Kesäkuun viimmeeset illat

Eilee illalla  rikkaruahoja nyppies, huamasin, kuinka hianosti osuu illan viimmeeset auringonsäteet  ängelmähän. Kamerahan oli haettava ja otettava muutama kuva.

Jaloängelmä 'Black Stockings' katajakulumas on ruvennu kukkimaha.

Nuppuja on viälä melekoosesti.

Ängelmät selevis hyvi talavesta ja senku tuuhettuuvat vaa.

 Ilta-aurinko paistaa meille vaa hetken, naapurien koivujen ja rakennusten välistä.

 Viimmeeset säteet kolomiopenkis. Kurijenmiakka 'Perry's Blue'.

Jasmiinin ensikukat.

Tänää oli sitte tällääset tunnelmat. Aurinkoosen päivän päätteeksi tuli oikee kunnon sareryäppy ja sitte tuliki taas poutasää.

Kesäkuus saret ja pouta on vaihrellu vauhrikkahasti. 

Toivottavasti heinäkuu olis eres pikkuusen kuivempi.

Hyvää heinäkuun alakua!

Loman loppu

Lomahan jo loppuu viikko sitte. Aaton aattona oli viimmeene lomapäivä. Aamupäivällä kerkesin justihi leikata nurmikon ennenku rupes satamaha. Lykkäsin leikkuria porttihi, ku tuli ensimmääset piskot. Tuumasin, että juhannussiivot tuli ny tehtyä ja loppupäivän vois humputella :)

Mitää tiättyä ei ollu miäles, mutta kirppiskiarrosta suunnittelin. Oliki antoosa kiarros, vaikka kaks paikkaa oliki jo aloottanu juhannuksen.

Kävinhän mä muallaki ja löyrin vaalianpunaasen kannan. Yleensä on niitä peruspunaasia, mutta vaalianpunaasta oon haeskellu jo pitempähän ja nys se löytyy.

Kävin Kauhavalla sellaases Osto ja myynti -liikkehes, mikä on ollu toiminnas jo jonki aikaa, mutta pihas on ollu nii miähistä ja suurta tavaraa, etten oo ennemmi poikennu. Ny käyn ja voi mikä paikka.

Kaikellaasta vanahaa tavaraa ihan täynnä! Oi, Oi! Olis ollu vaikka mitä kivaa. Tällä kertaa mukahan lähti kaks tuallaasta 120cm pitkää penkkiä. Nehän oli suurta huutua muutama vuasi sitte, mutten oo niitä ennemmi löytäny. Niitä voi käyttää kukkapöytinä ja lisäistuumina vaikka silloon, ku koko sakki on koos. Käsittelen ne ruskeeksi sitte joskus talavella.

Toine löytö oli sitte tällääne taikinatiinu tai ruuhi, miksikä isäntä sitä nimitti. Voihkiin jo ihastuksesta silloon, ku näin MARIAN KOTI JA PUUTARHA-plokis tällääsen kirpparilöyrön. Soli nii ihana ja ny mäki löyrin sellaasen. Aatto oli sitte aiva omialtaane istutuspäivä. Uus kanna, esikasvatetut miakkaliliat ja daalia sekä piänet siämenorvokit sain siihe mahtumahan.

Sinisarjojen muhkiat juuret.

Ku pääsin vauhtihi nii vaihroon sinisarijat suurempiihi purkkiihi. Oli ehkä jo aikaki. Juuria oli purkit täynnä, eikä ny oo tullu kukkavanojakaa. Kummaski purkis on kaks juurakkua, ku nuahan tykkää piänestä purkista. Nua on sinisiä kaikki, vaikka toises purkis oliski pitäny olla valakoosia. Pitääskö nuata sinisarioja pitää kostiana vai kuivina? Vai jotaki siltä väliltä?

Sitte viälä muutamia juhannusaaton kuvia mäntykulumasta.

Mäntykuluman juhannus 2016.

Mäntykuluma on ny kukintavuaros. Takana olevat syreenit ei kukkinu palio kuinkaa ja muutamia kokonaasia oksia kuivettuu tuasta harvasta kohorasta.

Kesäkuu on kohta lusittu. Äkkiää meni taas tämäki kuukausi ja kuukauren saremäärä rupiaa lähentelemähän 100mm. Ja viälä kerkiää tulla lisää.

Mukavia kesäkuun viimmeesiä päiviä!

Miakkojen aikaa ja vähä polovienki

Ny osuu juhannukseksi oikee valako-sinine kukkasuma. Sinisävyyset kurienmiakat on kukas ja oon niitä levitelly ympäri pihaa. Kurienpolovekki on aloottanu. Viimme vuanna oli aiva erifärine juhannus. Aurinkooset kuvat on otettu aattona, piliviset tänää.

