Musta tuntuu, että sörkiin kesällä lähes jokaasta istutusaluetta. Alappiruusupenkistäki osa koki muaronmuutoksen. No, ehkä oli jo aikaki, ohan tämä niitä ensimmääsiä penkkiä, mikkä tein tänne tultuani. Tiätysti piäniä muutoksia on ollu ennemminki.
Tähän ovenpualipäähän penkkiä olin ny suht tyytyvääne. Siinon toisihinsa sopivat färit ja lehtimuarot ja son sopivan selekiä.
Alakukesästä otetusta kuvasta näkyy hyvin sijaanti. Erellisen postauksen kuusiympyrä näkyy taustalla.
![]() |
| 7.6.2020. |
Tämä osa penkkiä oli jo kunnon sekametelisoppaa. Alappiruusun alla kasvava, keltakukkaanen rönsyansikkakasvusto oli levenny jo ihan liikaa. Se hukutti allensa kirijokuunlilijoja ja valakokukkaasen vaahtera-angervon/rikkoviuhkan (Mukdenia rossii). Kohta ansikka olis nialaassu kärhöt ja lilijan. Tuahon oli muurahaaset levittäny sinivuakkoja ja taponlehtiä sekalaaseksi seurakunnaksi. Takana o viälä erellisvuatiset viinikärhöjen varret. Jätin ne koemiäles talaveksi, jos sattuusisivat talavehtimahan, mutta on se tällä korkeurella toiveajattelua, ainaki mun puutarhas.
Kaivoon pois ansikkaa, osan kirijokuunlilijoosta, sinivuakot ja taponleheret. Muutaman jaloangervopuskan vein flikalle. Angervon nimiä en tiärä, mutta sitkiää ja kiitollista sorttia. Ovat kasvanehet siinä vuaresta 2004, lähes hoirotta.
![]() |
| 13.8.2020. |
Vaalianpunaasten jaloangervojen etehen levitin lisää keväällä kukkivaa violettia pikkukurijenmiakkaa ja jatkoksi, katajakulumasta siirrin kuivuuresta kärsivää tummempaa matalampaa jaloangervua.
Täs näkyy koko alappiruusupenkki elokuus. Pallohortessan kohtalo viälä miätityttää, että onko liian varijooses paikas. Voisin siirtää sen uutehen paviljonkipenkkihin, kattoony onko eres hengis.
Tämä ihana iränlilija 'Antonia' kukkii siinä viälä myähemmin.
Lunta tuloo poikittain. Pakkaasta -4.1. Ei ny oikee kevääseltä vaikuta, mutta eiköhän se tästä viälä iloksi muutu.
Mukavaa viikonlopun jatkua!





























