tiistai 31. maaliskuuta 2020

Taimitohinaa ja uusia kylyvöjä

Ilimat kylymeni het kerrasta. Pualiltapäivin rupes satamahan ja lunta tuli liki viistohon.

Sori, tämä lumikuva.
Ny o meilläki valakoone maa. Eipä silti, ettenkö olisi kevään jatkumisesta tykänny, mutta kyllä nämä kylymät päiväkki on ollu täyttä tohinaa.......




......taimitohinaa. Oon saanu koulittua liki kaikki alakuvuaren kylyvökset. Keijunmekkoja on toistaaseksi hengis peräti nelijä. Surkiin oli jo laonnu, mutta siirrin senki sammalmultahan ja kummasti se virkos ja ainaki viälä  näyttää olevan hengis. Jättiverbeenooren pikkuriikkisille taimille meinas käyrä ohoraasesti. Otin kätehen kylyvölaatikkona käyttämäni rypälerasian ja olin jo kippaamas siitä multia sankoohin, mihinkä kerään "käytetyt" mullat pihalle viätäväksi. Onneksi vilikaasin tarkemmi, ennenku käsi kävi. Taimet o viälä nii mikroskooppisen piäniä.






Onneksi toine ahkeraliisakylyvös onnistuu ja sain koulittua monta tainta. Tuas rasias o viälä  lisää koulimattomia alakuja jos tarve vaatii. Kummasti pötit ja kennostot lisääntyyvät, ku lisäksi heinät, punahatut, kelloköynnökset, valakooset mustasilimäsusannat, pelargooniat ja tomaatit pääsivät väliemmille vesille. Taitaa mulla olla muutama tarhakukonkannuksenki taimi, mutten oo siitä ollekaa varma, mistä pussista oon ne iteelle laittanu. Monia pussia tuli hypisteltyä ja diskattua, enkä laittanu ylähä. Se muistikulta.....




Koulimistohinan jäläkihin tein uuren kylyvösatsin. Multihin pääsi samettikukista viimme kesän uus  suasikki  'Alumia Vanilla Cream' ja lisäksi 'Chameleon'.  Kolome erilaasta kosmoskukkaa sekä taimimultahan, että muavipussihin verkumiliittihin sekootettuna. Kääpiöasterisekootuksen ja tsinniasekootuksen lisäksi kylyvin ihka ensimmäästä kertaa leijonankitaa.  Köynnöskaaria silimällä pitäen, kokeelen uutena päivänsiniä ja aitoelämänlankaa.  Ja taas kerran yritän kasvattaa tuaksuhernehiä, kolomia sorttia. Neku ei mulla taharo onnistua. Ny on taas monta matua koukus. Jännä orottaa, mitä tuleman pitää.

Merihanhia, katse etehenpäi suunnattuna.





Isäntäki järiesti mulle tohinaa. Soli nähäny pellolla hanhia ja haki meikälääsen kuvausreissulle. Kuvista sitte tunnisti ne merihanhiiksi. Enoo näitäkää ennemmi nähäny. Kuukausiki vaihtuu. Saa nähärä, mitä huhtikuu tuaa tullessansa. Kevät ainaki etenöö, son varmaa se.

Hyvää huhtikuuta, kaikesta hualimata!

lauantai 28. maaliskuuta 2020

Puutarhapuuhien aloottelua

Vihiroonki tuli viikolla sellaasia päiviä, että viittii mennä pihalle. Ja kyllä siäloon ollukki. En ny nii maharottomia oo teheny, mutta on nua pihapuuhat nii nautittavaa tekemistä ja välillä voi seuraalla lintujen kevätmuuttua. Mustarastaspariskuntaki ilimestyy ruakintapaikalle ja töyhtöhyypät pellolle.





Pongasin kevään ensimmääsen leppiksenki! Perhosta enoo viälä rookannu.