Kasvimaan reuna

Tykkään varsinki siperiankurienmiakoosta, niiren heinämäästen lehtien takia. Perinteene sinine oli mun ensimmääne siperiankurienmiakka. Sain sen puutarhakaverilta. Siton mulla mones kohtaa. Entiseltä anopilta sain aikoonani, vaaliaa, melekee valakoosta kurienmiakkaa. Siitä tykkäänki ehkä enite. Se kasvaa korkiimmaksi, aloottaa kukkimisen ensimmääsenä ja kukinta kestää kauvan.

Kolomiopenkki

Tämä ihana taivahansinine on nimeltänsä 'Perry's Blue'. Itteasias tuas eres on vaalian ja tumman risteytys. Soli jo kasvus, ku ostin takana olevat Perryt. Risteytys on vähä matalampi ja vaaliampi, kukiis on piäni vivahre-ero.

Ja takana näkyy tyhyjinä loistavat kärhötelinehet :(

Kaaripenkin juhannus 2016.

Näin jostaki puutarhaleherestä kuvan kukkapenkistä, johona kukkii keskellä monta metriä siperiankurienmiakkaa ja päätin, että mullaki sitte joskus. No, ei ihan samallaasta tullu. Olis pitäny kaaripenkin olla paaaalio leviämpi. Laitoon niitä sitte ryppähinä sinnetänne.

Etualan violetti 'Sparkling Rose' aukaasi ensimmääsen kukkansa muutama tunti sitte. Oikias lairas on valakoone 'Snow Queen', joka on aina kukkinu huanosti, jos ollenkaa. Kattelin kuvates ja löyrin muutamia kukkavanoja, mutta aina se kukkii muita myähemmi. Sinine on sitä perinteestä ja viimmeesenä näkyy se anopilta alunperin saatu. En tiärä olisko se sitä 'Albaa'. Oikias alanurkas kukkii kerrattu iränkurienpolovi 'Plenum'.

Kaaripenkis pitääs näyttää joka kohoras tältä....... 

...........mutta ettei totuus unohtuusi, viäres on tämän näkööstä. Surkiat kallionauhukset, tyhyjä köynnöskehikko ja nelijästä punalatvasta jatkaa kituuttaen eluansa yks. Nii, eikä taustan alappiruusuuhi tullu sitte kukan kukkaa. Nuppuja oli kymmenkunta, joista ei sitte mitää tullu. Uutta kasvua on kyllä, jote, jos ens vuanna taas olis kukkien vuaro. Viimme vuatine kukinta oliki ylittevuatavan runsasta.

Vaalias kurienmiakas on aavistus sinistä.

Kaaripenkin jatkeena olevas katajakulumas on kans 'Sparkling Rose' mätäs. Se sopii kivasti  valakokukkaasen hopiahärkin kans. Ja takana, tiänviäriojas on saatu valakoone, nimetön kurienmiakkakasvusto, joka ei oo suastunu mulla penkis kukkimahan ollenkaa. "Ojas" on varmasti pikkuuse kostiampaa.

Navetan sivupenkki. Särkynysyrän on tullu salamatkustajana.

Syksyllä valamihiksi tehtyhy, navetan sivupenkkihinki, oon niitä tiätenki tyrkänny. Hyvi reunas olevat kuunlilijakki selevis. Muutaman jouruun uusimahan.

Ihanaanen 'Perry's Blue' mätäs kukkii siilopenkiski.

Kolomiopenkis kukkii lisäksi sinine niittykurienpolovi 'Philippe Vapelle'.

Mäntykulumaski on sinivalakoosta.  Eres on valakoone kesäpikkusyrän 'Alba' ja takana joku  retkottava kurienpolovi, joka kukkii aiva sinisenä pilivenä.

........ja tiätenki viälä juhannusruusu.

Mukavaa juhannuksen jatkua!

Jussia kaikille !

Halusin lipusta ja juhannusruususta yhteiskuvan.

Kerranki juhannuksen nimikkoruusu kukkii meillä oikiahan aikahan.

Ihana lämmin juhannusaatto, nautitahan lämmöstä ja yättömästä yästä!

Tuumaustolopat

Vaikka moon kesääsi kaiken liikenevän aijan pihalla, ei se tarkoota sitä, että tekisin siälä jotaki koko aijan. Mähän seison pihas montakertaa ku puujumala ja vahtaan yhtehe paikkahan. Käännyn välillä yhyreksänkymmentä astetta ja jähämetyn taas. Aivosolut kuitenki raksuttaa, nii että höyry nousoo ja teköö uusia suunnitelmia.

