Mäki rustasin linnuulle ruakintapaikan. Eipä silti, ei meirän mäellä linnut kyllä näläkähän kuale. Sevverran apetta teheres syätävää räpäjää pitki takatarhaa. Mutta keittiön klasista niitä olis kans kiva joutessansa kattella ja joskus kuvatakki.
Aluuksi meinasin teherä lintulauran itte....Mullon muute varmaha ikuune uhumaikä. Oon ollu aina sellaane, minäittetyyppi. Onneksi son menemäs vähä jo ohitte....Isä teki aikoonansa piänistä oksista lintulauran, hirsisen laron näköösen, johonka ihastuun ikihyviksi. Sellaasen mäki viälä jonaki päivänä teen. Mutten ny, ku löyrin toiselta kirppikseltä hyvän väliaikaasen, pikkuusen lintularon.
Lintulato oli puunfärine. Sutaasin sen samalla aineella ku köynnösportin. Oikia sutaasu, joo. Haukipaikkoja jäi,... kuvista näi.
Pelekäsin ettei lintulato linnuulle kelepaa, ku tua tökötti viälä haisi. No, jo rupes vilinä seuraavana päivänä käymähä. Isäntä sanoo että laita siihe talia, ettei kukkapenkit oo täynnä ituja. Tuumasin, että laitoon laron alle suajakankahan sitä varte.
Parkkeerasin oikee jalustan keittiön klasin etehe ja kameran siihe. On linnut nopeeta tai moon vaa nii hiras. Tuli jostaki syystä napsittua monta kuvaa pelekästä lintularosta :)
Täytyy myäntää että isäntä puhuu järkiä. Pualet jyvistä putooli maaha ja sitte ne hyväkkähät lentäävät syämähän jyvät nuahi puskiihi. Kuinkahan palio jyviä jo tippuu niire juurille.....voi.....
Tuliha ne lopuksi siivuamahan oikee joukolla. Varpuuset ja talitintit oli ruakaalemas. Toivottavasti näkis joitaki muitaki lintuja ja sais viälä kuviaki. Pitää tiätenki osata eroottaa erilaaset linnut. No, jos sitte ku niitä näkyy. Ens kauppareissulla ostan sitte sitä taliaki.
Aurinkoki välillä näkyy, nautithan siitä!