Varsinaaset puutarhapuuhat alootin rajaojan perkuulla. Tämon meirän terassin kohoralla. Enkä oo sitä viimme kesänä yhtää peraannu ja se näkyy. Täs on ongelmana viheliääne karhunköynnös, mikä hiipii salakavalasti meikälääsen reviirille. Vasemmalla pualella ojaa, naapurin pualella, kasvaa pajuangervua, minkä seasta sitä nousoo ja kesän aikana niiton kiatoontunehena meikälääsen jasmikkehes ja aronias.


Katkoon risukkoa ja haravoon moskat. Isäntä vei ne polttopaikalle. 






Ny näyttää nii siistiltä, mutta tilanne on kohta ihan toine.......






.......koska siälä niitä köynnöksen versoja jo pilikistää. Moon kaharesta kohtaa jo saanu sen aisoohi, mutta tämon pikkuusen vaikiempi rasti. Pitää ottaa kovat keinot käyttöhön ja olla kärppänä koko kesä.






Onneksi on eres näitä lumikelloja, mitä ihaalla. Nämä yllärilumikellot osoottautuuvat......


.......kerrotuuksi puistolumikellooksi. Täs näyttää olevan tosi hyvä paikka, ku vanhemmasta kasvustosta näkyy vasta yks piippa. 


Yksinkertaasia o kahares kohtaa. Nämä tuli pintahan yks kaks, roippeeren alta....





....ku nämä aroniapuskan alla olevat, on ollu vaihees jo vaikka kuinka kauvan.

Leimupenkki 28.3.2020.
Täs ne näkyy kaikki, ku osaa kattua oikiasta kohtaa. Ompa harmaata, ku aurinko ei paista. Sain  siistittyä pikkuusen penkkiäki, länsireunan leimupenkistä aitauksehen asti. Loput jäi orottamahan pakkaasjakson jäläkeestä aikaa.






Seuraavaa lämpöjaksua on muutenki mukava orottaa, ku ainaki viires kohtaa näkyy jo krookuksen nuppuja. Siältä  ne kohta puhkee kukkahan. Ny on tyytyvääne miäli, ku o jo jotaki saanu teheryksi. Ihanaa ku o puutarha! Vai mitä ootta miältä?

Mukavaa maaliskuun loppua! 

keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Hunajamarja/Makeasinikuusama/Marjasinikuusama

Rakkahalla lapsella o monta nimiä. Jokos nämon tuttuja?

Hunajamarja - Lonicera c. var. kamtschatica 'Indigo Gem', pyäriät marijat.




Jos on suunnitelmis lisätä marijapuskia, nii yks hyvä vaihtoehto olis istuttaa näitä  uusia vitamiinipommia. Voihan näistä teherä vaikka airantehen tai istuttaa koristepuskien asemesta.  Niistä tuloo n.1.5-1.8m korkeeta. Nämon  liki irioottivarmoja, menestyyvät lähes koko maas, eivät oo kovin kranttuja maankaa laarun suhtehen. Mialuummin ehkä hapanta ku kalakkipitoosta. Tiätysti mitä aurinkoosempi paikka, sitä enemmä marijoja.

Hunajamarijan huamaamatonta kukintaa 2.5.2019.



Nämä kukkiivat tosi varahin, mutta kukat kestäävät -8 asteen pakkaasen. Satoki valamistuu varahin, jopa enne mansikoota, heinäkuun alakupualella. Saron varmistamiseksi on istutettava vähintään kahta sorttia. Sama tyyli, ku pensasmustikoos. Marijojen makuki muistuttaa mustikkaa, voimakkahampi tosin. Makeus riippuu lajikkehesta ja tiätysti marijojen kypsyysasteesta. Ns. tavallisen sinikuusaman marijat o liävästi myrkyllisiä 💀 

Takana 'Silginka', keskellä 'Vostorg' ja etualalla 'Indigo Gem' 28.6.2018.
Ostin  2018 keväällä kolome hunajamarijaa. Istutin ne rivihin looratarhan reunahan, pualentoista metrin väliin. Muutaman marijan sain maistiaasiksi het ensimmääsenä kesänä. Nämon kaikki venälääsiä, mutta suamalaasiaki o jo nykyysin saatavilla. Kanaattalaasiaki (Kanada) o.

