Samplarin elukat

 Oon ollu niin rentua, ettei meirän pihalle rusakot tuu, räksyttävien koirien takia, mutta ny ne piupaut välittivät niistä. Oli nii palio lunta, että niiren tuli kait näläkä ja piti siksi tulla puutarhahanki ruakaa ettimähän ja löytyyhän sitä, ku ensimmäästäkää verkkua en ollu laittanu.

Taimiston sekakylyvöstä ostettu jouluruusuntaimi kukkii.

Rungollinen 'Therese Bugnet'- ruusu oli ny valamihiksi leikattu.

Viäres oleva pallesorvarinpensas o marallettu.

Marjasinikuusamien pisimmät oksat o typistetty.

Tämon kaikkista surkiinta. Isoomarijaasta 'Chippewa'-pensasmustikkaa oli syäty suht rouvisti. Takana olevia 'Ainoja' ja 'Alvaria' ei oo popsittu, oksat o nii taipuusia, että kaikki oli lumen alla. Lisäksi 'Ruususen uni' ja 'Illusia'- atsaleeat o menettäny kaikki lumirajan yläpualella olevat oksat. Omenapuun oksia oli jokatalavisehen tapahan nakerrettu, mutta siiten piittaa. Eikä siinä viälä kaikki.....

Kattelin keittiön klasista aitauksen talaventähtimattua ja ihimettelin, kuinka äkkiää kukinta laimenoo. No, syyllinen jäi itte teosta kiinni. Myyrä katkoo näppärästi melekee kaikki kukkavarret ja raahas ne omihin varastoohinsa. Rumaane.

Airan toisella pualella rajaojas oli kukinta palio komiempaa. Miksikähän nei kelevannu. No tuhot jatkuu......

Ihimettelin aitauksen isua valakoosta jouluruusua, että olipas känäänen kukinta, ku oli vaa muutama kukka, vaikka nuppuja oli varemmin tulos vaikka kuinka. Sama kohtalo viäres olevalla punaasella jouluruusulla, minkä nuput oli hävinny täysin. Tämän kolomannenki jouluruusun kukat löyrin katkaastuna. Sitte vasta tajusin myyrän olevan syypää. Ny o myyrä siirtyny seuraavalle tarijoolulle.

Kiurunkannukset o seuraavana ruakalistalla. Erellisen postauksen oikianpualoone punaane kiurunkannus o parturootu lähes maan tasalle. Isoommasta kerkes popsaasta jo muutaman kukinnon. Vein muavikulhon päälle. Sopivaa verkkuahan ei taloosta löyry. 

Positiivine asia välihin. Tulput on aloottanu kukkimisen. Ihana kääpiötuluppaani Turkestanica......

....mutta takana olevas marhanlilijas väijyy seuraava tuholaane.....kilijuvan färine lilijakukko, joita oon mettästäny jo viis kappaletta. Onneksi peurat ja kaurihit viälä puuttuu, enkä punkkiakaa oo viälä havaannu.

Tänään on paistanu aurinko koriasti ja tarijennukki o hyvin. Eilee satoo n.30mm ja rakeetaki tuli, mutta.....

........luanto vihertää jo lupaavasti (12.5.2022).

Mukavaa viikonloppua!

Hauskat kaverukset

 Kattoon teeveetä ja sivusilimällä näin pohojoospääryn männys liikettä.

Oravahan se siälä!

Eiku kaks.

Pyäriivät rungolla ku mikkäki väkkärät.

Oksalla roikkuu kelloköynnös ja sitäki piti käyrä tutkimas.

Välillä vauhtia haettihin alahalta asti. Leikkasin tänään nurmikon ja niinku näkyy, laiskuuksissani  haravoon puronnehet kävyt taas puun juuren kiveykselle, niinku oon teheny koko kesän.

Oraviilla oli vauhti päällä....

.....kiärtivät runkoa ympäri välillä ihan hurijaa vauhtia......

..........ja sitte taas piti ottaa pikkuusen happia. Oravia on tänä kesänä näkyny aika useen ja taitaa nämäki kaverukset olla tämän kesän poikasia. 

Muumimammaalu o jatkunu. Hain kolome sangoollista pualukoota. Pianhan ne noukkii, mutta perkaamine onki toine juttu.

