Ruusunkukkia kuitenki

 Onneksi o ruusunkukkia, vaikka suviruusu ja juhannusruusu eivät ny leikkaamisen takia kukikkaa.

Nimittäin 'Therese Bugnet' o täyres vauhris. Ostin sen syksyllä 2017 runkoversiona ja istutin sen kolomiopenkkihin valakoosen neilikkaruusun viärehen. Aikalailla alakuvaihees tuli jo ahtahanpaikankammo. Valakoone neilikkaruusu kasvoo korkiemmaksi ja runkoruusun päärunko kuivi, joten nostin rungosta kasvavan oksan uureksi rungoksi. Soli entistä pikkuusen matalampi.

Pavijonkipenkin valamistuttua paviljongin ympärille, siirrin runkoruusun siihe. Kukkii ny paremmin ku koskaa. 

Nykki son ahtahas paikas. En raaskinu sitä keväällä leikata. On turhan rento-oksaane ja likellä kasvava siniruukkukärhö meinaa väkisin tarttua siihe. Jos tuloo kukintatauko, sakset laulaa.

'Therese Bugnet' päivällä......

Koska tämän toisen raaskiin leikata ja son paaalio paremman näkööne ja kukkii yhtälailla. Tämon Theresen juurivesa, mikä kasvoo torella pitkäksi piiskaksi. Kuapaasin sen maasta ja istutin sen samahan paviljonkipenkkihin ku siinoli silloon kerran multapintaa tyhyjänä. Ajatuksena, että flikalle joskus.  Lyhennin muutaman sentin, että haaroos. Hyvin lähti matkahan. Tukena on harjaterästä. Kiva huamaamaton tuki.

........illalla.....

.........ja aamulla.....

.......ja yhyres alakuperääsen kans.

Eikä siinä viälä kaikki. Tiätenki kolomiopenkkihin jäi juurivesoja. Onneksi on uus osootes tiaros. Joku rääpy pitää olla, ettei yks plaatu valtaa koko puutarhaa vaikka söpösti kukkiiki yhyres niittykurjenpolvi 'Philippe Vapelle'n kans. Kuivuus senku jatkuu, muttei näytä ainakaa tämä ruusu siitä kärsivän.

Ruusuusta kuun vaihretta!

Ny osuu ja ensimmääset marijat

 Nimittäin ensimmääne pikkuusen parempi sarekuuro.

klo 11.35

Kaikki kuurot ja sarerintamat o lahajakkahasti onnistunu väistämähän meirän markin. Non menny joko alta tai päältä, jakaantunu ennen meitä ja räpöttäny satehet molemmille sivuulle tai sitte kuivanu kokohon ennenku on osunu kohoralle. Mutta tänään saatihin saretta kokonaasta 3mm vajaan pualen tunnin sisällä.

klo 11.40

Luin terassilla päivän sanomia, ku rupes kuulumahan kopinaa. Kattoon taivahalle, että sataako ja mistä sitä tuloo ku ei häävistä piliviä oo päällä.

klo 11.45

Nykypäivänä on jännä seurata koneelta sateeren ja färialueeren kehitystä.

klo 11.50

Tämäki kuuro tuli ku tyhyjästä ja jännästi taivasta näkyy piliven reunoolla. Hetken satoo oikee kunnolla.

klo 11.55 ja pian soli ohitte.

Isäntä oli parin kilometrinpääs pellolla, soitin, että sataako - ei satanu. Iltapäiväksi oli klo 15-18 välille ennustettu pitempää saretta, mutta aurinko vaan rupes paistamahan. Seuraavaa saretta orotelles, voi kerätä vaikka kesän ensimmäästä marijasatua........

Kuivuus ja kuumuus o kypsyttäny ensimmääset hunajamarijat. Harvoon näi kesäkuun pualella. Kolomesta erilaasesta puskasta oli 'Silginka'n marijat jo kypsiä. Osa tippuu kerätes maahanki, mutta noli helappo noukkia kuarikkehen päältä. Ja vaikka on verkot ympärillä, räsäkät löytäävät kummasti tiänsä verkkojen sisälle.....muttei pihalle.

Tämon näiren puskien kuures kesä (ostettu keväällä 2018). Marijoja tuli  tästä puskasta 4litraa, kiloos 2150 grammaa. Muut puskat saa viälä orottaa keräämistä, kukkiivakki pikkuusen eriaikaasesti. Kiviä lisäsin taas verkon alalaitahan, jos räsäkät pysyys ny ulukopualella.