30.7.2019.
Toisena kesänä v.2019 satuaki näytti tulevan sevverran, että laitoon parille verkot. Ei räsäkät kyllä tuntunu niistä piittaavan, vaikka yks puska jäiki iliman. Puskat o kivan pyäreetä, mutta keskimmääne näytti leviävän joka suuntahan ku Jokisen evähät.

                   'Silginga'                                        'Vostorg'                                        'Indigo Gem'     sato 2019.                              





Keräsin marijat heinäkuun aluus. 'Silginka'n ja 'Vostorg'n marijat o pitkulaasia, keskimäärin 3cm pitkiä, pikkuusen epämäärääsen muatoosia. Ne pysyyvät hyvin ehejinä noukkies. 'Indigo Gem'n marijat o pyäriempiä, pisaran muatoosia ja huamattavasti pehemiäkuarisempia. Osa oli nii pehemeetä/kypsiä, että menivät rikki, vaikka puska kukkii myähemmi ku muut. Se pitää varmastikki kerätä usiemmas eräs. Marijoja tuli litranverran yhtehensä, 'Indigo Gem'stä enite ja 'Silginka'sta vähite. Tosin siitä tuli maisteltuaki etukätehen enite. Punnittinki marijat, mutta häsläsin lapun tiätenki johonki.

Viimmeeset hunajamarijat. Valakoone ei oo sokuria vaan huurretta.



Pakastin marijat kokonaasina ja oon syäny niitä aamupuuron kans. Sulamisen jäläkihi, niistä tuloo lötköjä,  mehuusia, muttei se puuron kans haittaa. Mehusta tulis varmasti hyvää.


Suunnittelin talavella siirtäväni keskimmääsen puskan johonki mualle.  Seku tuntuu levenevän nii vauhrilla. Pyhänä menin siitä ohitte........


Voi Pyhä Piatari! Moon paaponu pajua! Hah! Sattuuhan sitä paremmiski piiriis.....vai sattuuko?!?






Tästä kevääsestä kuvasta sen ny kyllä näkööki, nykku osaa kattua. Pajullon kiiltävemmät leheret. Ny on sitte ongelma. Yritänkö näännyttää pajun leikkaamalla, myrkytänkö vai pitääkö mun kaivaa koko puska ylähä? Vetämällä se tuskin enää nousoo.






Tämän aamun 25.3.2020 nupputilanne..... ja taas o marijoja tiaros. Tuskin maltan orottaa!

Tervehellistä päivää!

maanantai 23. maaliskuuta 2020

Eurolavapöytä

Pitihän terassille teherä kuarmalavasoffahan sopiva pöytäki.  Eihän entine sopinu siihe alakhunkaa. 




Sahalle oli taas töitä. Useen näköö, että pöytä o tehty yhyrestä lavasta, minkä alla o pyärät. Halusin kuitenki nii korkian pöyrän, ettei tarttisi kauhian syväätte niiata ja kumarrella ja vois mukavasti nostaa kinttunsa pöyrän reunalle. Painuahan tuloo pöyrälle siitä johtuen melekoosesti, joten en  pyäriä käyttäny, ku rupesin tuumaamahan, että eihä tuata jaksa kukaa erestakaasin hinata. Tuloo terassillekki pia rumat urat. 




Aikani asiaa pyäriteltyäni, käytin pöytähän kolome lavaa. Alin o oikeeppäi, seuraava väärinpäi ja ylin taas oikeeppäi. Kaharesta ylimmääseston sahattu taas poikkipuut pois. Välihin muarostuu tyhyjä tila....... 







