perjantai 13. syyskuuta 2019

Ruukutuspöytä -DIY

Oommä jotaki näkyvääki saanu tänä kesänä aikaaseksi. Innostuun nimittäin tekemähän viimme pyhänä ruukutuspöytää puarin päätyhyn. Oli jo aikaki, tarvetta olis ollu aikaasemminki, ku polovet ei oikee tuasta kyykkimisestä meinaa tykätä. Ehän suunnitellu sitä ku vaivaaset nelijätoista vuatta. Vuanna 2005 teherystä keittiörempasta pelastin tuan tiskipöyrän kannen. 



Kaikki muukki tykötarpehet o kiärrätysmateriaalia tai jotaki vanahaa sälää.








Auts! Törkiäksi oliki taas puarinpääty päässy. Kumma juttu. Nuahi kottikärryyhi tippuu räystähältä sarevettä. Toivottavasti siinon jokupäivä vesiastiana joku tynnöri. 






Onneksi pääty ei näy pihahan. Pajuangervopuska peitti pahimmat näkymät ja kuusikolomion virpiangervopuska esti näkymän terassille.






Raivauksen jäläkihi paliastuuki suht hyvä pohoja. Oommä joskus sille jotaki jo teheny. Ei tua kansikaa oo tuas koko nelijäätoista vuatta  nojaallu, viimme kesästä asti vasta.



Ruukutuspöytien jalooksi valikootuu kuarmalavojen jämät erellisesta rojektista. (Siitäki tuloo johonaki vaihees tekstiä.) Jouruun naulaamahan takareunahan tueksi kakkosneloset. Pääryt jäi pikkuusen vajaiksi, muttei se mitää haittaa.



Käännin kannen toisinpäi, takareunasta tuli etureuna, koska halusin altahat puarin kulumahan. Siinä non verenkeruupistehen viärellä. Laitoon kannen reunahan lauran, koska siinei oo ehejää reunaa. Kuarmalavoosta tuli tarpeheksi rouhiat ja tukevat jalaat. Ei tuuli viä koko hökötystä ja pitää muistaa, ettei jätä tuaho mitää liian kevyttä tavaraa, muuten saa käyrä keräämäs niitä naapurin pihasta.



Rojekti tiätysti leves, niinku niillon tapana. Puarin oven eres on portahien virkaa toimittanu  tuallaane laakia kivi. Kumma ku ei oo kukaa siinä kinttujansa telonu. 






Tein siihe lavoosta portahat. Huamattavasti parempi ratkaasu.


Tiätenki rupes viäres oleva ryteikköki vaivaamahan.


Aika siisti, ainaki aikaasempahan verrattuna ja vaikkei puaris enää suaraa paikkaa ookkaa.





Raivaamahanhan sitäki piti ruveta. Ku kaikki nokkooset, pujot, heinät ja rentunruusut olin vetäny pois, jäi jälijelle anopinaikaaset varelmat.



On niis ollu muutamia marijojaki. Lajikkehesta ei oo mitää tiatua.



Pöyrän takana oleva seinä kaipaa viälä jotaki hyllyä tai jotaki muuta säilytyssysteemiä. Täs olis ny tarkootus säilyttää kesän aikana erilaaset puutarhatyäkalut. Toivottavasti saisin palautettua ny  kaikki tähä, ettei niitä tartte aina ettiä  ympäri pihaa.


Aurinkoosta viikonloppua!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...