Onko satanu vai vaivaako kuivuus? Entä kuinka palio teirän hunajamarijapuskat/marjasinikuusamat tuattaavat marijoja?

Marijaasaa kesää!

Kaks iliman kolomatta

Tähän aikahan on tavallisesti saanu kuvata kolomia komiaa. Looratarhan kupehes, ny erikoosen komiasti kukkivaa lumipalloheittä.

Ja hanhikkipenkis kukkivaa pikkusyreeni 'Palibin'ä. Kolomantena on ollu tuvan nurkalla kukkiva suviruusu. Sei ny kuki, koska pätkääsin sen keväällä poikki. Tai oikiasti, isäntä veti sen moottorisahalla matalaksi. Soli nii toispualeene, koska sitä leikattihin toiselta pualelta, että saataas klapit kellarihin. Juhannusruususkaa oo ny mitää kuvaamista. Se koki saman kohtalon. 

'Palibiniä' kiärrin oksasaksien kans keväällä, mutten taaskaa tohtinu leikata sitä. Ens keväänä on kait pakko kokeella mitä se tuumaa, koska siinon taas kuiva oksa.  Vuasi sitte leikkasin jo yhyren. Ja son ny yksinkertaasesti turhan isoo tuaho. Täytyy sitte ostaa uus, jos ei tykkää. Ja lumipalloheisi kokoo saman kohtalon. Se pimittää liikaa viimmeestä looraa.

Meillä kävi jo juhannusviarahia. Seurasin keittiön klasista kahta kyyhkyystä, ku ne tepasteli naapurin nurtsilla. Pian  ensimmääne hyppäs meirän pualelle.

Pian toine pelemahti perähän. Isännän miälestä oli tämän kevääne poikane, mutta mihinä oli toine vanhempi?

Siinä ne ettiivät tovin murkinaa puistoatsaleea 'Adalmiina'n alta, ennenku jatkoovat matkaansa. Vasemmas alareunas o hurmehappomarja 'Admiration', viäres kelta/viheriä heinä kirjopuntarpää 'Aureovariegatus'. Oikias reunas näkyy tummaa 'Obsidan' keijunkukkaa. Ja niinku huamaatta, aita on karonnu. Se kaatuu syksyllä.

AURINKOOSTA JUSSIA!

Triplaylläri

Ostin vuasi sitte Lakeus kukkii- messuulta Lapualta, Taimibongarien myyntipöyrältä, kolome sinivaleunikon tainta.

Oon niitä ihaallu ja luannoski nähäny, yhyres avoomes puutarhas. Harvoon niitä näkyy myynnis ja silloonku on vastahan tullu, on piräkkehenä toiminu färi, sen intensiivine sinisyys. Omas puutarhas ku on taitetumpi yleesilime. Taimibongarit o kaharen eläkelääspuutarhurin muarostama piäni taimitarha, mihinä ne kokeeloovat kasvattaa milloon mitäki, useen jotaki erikoosiaki kokeeluja. Vuasi sitte pöyrällä olivat vaan sinivaleunikot, mikkä herätti miälenkiinnon. Istutin kaks tainta terassipenkkihin ja yhyren mäntykulumahan.

Terassipenkki 26.4.2023.

Yllätys oli suuri ku keväällä kaikki näyttivät selevinnehen talavesta. Sinivaleunikot o nua kaks piäntä tupsua kuvan etualalla. Ja yllätys oli seki, että myähemmin näyttivät rupiavan tyäntämähän kukkavartta.

Ja mikä kaunotar siitä kehkeytyykää.

Ei mikää kirkas sinine, vaan ihanan pastelline violetti. Mikä yllätys! Tällääsen olisin ostanu hyppien pomppien, jos vastahan olis tullu. Oliskohan tämä ny sitte plaatua 'Hensol Violet'? Eikai tämä enää muutu siniseksi, eihän?

Terassipenkin toine o nupulla. Mäntykuluman unikko ei taira kukkia. Ruusuke on palio piänempi, kärsii kuivuuresta. Terassipenkkiki näyttää olevan näille liian kuiva ja kuuma, mutta oon lorahuttanu niille vettä silloon tällöön, ku pöttilaumaa kastelen.

.......ja viälä kerran 💓

Kuivaa ja kuumaa on piisannu. Toivottavasti loppuviikolle ennustetut sateet toteutuusisivat, etteivät taas kuiva kasahan, niinku moni muuki ennustettu vesisaret. Hei! Ny just rupes satamahan! Joku kumma yksinäänen pilivi, mistä sataa kait viis minuuttia. Paree ku ei mitää.

