muatoontuu uus monipualisempi istutusalue. Lujahanse otti mutta kyllä kannatti.

Uus kivipenkki17.10.2024.

Tästä olin haaveellu vuasia ja sain siinä toteutettua monta, monta ajatusta. Ensinnäki pääsin erohon roskaavista terijoensalavista, toiseksi, sain paikan hyäryntää vanhan tuvan kivijalakakiviä, joita rakastan ylikaiken. Kolomanneksi tuli paikka mihinkä pystyyn harventaa ja siirtää liian ahtahiksi käynehiä kasvustoja ja istuttamahan uusia ihanuuksia.

Tästä se lähti.

7.3.2023

On se luajan lykky, etton huushollis vähä järiempää kalustua. Sai viärestä kattua ku terijoensalavat  hävis maisemasta. Jäihän siitä roippeeta viälä mullekki.

2.7.2023

Siihen se urakka sitte tyssäski. Isännällä oli kiirusta maahommien kans ja salavat sai kaikes rauhas kasvaa pätkänmatkaa takaasi. Söpöjä pallojahan nua oli, mutta ku suunnitelmat oli toiset.

24.5.2024.

Myähään syksyllä isäntä kiskoo juurakot ylähä, eikä tualle kohoralle mitää muuta sitte tapahtunukkaa ennen seuraavaa kevättä. Isäntä rupes yhtenä päivänä kyselemähän, että tarttisikko multaa. Joku oli kysyny isäntää siirtämähän pihasta mullat pois jonku operaation alta. Sehän oli sanomattaki selevää, että multaa tarttoo aina ja varsinki ny.

24.5.2024.

En sen kummempia pohojatöitä teheny, saa nähärä kostautuuko. Multakaa mitää priimaa ollu, mutta suht kelavolliselta näytti.

4.6.2024

Järiempi tasootus traktorin kauhalla. Tasootin ojanreunan sellaaseksi, että ruahonleikkuu onnistuu ja navetanpualeesesta reunasta tein kaarevan.

22.8.2024.

Alue on nii suuri, että into lopahti taas siihe ja roskat kasvoo.

1.9.2024.

Aluehan oli pakko kaivaa läpitte ja peraata kunnolla. Sitä roskan määrääääää.

14.9.2024.

Viimmeen alakoo tapahtua jotaki kunnolla näkyvää ku isäntä oli saanu puinnit tehtyä. Ensimmäästen kivien laitto oli yhtä souta, ku kokeeltihin erilaasia systeemiä kivien paikoolle saamiseksi. Paksua narua traktorin piikkiihin, rautakanki ja lapio, nii hommat alakas luistaa muutaman kiven päivävauhrilla.

Traktorin jäliiltä piti taas kaivaa ja tasoottaa mutta..........

9.10.2024.

..........siinä ne kivet ny o. Kyllä kunniootus ennenvanhaasta rakennustyyliä kohtahan nousi. En käsitä, kuinka silloon on saatu kivet suarahan ja rakennus siihen päälle ja viälä vaaterihin. Kivekku oli melekee jokaane erilaane, nii on siinä ollu sovittelemista. Kiirushan ei ennen oo ollu ja kaikki kylänmiähet on ollu apuna. 

Tua alue on 19m pitkä ja leveemmältä kohoralta runsahat 3m. Olin niin tyytyvääne, ettei mitää rajaa ja aattelin jatkavani tänä keväänä siirtotöillä mutta........

17.10.2024.

.....ehän mä tiätenkää malttanu. Otin riskin ja siirrin siihe viälä leheres olevia puskia muualta ja istutin pari kesän aika ostettua uutta kasvia. Siinon istutettuna kaaripenkis muutaman vuaren kasvanu likusterisyreeni, uus avoomista ostettu pensasruusu 'Heinrich Ilmari', sitte mäntykulumasta lännenheisiangervo' Angel Gold', uusi punalehtine koristeomenapuu 'Musta Rudolf', kolomiopenkistä hortessa 'Prim White', katajakulumasta heisiangervo 'Chameleon', viimmeesenä  hanhikkipenkistä pikkusyreeni 'Palibin', keltaane hanhikki  ja ruusuangervo 'Froebelii'n jakopaloja, joiren alle krookuksia 'Romance'. Reunas on peittokurjenpolvi 'Karmia' ja sinistä sammalleimu 'Emerald Cushion Blue'.

Kivipenkki 20.4.2025.

Tältä alue näytti tänä aamuna. Multa osoottautuu aika saviseksi, siksi istutinki syksyllä pussimultahan  krookuksia, että eres jotaki tulis. Kivet o pikkuusen liikkunu, muttei onneksi ykskää kupsahtanu ojahan. Ainaki molemmat syreenit näyttäävät olevan hengis, silimut o nii suuret, muista en viälä tohori varmasti sanua. Yksinääsen kepin paikalle tuloo joku pihilaja. Tilaa on uusille ja viälä siirtua orotteleville taimille ja kesäkukillekki. Tuan täyttämine onki tämän kesän ykkösjuttu.