Mullon tuas tilikkutäkis istuumena pöllipenkki, johona tuloo silloon tällöön tuumaaltua. Tuastaki penkin erestä on melekee täyrellisesti karonnu varjorikko.  Penkin vasemmalla pualella näkyy hyvinvoipa jalopähkämö, mutta seuraavas ruskias aluees ei näy, ku kaks vuarikonnantattaren lehtiä. Petooniverkon sisällä on tähtituikkia, jonka luulin paleltunehen totaalisesti. Kolomes on kuitenki uutta kasvua. Oikias reunas on sammalleimua, jokka on tänävuanna kaikki ollu täysin ruskeeta. Osa o elpyny hyvi, osa ei. Sammalleimun keskeltä pitääs nousta perhoangervo -vaa ei nouse. Tuumata pitää, mitä teen.

Isäntä sahas mulle muutaman pöllin lisää, jokka suriin tummalla kuullotteella. Iskin yhyren katajakulumahan, keskelle ansikkakasvustua. Ei oo nurmikkua leikates tiällä.

Viäres näkyy viälä variohiippoje raatoja.

Nämähän ei oo raatoja, vaikka ovakki saman färisiä. Söpöjä tarhakylymänkukkien  siämenhaituvia.

Non mun toisen tuumaustolopan viäres, kinttupoluulla. Tuahon kohtahan paistaa viimmeeseksi ilta-aurinko ja siinä on mukava juara kuppi kaffia, illalla navetan jäläkihi. Siinä on oikee ekstraa -selekänoja. Kakkosnelone nojaa seinää, yksinkertaane, mutta toimii.

Siiton kiva kattella, vaikka tätä keväällä istutettua  'Adalmina' atsaleeaa.

Puistoatsalea 'Adalmina'

Ihana kukka, joka on justihi sen färine, ku olin kuvitellukki. Siinä on ripaus mun uutta puutarhafäriä, oranssia.

Rattoosaa juhannuksen orotusta!

Kesäkukkia

Meillähän alakas paalausloma, hah, mikä vitsi. Ny on tullu vettä jokavälis. Siton kerääntyny n. 66mm, nii että vois jo ruveta riittämähän. Alavimmat maat rupiaa näyttähän järviltä. Oon ny sitte kiärtäny kyläpaikkoja ja siinä sivumennen pistäytyny taimikaupoos. Oommä vähä saanu siivottuaki ja pakastimehenki on jo jonkinverra kerääntyny leipomuksia, ettei tartte mennä aiva paniikkihi, ku joku ajaa pihaha. 

Tiänviäres ei oo ollu viälä yhtää kesäkukkapöttiä, mutta on ollu nii kylymiä öitäki ja ny on sitte satanu. Jos tämä ny tästä iloksi taas muuttuus.  Ny sitte sain senki asian hoirettua. Nyhä oli siihe hommahan aiva omialtaane päivä, synkkä, tihkusateene pyhä.

Terassin puusaavihin olin päättäny teherä säästöistutuksen. Hain keskelle kuusen alta saniaasen, samoon yhyren jurottavan kruunukuunlilijan. Ensi laitoon reunahan vaa niitä valakoosia itte siämentänehiä orvokkia, mutta näytti nii färittömältä. Kiärtelin pihalla ja ettiin punalehtistä apilaa, en löytäny, vaikka yleensä niitä putkahteloo jokapaikasta, vähemmä kylläki viimmeaikoona. Toin sitte taimistolta jalostetumman version.  Taa laitan viälä muutaman valakokukkaasen, hesulehtisen miinanköynnöksen, jokka on siämenkylyvööstä viälä hengis.

Ja tiätenki tänä aamuna näin yhyres penkis punaasen mättähän, tiätenki.

Sen ainukaasen kelloköynnöksen, joka iti ja pysyy hengis jotenkuten, istutin kinttupoluun köynnöskaaren viärehe, pohojattomahan puusaavihi. Juurelle samoja viimmekesän peruja olevia orvokkia.

Portahille oon sentäs saanu kukat jo ennemmi. Mun suasikki orvokkia ja seurana tänä vuanna  punaasia, onko nya ny sitte ruusubegoonioota.

Täs on tämän aamuuset istutukset. Onneksi muistin tuan tyhyjäpurkki- istutuskikan. On nii rapeeta kukkia, että meinaa mennä meikälääsen käsittelys katki ja poikki.

