Ilimestyy ne perhoset sitte meillekki.
Tänää oli tosi lämmin päivä ja perhosia oli ennätysmäärä.
Kaivoon ja kuvasin vuarootelle.
Otin yli 200 kuvaa perhosista. Oli joukos muutamia ihan hyviäki.
On se vaikiaa. Suurin osa oli aiva suttua ja osas ei näkyny mitää järkevää.
Lajivalikooma oli tosi ykspualista. Neitoperhosia oli 99,99%, joita ei oo enne pahemmi näkyny.
Yks sitruunaperhone pysähtyy pihalle päikkäriille, mutta kaaliperhosella oli nii
kiirus, ettei keriinny pysähtyä.
Mihinkä on hävinny nokkoosperhoset ja kaikki muut?
Osa oli aika repaleesia.
Tukeva ote pitää olla, ettei tuuli viä.
Olin viäny taas kerran kameran jo sisälle, ku näin keltaasen perhosen.
Soli sitte väsyksis. Se parkkeeras ittensä kukkaha, eikä meinannukkaa
aukaasta siipiänsä. Meikälääne sihtaali sitä polovillansa vaikka kuinka kauvan.
Sitte ku se päätti vaihtaa paikkaa, ei mun liipaasinsormi keriinny mihinkää.
Soli sitte väsyksis. Se parkkeeras ittensä kukkaha, eikä meinannukkaa
aukaasta siipiänsä. Meikälääne sihtaali sitä polovillansa vaikka kuinka kauvan.
Sitte ku se päätti vaihtaa paikkaa, ei mun liipaasinsormi keriinny mihinkää.
Saa nähärä, oliko viimmeenen näin lämmin päivä.
Tervetulua Ulla!