......mihinkä mahtuu just sopivasti tuallaaset vanhat puiset kalija/limsakorit. Sinne voi taas ruveta keräämähän kaikellaasta roinaa.


Pöyrän päälle laitoon pari pikkuusta kynnysmatonpalaa, mikkon mulla ennenki toimittanu pöytäliinan virkaa. Niitei tuuli viä. Tämänki pöyrän o tarkootus saara tummaa färiä pintahansa. Joko rupiaa terassikausi pyärimähän miäles?

Aurinkoosta viikkua!

lauantai 21. maaliskuuta 2020

Kevät etenöö

Eilee oli  kevätpäiväntasaus. Ihanaa, päivä pitenöö ja kevät etenöö vääjäämätä. Uusia kevään merkkiä ilimaantuu joka päivä.





Niinku nämä yllätys lumikellot. Täytyy taas toreta, että muisti o hyvä, mutta erittäi lyhyt. Ei kukaa muu ku mä, oo kaivanu näitä leimupenkkihin, mutten pätkääkää muistanu nii teheneheni. Tämon varmasti niitä viimmeesiä yllärihankintoja, jokka sitte tökätähän johonki, iliman sen suurempia suunnitelmia. Ihana ylläri, ku vanhemmat lumikellot viälä orotuttaa.





Itteasias, nämä kaikki kuvat o leimupenkistä. Siältä nousoo kans ihanat kevätkurijenmiakka 'Katharine Hodgkin'-piipot.




Hyasintti on uhumannu menestyksekkähästi lumetonta talavia. Sinnikkähästi maasta nousoo mehevä nuppu. Ei haittaa, vaikka leheret o saanu pikkuusen osumaa.





Näiren ilimestymistä oon jännittäny. Kohomeesesta tai oikiastansa jäisestä maasta nousoo vaalianpunaasen kiurunkannus 'Beth Evans'n piippoja. 







Kävin lenkillä. Tuluvistei oo tiatuakaa. Joki oli johonaki vaihees vähä korkiemmalla, muttei meinannukkaa nousta uamastansa.




Joutsenekki o täälä taas. Tämä pariskunta tepasteli sevveran likellä tiätä, että sai jonkullaasen säällisen kuvan.






Onkohan ne koronakaranteenis, ku kaikki muut olivat kauvempana.

Ny on ollu pari aurinkoosta päivää ja rupiaa sormet syyhyämähän puutarhapuuhihin. Täs o viälä pari pakkaaspäivää/yätä, mutta ens viikolla o kyllä pakko aloottaa penkkien siivous. Ihanaa ja samalla jännää nähärä, mitä siältä roippeeren alta palijastuu. Siinä touhus unohtuu koronaki.

Pysykää tervehinä!

tiistai 17. maaliskuuta 2020

Alakuvuaren kylyvöt

Pihalla on kaikin pualin surkiaa, sää on ihan, sanonko mistä, sataa lunta/räntää. Sekää tiätysti viälä riitä, koronaki riahuu, enemmä tai vähemmä. Mullei kylläkää mitää ongelmaa aiheuta kotona pysymine, täälähän moon aina. Tyämaaki ku o pihan toisella pualella. Tuaaha seki kyllä vaaranpaikkoja. Navettatarkastuksen piti köhivä eläänlääkäri. Eihä sitä tiärä, mihinä se korona vaanii, vaikka kuinka sitä yrittääs välttää.


Onneksi o kevät ja kesä tulonpäällä ja son saanu aikahan perinteesen siämenkasvatusrulijanssin, mullaki. Kasvavia taimia o kiva seurata, vaikka ne ny viälä ovakki toivottomamtuntuusia rääpälehiä. Oon kylyväny kolomes eräs. 