Vaalian punaane lumihiutales ja valakoone, unohrin jo nimen, (olisko joku uurenguineanliisa?) tiän viärehe tuluppaania koristamaha. Nii sävy sävys tuluppaanien kans, jokka viälä sinnittelöö.

Toine sitte tiänhaarahan, tynnörin päälle. Pari murattia ja ruusupegoonaa. Välihi valakoone raikastaja.

Voi juma nuata terijoensalavoota. Jouruun leikkaamahan muutaman oksan, että sain kukkapötin mahtumahan tynnörin päälle. On ne nii ryähähtäny ja aiva liia leveetä. Noli kolomettoista vuatta sitte just leikattuja pualitoistametrisiä palloja.

Tiälle meno rupiaa olemahan jo turhan vaarallista........joku päivä......poikki.

Juhannusruusuki on aukaassu jo muutaman nupun. Rupesin jo pelekäämähän, että mätänöökö satees kaikki kukat ja nuput. Ei viälä, mutta jos saret jatkuu, nii kuinkahan käy.

Suviruusu on pikkuusen erellä ja onneksi voi hyvin. 

Tairampa mennä hetkeksi siirtojuaksuttamahan muutamia kuunlilijoja. On siihe hommahan sopivan kostia keli.

Mukavaa sunnuntaita!

Haksahrus

Paalaukset on saatu hyvääsesti alakuhu. Ny tuloo sitte pakolline huiloo, ku loppuviikko on luvattu sateeta.... Yks päivä isäntä lähti kaatamahan ja mä maitokauppahan. Mutta, ku tulin maitokaupan kohoralle, jalaka vaa painoo kaasua. Kumma juttu. Taimikaupoolle oli kiirus. Oli nii kummalline olo, ku ei ollu yhtäkää pöttiä orottamas istutusta. Ja tänä vuanna on saanukki istuttaa, jakaa ja siirtää, mutta mihinkä non kaikki karonnu. Mustia aukkoja on viäläki.

Käännährin kahares paikas, mutta ei ollu hetikää kaikkia, mitolosin halunnu. Löyrin kuitenki lisää 'Blue Mouse Ears' -kuunlilijaa alappiruusupenkkihi ja valakoosta tuaksumataraa kuallehien tilalle. Istutin ne ny sopivemmalle paikalle, katajakulumahan.

Ja sitte törmäsin tähän. Olin jo vakaasti päättäny, etten haksahra multasormen tämän vuatisehe uutuutehe, mutta kuinkas  taas käytihi. Pahaksi onneksi eksyyn kauppaha just ku tua kukkii. Ja soli sitte menua...... taas. En olisi siihe varmasti kukkimattomana kiinnittäny mitää huamiota, varsinkaa tällä kertaa, ku oli tiätyt kasvit ettinnäs.

Nupukki sillä o nii namit.

Ja kukkia o palio.

Nietospensas  (Deutzia NCDX2) 'Yuki Cherry Blossom'

Söpö piäni, pualimetrinen, pikkupensas. Arka ku mikä, mutta kokeelen silti. Mullon suunnitteella, tuaho terassin etehe ns. riskipenkki. Toivottavasti saan sen tehtyä, sillä tämä olis sen itteoikeutettu asukas.

Tämä ny pitääs saara jollaki konstilla säilyttämähän kaikki versot läpi talaven, jos meinaas kukinnasta nauttia. Ei oo yhtä sitkiä sissi kuitenkaa..........

........ku nämä anopin aikaaset unikot. Meinasin aikoonani slaakin saara, ku näin nämä ensimmäästä kertaa kukas. Eihä oranssi kuulunu ollenkaa meikälääsen puutarhahan. Nehän pääsi kukkahanki aiva varkahi, ku kasvoovat isoon aroniapuskan juurella.

Oon joka vuasi repiny kaikki lehtiruusukkehet pois, mikkoon nähäny. Ja nykku leikkasin aronian tapille, nii nämähän oikee riahaantuuvat, ku saivat kunnolla aurinkua.

Niis oli jo suuret nuput, ku hoksasin ne. Jätin repimiset ny välihi, mutten anna näiren siämentää, vaikka nii komeelta ny näyttääväkki. Nykku mun färipaletti on pikkuusen laajentunu. Ja ny tuntuu siltä, että pitää olla kiitolline kaikista kukista, ku nii moni on jo jättäny kukkimisen välihi.

Unikot näyttäävät hianoolta ilta-auringon kultaamina.

Orottelen ny saretta alakavaksi. Taitaa tulla siivouspäivä, vaihteeksi, onneksi.

Mukavaa sisäpäivää!