Terassin viäreene aroniapuska on ollu tänä kesänä ennätystäynnä marijoja. Oksat taipuuvat marijojen painosta maahan asti ja tukkiivat kinttupoluun täysin. Vein sangoollisen marijoja Flikalle. Aroniat ku on tällä hetkellä Pikkuflikan ja Vauhtimimmin suurinta herkkua. Ittekki niitä silloon tällöön heitän suuhuni ja puuron päällä non yllättävän hyviä, joten noukiin niitä ittelleniki. Isäntähän niitei suuhunsa laita suurin surminkaa. Entäs sä?

Valitettavasti ensimmääset ruskan merkit on näkyvis. Korian elokuun lopun jäläkihin syyskuu alakooki sitte syksyysis merkiis. Mutta onneksi sää näyttääs viälä lämpenevän.

Hyvää syyskuuta!

Lunta ja pikkupotilas

Lissu heitti lunta, melekoosen tuulen kans......

...niinku ennusteet oli luvannu. Lumi pysyy koko päivän, vaikka asteet olivakki päivällä plussan pualella. Toiko Lissu teille lunta? 

Siroon varuuksi marijakuusen, ettei maharolline märkä lumi sitä aukaasisi. Sukkahousut pääsivät taas hyätykäyttöhön. Marijakuusi on kyllä sitkiä ja nousoo ylähä, vaikka lumet painaaski sen alaha, mutta näin pysyy paremmin muaros.

Lintujen ruakinnanki alootin ja ötökkähotellinki sain remonteerattua. Toine kerros meni täysin uusiksi, kävyt vaihtuuvat risumyttyhyn. 

Ei tänä syksynä auennu ykskää syyskrookus, vaikka tänä syksynä istutetukki nousivat hyvin....nupulle.

Katjuska viälä unilääkkeen vaikutuksen alaasena.

Ja sitte pikkupotilas tai eihän tämä enää mikään piäni oo. Jämtlanninpystykorva Katjuska koki tänään  (pe) kovia. Isäntä vei sen aamulla  mettähän harijoottelemahan, ku lumella näkyy  hyvin hirvenjälijet. Sei oo oikee meinannu tajuta miston kyse, mutta tänä aamulla soli turhanki innokas. Soli kerranki haukkunu hyvi ja sitte ääni oli loppunu ku seinähän. Isäntä näki tutkasta, ettei kaikki taira olla ihan kunnos ja tuloksena oli pari katkennutta kylykiluuta ja  repiämä vattalihaksis. Oli menny liian liki ja saanu potkun kylykehen.

Eläänlääkäri operoo sitä pari tuntia ja ny Katjuskan pitääs maata tuas telinehes kylykiasennos koko yä. Tästä taitaa tulla piiiiitkä yä meille kaikille. Täs Katjuska pikkuusen piänempänä.

Parempaa viikonloppua teille!

Kerranki oikias paikas

 Alakukuusta sattuu piäni onnenkantamoone. Piänes, etupihan orapihilajapuus oli aivan älytön määrä punaasia marijoja. Ne vaan ei näyttäny kelepaavan kellekkää ja mua rupes jo etukätehen risoomahan se tuleva marijasotku. Tilhet non monena vuanna käyny syämäs, mutta ny niistei näkyny vilahrostakaa.

Rastahia vaa lenteli isoo lauma ja kun noli tyhyjänny kaikki muut ympäristön marijapensahat/puut, niille rupes lopulta kelepaamahan meiränki marijat.

Onneksi saapuu tehokas siivoojaporukka.

Ohan nua punaaset marijat valokuvauksellisia, mutta sitte ku ne mustuu ja ressuuntuu, niitei oo kiva kaivella istutusten ja kiveyksen väliistä. Siinä zoomaalles vilahti joku tumma hahamo......

......olisko se orava?! Tänä kesänä oon muutaman kerran nähäny oravan hyppivän, sekä naapurin, että omis puis. Enoo kertaakaa onnistunu saamahan  kuvihin.....Ja siälähän sen häntä näkyy........

.......samas se tuli jo alahappäi, mutta kääntyy viälä, josko sittekki menis takaasi.....

....ei, ei, täälei ollu mulle mitää. Mihinkäs sitte.......paremmille apajille.....Enkä oo sen koomin nähäny. Mutta kerranki olin oikias paikas, oikiahan aikahan ja sain oravasta kuvia.

Räsäkööltä jäi rippeet. Loput kävi syämäs mustarastahat. Oli peräti kahareksan pihas yhtäaikaa.

Kivipaasi oli kiva paikka. Siinä kävi moni syämäs marijan, muttei tiätenkää sen jäläkehen, ku sain kameran kätehen. Ny ei oo puus enää leheren lehtiä, eikä marijan marijaa. Maastaki o enimmät marijat syäty. Loput pitääki käyrä haravoomas/lakaasemas lehtien kans pois...... Onko muuten orava teirän pihas tuttu näky?

