Varjonäkki

En sitte keriinny saamahan kuvaa kukasta.

Tuuli kerkes ensi.

Varjonäkin, Jeffersonia diphylla, valakoone kukka ku vario vaa.

Kattoon periantaina että nuppu oli vähä raollansa ja arvelin että vois 

seuraavana päivänä aueta. Voi hohtimet! Valakooset teräleheret oli pitki maata.

Yks ainut kukka ja haihtuu paloona ilimaha.
Parempi onni ens vuanna.

Ostin tuan vuasi sitte Blomqvistilta ja luin jostaki kommentin, ettei 

saa eres aivastaa viäres ettei kukka varise. Joopa joo...tällääset tuulet.

Yritin kattella tyventä kohtaa puutarhas, ei monta kohtaa ollu.

Tätä presitentinvuakoksiki tituleerataha.


Heippa!