Mukavaa juhannusviikon jatkua!

Roskapostaus

Päätin, että keskityn vaan ja ainoastaan kasvarin kasaamisehen ja son ny kasas. Just ku lämpööset alakas. Multia oon sinne roudannu, mutten oo mitää viälä istuttanu. Muutaman purkkikasvatuksen oon viäny. Puutarhan pualella enoo teheny muuta ku leikannu harvakseltaan  nurtsia. Ja sehän näkyy!

Pörriääset o tykänny ku voikukat o saanu kukkia kaikes rauhas. Kualeentunehia kasviakaa enoo viälä poistanu. Tähän ei kannata enää mitää monivuatista yrittääkkää, ku eivät kerran talavehri. Voikukkien kukat sentäs reviin ennen siämentämistä.

Kivireunukset sai peittyä heiniihin.

Sammalleimut kukkiivat, muttei ne häävisiltä heinien lävistäminä näytä.

........mutta leinikki näyttää jopa söpöltä looraa vasten.

Mahoniasta oon kuvan ottamisen jäläkihin riipiny kuivat leheret, eileen.

Kolomiopenkistä katos siniset karpaattienkellot. Orotan, jos siämentaimia nousis. Nokkoonenki on saanu kasvaa rauhas. Oli tarkootus syärä se, mutta siinäpä seki viälä nököttää.

Ei koskaa oo puutarha päässy näi ruakottomahan kuntohon, mutta, ei hätää, siivuamine on alootettu. Oon kantannu ny koko eteläpualen ja osan pihanpualeltaki. Kivireunukset näkyyvät taas. Kolomiopenkis kukkii pinkki jumaltenkukka ja muutama karpaattienkellon siämentaimiki o noussu reunahan.

Plokimailmaki o ollu pysähryksis ihan totaalisesti. Enoo yhtää käyny kurkkimaskaa kenenkää kirijootuksia. Nykku tarkenoo vähä liianki hyvi, vois kuumimpana aikana lueskella muiren plokia. Pesin jo jopa talavihaalarinki.

Ihanaa kesää!

Vettä, räntää, lunta, rakehia..... ja tulppuja

Taitaa olla kylymin kesäkuun alootus ikinä. Otsikon lisäksi jyrähti ukkoonenki. 

Aurinkoki näyttäytyy nimeksi, muttei se kyllä mitää keriinny lämmittämähän.

On ihan karsian kylymä. Lämpötila päivällä n.7 astetta ja kova tuuli. Ny reipas 4. Sillä kuuluusalla talavihaalarilla on taas käyttyä.

Onneksi lunta ei sentäs maahan jääny.

Sitte tulppuuhin. Oli tarkootus nämä eileen kuvatut postata toukokuun lopuksi, mutta ny non kesäkuun ensimmääses.  Katajakulumas ei montaa tulppua kuki. En lisänny syksyllä yhtään uusia. Vuarenkilipien komia kukinta pelastaa tämän kohoran.

Etupihan kaaripenkkihin lisäsin tulppusekootuksia jonku verran. Suurin osa on vanhoja.

Taitaa kuitenki komein kukinta olla navetan sivupenkis. Ollu jo usiempana vuatena.

Nämä erellisen kuvan etualalla kukkivat, siilopenkin tulput on uusia darwin 'Apricot Impression' tulppuja.

Nämä tilikkutäkin triumph 'Orange Dream' tulputki on uusia. Saisivat olla nimensä mukaasesti reilummin oranssia. Ny non miälestäni lähinnä punaasia, mutta voihan ne viälä muuttaa färiänsä vanhetes.

Leimupenkkihin lisäsin syksyllä nua etualan ripsureunaaset 'Fringed Huis ten Bosch' tulput. Niitoli enemmänki, mutta käytin niitä.........

.......viimme pyhän vauvakutsuulle tekemähäni kimppuhun. Kimppu oli varsin vaalianpunaane, vaikka sukupuali ei tiaros ookkaa. 

Ny on taas viikonloppu käsillä. Aika menöö ihan käsittämättömän nopiaa. Enoo pahemmin puutarhatöitä teheny, jos ei ny kasvarin pystytystä siksi lueta. Alootin vihiroonki sen kasaamisen. Siinon ainaki milioona osaa ja eristyy varsin hitahasti, mutta eiköhän se ennen talavia valamistu, vaikka näillä ilimoollahan sitä torella tarvittaaski.

Kukkivaa kesäkuuta, kukat kukkii kuitenki!