Leppoosaa lokakuun loppua!

Pitihän se ny arvata.....

.......että sitä lunta viälä tuloo.......

Ei oo torellista - LUNTA! 3.4.2020.

.....muttei olisi tarvinnu näi palio! Ohan se tiätysti parempi ny, ku kuukauren päästä.

Eileen aamulla oli pianoone sokki ku kattoo pihalle. Olin jo nii tottunu lumettomahan maisemahan. Linnuullekki tuli hätä. Mustarastahia ja peippojaki parveeli lintularon liäpehillä. Eipä niitoo näkynykkää koko talavena. Kävin heittelemäs pari kertaa päivän aikana auringonkukansiämeniä hangelle ja äkkiää ne katos parempihin nokkiihin.

Mutta unelma kukkivasta kesästä elää ja varsinki kukkivista köynnöskaarista. 

Tämä näky olis ollu niiin ihana enne joulua, muttei oikee ny meinaa jaksaa innostaa.

Tätei mailman meno hetkauta, ei koronat eikä lumisateet. Se nauttii yks päivä navetan klasilla auringonpaiteesta, ku pyäriin pihalla.

Meirän kollipoika. Sen kummempaa nimiä oo. Ikä rapiat kymmene vee. Aikoonansa vaan ilimestyy jostaki ja rupes kulukemahan mairoolla. On harmootaki jo turkis ja korvat on sen näkööset, että yhtehenottoja on ollu. On arvonsa tunteva. Jos naapurin nuari katti uskaltaa tulla navettahan yhtäaikaa, nii kyllä se saa liukkahan lähärön, vaikkei äkkiseltään uskoosi.

Onneksi tänään paistoo aurinko.
Aurinkoosta viikonlopun jatkua!

Perheenlisäystä

Isäntä haki tänää meille tällääsen pikkuusen vauvelin.

Moon jämtlanninpystykorva, Katjuska. Ikää vajaat 2kk.

Mihinkä ne mut laittoo? Eihän tämä vaan oo emännän kasvilava...... onse.

Sehän pitää het testata.

On tämä jännää. Mitähän tualon?

Kuvaaksä mua?

Isännän haalarien päällä o hyvä ottaa piänet palauttavat.


Pihalla uluvoo Dennis-myrsky. Toivottavasti ei tuu vahinkoja.
Reipasta viikkua!

Äkkiää tänne!

Huikkas isäntä mulle,"Ja ota kamera!" Mitä ny, ahaa, varmastikki se haukka, minkä näin yhtenä päivänä.......

.......muttei ollukkaa.......

.......vaan peltopyitä. Non tuallaasia pyäreetä palleroota. Tämä sama lauma o pyäriny täs kylällä koko talaven, muttei noo ennemmi käyny putsaamas meirän lintularon alustaa. Nuaton joskus ollu parinkymmenenki lauma tai parvi. Lauma tuntuu jotenki palio sopivemmalta sanalta, ku ne useemmiten siirtyyvät paikasta toisehen kävellen. Lähtööhän ne lentohon, ku hätä tuloo. Nei tuntunu ny kuitenkaa yhtää säikyyltä, vaikka ainaki yks  vilikuuli mua   koko aijan, sain liikkua klasilla aika reilustikki, eikä niille tullu mihinkää kiirus. 

Peltopyy/peltokana kuuluu kanalintuuhi ja on sukua fasaanille.

Välillä pitää oikoja kinttujansa.

Ny rupiaa riittämähän.

Jonku aijan päästä vilikaasin klasista, ruakaalu oli loppunu ja noli  ruakalevolla tuallaases tivihis krusas.

Siitä pitivät hualen, että joka pualelta tähyyltihin maharollista vihollista.

Seuraavaksi noli siirtyny airan toiselle pualelle.

Jasmikkehen alla, ei tarvinnu vaharata selekänsä taa. Meillä näitä näkyy vaihtelevan kokoosina laumoona kesää talavia. Entäs teillä? Onko tuttu viaraalija pihapiiris?

Meillon fööni päällä. Lämmin tuuli puhaltaa ja sulattaa vauhrilla lumia. Lämmintä näyttää olevan 4.6 astetta ja aurinkoki yrittää piliviharson takaa paistaa............tuntuu ihanan kevääseltä!

Aurinkoosta viikonloppua!