Punahatut ja ahkeraliisat













4.2.2020 kylyvetyt punahatut itivät hyvi, vaikka siämenet olivakki jo menny vanhooksi. Kokeelin iha kuriispäältä, jos talavi onki viäny mun loorapunahatut, ja oha mulla niille kattottu jo uusiaki paikkoja. Sekootuspussi ahkeraliisoja  iti kovin epätasaasesti ja miälestäni muutenki huanosti.

Keijunkukat ja jättiverbeenat 16.3.2020.






Kylyvin keijunmekkuaki, joita iti kymmenen. Ny niiton enää 3-4 jälijellä. Ne rupes kellahtamahan yks kerrallansa. Kouliinki nua loput kuvan ottamise jäläkihi, jos se jotaki pelastaas. Jättiverbeenat oli laattialämmöllä viikon ja siirrin ne kahareksi viikoksi jääkaappihi. Ny o itäny viis. Otti hiatahan nämäki. Enne non jo itäny alle viikos, iliman kylymäkäsittelyä. No, kelloköynnöksen kans käy viäläki huanommi.....eivät itänehet ollenkaa. Torennäköösesti meirän ikivanha laattialämmitys o liian kuuma. Siinähän o vaa kaks asentua, on tai ei. Nykku on ollu nii leuto talavi, nii kiarto käy kuumana. Ongelmia oli jo viimme keväänä. Aika moni kylyvös meni perseelleen.


27.2.2020. tein  toisen kylyvöaallon.  Kylyvin pelargoonioota. Multihin pääsi valakkoone 'Inspire White', vaalinpunaane 'Inspire Pink' ja uus lajike tumma pinkki 'Lustre Deep Pink'. Kahta ensimmäästä kylyvin jo vuasi sitte, mutta talavetus sujuu aika heikosti. Iha joka siämen ei oo itäny, mutta orotetahan viälä.






Valakokukkaasta mustasilimäsusannaaki kylyvin, niiston pualet (3kpl) itäny. Höyhenheinätuppahia tuli pussista kolome. Leukoijat ei oo viälä itäny, itääväkkökää.






Lisäksi tein uusintakylyvön ahkeraliisoosta, palio paremmalla tuloksella. Ja mun kelloköynnöstuloksen pelasti uus kokeelu sammalnapiilla. JIPPII!!! Parin tunnin liotuksen jäläkihin siämen/nappi, pintahan. Enkä viäny pesuhuanehen laattialle ja ny on kuures elämää. Oon enne plokiaikaa laittanu aina kelloköynnökset iteelle tähän samahan aikahan ja kovasti ovat keriinny kukkia. Toivottavasti nykki.

Höyhenheinää, partaohraa ja 'Riitan heinää'






8.3 Kylyvin Höyhenheiniäki lisää, ku kävin hakemas lisää siämeniä. Non tosi hitahia, ku vertaa niitä partaohorahan ja 'Riitan heinähän'. Tua viimmeene o alunperin puutarhaystävältä saatua.





Valakoosia kosmoskukkiaki kylyvin. Noooh, ei oo palio kehumista. Hyätypualeltaki jotaki, matalakasvuusia tomaattia. 'Maja' on uutta, 'Micro Tom F1'a oli peräti kaks siämentä pussinpohojalla. 'Tiny Tim'ä oli vähä enemmä. Nämä sammalnapit tuntuuvat sopivan mulle. Nehän pitäävät kosteuren paremmi tasaasena ja sitähän mä en osaa.


Tämän vuaren kasvatukset kasvaavat uuren taimilampun alla, mikä tuntuu aika tehokkahalta. Koulimisen jäläkihin osa saa kylläki siirtyä klasille. Kuis sun taimiilla pyyhkii vai onko ollenkaa?