Mukavaa pääsiääsen jatkua!

Pääsiäästä!

 

Kanervat o vaihtunu portahien petooniruukuus narsissiihin.

Samoon tiänviären looras.

Hyvää pääsiäästä!

Aitaa

 Olipa eileen ihana päivä. Mittari kipus lähes +20 asteehi. Ja aurinko paistoo taivahan täyreltä. 

Eilisenpäivän urakkana oli aitauksen uusimine keittiön klasin alle. Kepakot olin onneksi hakenu jo maaliskuun lopus valamihiksi. Rankakasa rupes jo häirittemähän etupihalla, joten siitä piti päästä erohon. Tein ensimmääsen risu/ranka-airan 2016. Siitä voit lukia tästä. Kauvan se kesti, koska........

15.10.2022.

......se hajos lopullisesti 2022 vuaren lokakuus, eli kesti kokonaaset seittemän kesää. Tuallaane rimpula aita. Olihan se hauras ja laho ennemminki. Aina aluetta myllätes, vähänki ku ahteri hipaasi, nii aina kuuluu uhkaava rits,räts. Lopulline kohtalo oli tuuline saretpäivä. Minä sitte tein loput hävitystyät ja keräsin roippeet traktorin kauhahan. 

23.6.2023.

Seuraavana kesänä kattelin aluetta keittiön klasista ja yritin totutella uutehen näkymähän. Annoon olla ku oli silloon säpinää kasvarin kans.

3.6.2024.

Vuasi sitte alueella kävi kasvikato. Näky oli tosi surkia ja uusiinki sitä jonku verran. Silloon päätin teherä airan uurestansa että olis eres jotaki vaharattavaa ja tiätääs mihinkä oma puutarha loppuu. Jotenki aitahan oli nii tottunu.

16.4.2025.

Ny on taas ehta aita ja jos se kestää saman verran ku ereltäjänsä, nii mittaris o jo nii palio vuasia, että tuskin piittaan enää kolomatta teherä. On näkymä pikkuusen muuttunu, varsinki katokauren jäläkihin.

Kivasti jo näkyy jotaki viheriää ja sinisiä talaventähtiäki. Otin lintularon alla ollehen suajakankahan pois ja mun isoin jouluruusu oli aloottanu kukkimisen. keisarinpikarililijakki o noussu kovaa vauhtia. Kukinnasta en tiärä, vaikka oon yrittäny niitä lannoottaakki ahkerasti.  Syksyllä en yhtää uutta laittanu.

Ny on mukava olo, etton saanu jo jotaki muutaki äntihin ku haravoomista ja penkkien siivousta.

Aurinkoosta päivää!

Kukkaa pukkaa

 Ihana päivä! Lämmintä sopivat 13-14 astetta ja raikas länsituuli. Keräsin tänään kausivalot pois, samoon suajaverkot. Hunajamarioolle tosin jätin viälä, jos en niihin kyllästy, annan olla marijojen noukkimisehen asti. Saavat rastahat pitkän nokan. Neku tuppaavat päästä mariaverkkosen alta maria-apajille, vaikka olis kuinka miinoottanu verkon liäpehet.

Kuliin kameran kans ja kummasti löytyy jo jotaki sihirattavaaki. Ensimmääset virvalilijat aukes ja het tuli nokkoosperhonen apajille. Ensimmääsen perhosen näin jo pari viikkua sitte.

Lämmin aurinko aukaasi talaventähärekki ja perhosiaki kaksin kappalein. Myähästyyn vähä, niitoli tuas sekuntia ennen kolome. Nämon kuvattu rajaojas, Itte penkis ei kummoosta kukintaa viälä oo.

Leimupenkis kukkiivat kevään ensimmääset   'Katharine Hodgkin'-kurijenmiakat. Muista kevätkurjenmiakoosta näkyy vasta piippoja. 

Muut uuret kukkijat ovakki sitte krookuksia. Kaaripenkis o hennon keltaaset 'Romance'- ja sinertävät 'Blue Pearl'-krookukset taantunu. Ovat jäänehet muiren kasvien jalakoohin.

Tämäkää kasvusto kovin hääviseltä näytä. Istutin tuaho kesällä punahattuja ja tiätenki osuun keskelle 'Firefly siberia'-krookuspuskaa.

Nämä kasvitiäteelliset krookukset o runsastunu ihanaksi mättähäksi.

Ja viimmeesenä kaaripenkis ny kukkiva valakoone 'Jeanne d'Arc'- krookusryväs, mikon lisääntyny paikalleen yhyrestä linnun ylähäkaivamasta ja siirtämästä sipulista.

Ny tuntuu hyvältä, niin keväältä! Ja huamenna pitääs olla viäläki lämpöösempi päivä.

Aurinkoosia puutarhapäiviä!