Pysykää tervehinä!

perjantai 13. maaliskuuta 2020

Terassin uuret kalut - soffa ja hyllyköt

Olin jo vuasia haaveellu terassin uuristamisesta. Meillä oli  puine pöytäryhymä, mille enoo mitää hualtotoimenpiteetä teheny. Ja sen son näköönenki. Siinä son ollu kesät talavet. Seinänviäres oli keittiöstä vanha puine penkki. Mikä oli raivostuttavan lyhyt ja kapia päivänokosia ajatellen. Olis siihe ny joskus voinu ittensä oikaasta.





Portahien viäres oli petooniverkosta tehty hyllykkö, mikä helähti tooosi ärsyttävästi laurootukselle astuttaes. Laurootusku tuas kohtaa pikkuusen notkahtaa. Viimme huhtikuus päätin, ku isäntäkää ei vastahan pannu, teherä terassille uuret kalut, rennommat, meille sopivemmat, kauvan haaveelemistani kuarmalavoosta.  Kaksinhan me täälä pääasias pätsäthän.


Nostin portahien viärehen kaks kuarmalavaa vastakkain hyllyköksi ja päälle kaks 40x40cm petoonilaattaa. Tuli tukeva ja siihe o kiva laskia käsistänsä jotaki. Soffan muarostaa nelijä kuarmalavaa, kaks päällekkäin ja kaks peräkkäin. Nämon niitä eurolavoja, mitooltansa 80x120cm. Nykyysin o vaikka minkämittaasia lavoja. Non useemmiten köykääsempiäki. Osa lavoosta oli kotua, osan ostin muutamalla eurolla maataloustarvikeliikkeestä.

Vintiltä toin ylimäärääsen patjan. Tällääsellä tyylillä mentihin syränkesä. Hyvä tuli, tuli testattuaki, ku makasin tuas reporankana pariviikkua kestänehen mahataurin kouris. Ku tuli vilipoosemmat kelit vaihroon viltin täkkihin. Ongelmana tuas oli nojaamine karhiaa tiiliseinää vaste. 






Tein siihe selekänojan, niistä köykääsemmistä lavoosta. Tuasta tuli paremmin istuttava. 


Syvyys pikkuusen kapeni, muttei liikaa. 





Patjasta piti ottaa pala pois.






Pilikoon reunasta otetun kaistalehen patjan päähän.  Päällisenä toimii hyvin joustofroteene muatohon ommeltu aluslakana. Eihän tämä ny kenenkää sisustajan silimiä hivele, ku ei munkaa, mutta tämä  ratkaasu löytyy kotua. Haluaasisin siihe räsymaton, muttei niitä silloon löyrä ku tarttis.


Syksyllä jatkoon hyllyköören tuunausta. Näytin lavoolle sahaa. Vertaa II-kuvahan.


Sahasin vesivaneerista sopivan kokooset palat. Rakenne antaa hyllykölle tukevuutta. Ei mee hylly kasahan, vaikka siihe nojaa koko painollansa. Ylähyllylle löyrin just sopivan kokoosen pelliastian roskikseksi.


Soffan pualelta sahasin poikki pari lautaa. Siihe muarostuu kiva sivupöytä tärkeelle tavaroolle.


Toisehen päähän jäi puusaavin ja soffan välihi justihin sopiva väli matalalle hyllykkö/apupöyrälle. Sahasin taas eurolavat ja vesivaneerin sopiviihin mittoohin ja päälle 30x30cm petoonilaatat.


Viälä pitää senänviärehen sahata yks petoonilaatta. Alootin kyllä sahauksen, mutta laikka kuluu liian piäneksi, joten son viäläki vaihees. Tänä kesänä meinaan käsitellä lavat mustanruskialla puuölijyllä ja kattella paremman näköösiä sisustusratkaasuja. Tuaho matalammalle pualelle pitää ainaki ettiä korkiempi tyyny, ettei pää kolahra laatan reunahan. Ookko käyttäny kuarmalavoja sisustusratkaasuus? Niitähän o viimmevuasien aikana näkyny enemmänki.

Rentua viikonloppua!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...