Vaikka kevät on ollu pitkä ja inhottavan kolia, on iloosia yllätyksiäki tullu.
![]() |
Kerrottu lumikki 'Multiplex' pohojoospäärys |
Kerrattu lumikki voi hyvin ja on levinnykki hianosti. Ainu pelako on, että viäres maata valloottavat valakooset skillat sen nialaasoo. Oon "itkeny" yksinkertaasen perähän. Ohan se aina harmi ku joku kasvi häviää. Mutta.......
![]() |
Yksinkertaane lumikki alappiruusupenkis. |
Lähempi tarkastelu pohojoospenkis, vanhalla kasvupaikalla osootti, että lehtiä on noussu siäläki, mutta ovakko kerrattuja vai yksinkertaasia........toivottavasti niitä yksinkertaasia.
Mullon ollu sinikämmenekki sekä valakoosena että sinisenä. Sinine hävis vuasia sitte ja viimme kesänä löyrin avoomista uuren aluun. Valakoonenki rupes taantumahan ku varioosuus kasvoo. Siirrin sen viimme kesänä valoosammalle paikalle ja ny oon kulukenu tonkimas sinikämmeniä jo monta kertaa ja torennu, ettei mitää nouse. Yhyy. Vaan kuinkas kävikään, molemmat nosti ittensä maanpinnalle. Hyvä, hyvä! Olin jo luapunu toivosta.![]() |
Balkaninvuokko 'White Splendour' |
Mukavaa loppuviikkua!
Kuulostipa tuo tutulta.
VastaaPoistaÄiti opetti lapsena kyllä kärsivällisyyttä sanomalla, että "pitää kärsivällisyyspussia paikata". Silti meinasin tänä keväänä toheloida. Vakka-Taimesta viime keväänä ostamani kerrotun valkovuokon uskoin täysin hävinneen. Eipäs, sieltä se punnersi kukan kanssa kellokuusaman juurelta. Etsin sitä ensin väärästä paikasta. Syksyllä istuttamani sulkavaleangervon luulin myös kuolleen talvella, ja suunnittelin jo uutta kasvia sen paikalle. Kärsivällisyyttä kysyttiin taas! Nyt on siinäkin, vielä pienet, mutta selvät elon merkit. Pari muutakin myöhään syksyllä istuttamaan ale-piiskatainta, koripaju ja idänhopeapensas, saivat mielessäni "menetetty"-tuomion. Rumasti heistä ajattelin, sillä molemmat lykkäävät nyt ilokseni silmuja.Siispä äidin oppi kymmenien vuosien takaa taas kunniaan.😊
-Mummopuutarhuri
Kärsivällisyyttä kyllä joskus tarttis palioki lisää. Jännästi sitä muistaa asioota väärin. Mäki ettiin paria kasvia ihan eri paikasta mistä ne rupes nousemahan. Onneksi enoo enää nii hanakkana kuaputtamahan maata, olis pian voinu käyrä köpelösti. Hyvä, ku sun kasvit talavehtiivat ja tyänsivät ittensä maanpinnalle.
PoistaVoi miten kaunis tuo kerrottu lumikki. Hyvä, että myös yksinkertaiskukkainen ilmaantui esille.
VastaaPoistaYksinkertaane teki torella yllätysheräämisen.
PoistaIhanat lumikit. - Persianpikarililjani, se ainokainen, ilmestyi tänä keväänä yhden välivuoden jälkeen. Täysin yllättäen oli kasvanut tummakeijuangervon suojissa. Mökillä luulin myyrien syöneen kaikki varjoliljani jo edellissyksynä. Nyt näkyy uusia alkuja. Kunhan ei kukaan söisi niitä. Puutarhassa on aina jännitettävää. - terkuin pienen pihan Tuija
VastaaPoistaKiva, se vaan huilas :) Mun persialaane ei oo muistaakseni koskaa noussu. Ei pitääsisi tuallaasiihin erikoosihin eres sekaantua, mutta minkäs teet. Soli hyvä, että oli myyrältä jääny eres joitaki pikkusipulia. Jännitystä riittää.
PoistaIhanat on lumikit! Monesti oon haaveillu lumikeista omalla pihalla. Toivottavasti yksinkertainenkin ilimestyy pohjoispenkkiinkin. Sinikämmenet meillä vasta pilikistellöö maasta. Koleaa on ilima ja vettäkin sais sattoo.
VastaaPoistaLumikkia ei kyllä moneskaan paikkaa myyrä. Onneksi kämmenet o heränny, nii siälä ku tääläki. Ai, siäläki kuivaa. Toivottavasti ootta vettä jo saanu. Meillä tuli peräti 8mm.
PoistaTänä keväänä on kyllä kärsivällisyyttä tarvittu. Oli pakko lopettaa kukkamaitten kaivelu ettei vaan vahingossakaan kaiva mitään ylös. Hopeasyysvuokkoa jännitin mutta nyt on pienet lehden alut nousseet ylös. Viime syksynä uuteen kukkapenkkiin istutetut ovat olleet myös suurennuslasin alla että nouseeko jotakin,no pikkuhiljaa sieltäkin jotakin on tulossa. Yleensä täällä lounais rannikolla tähän aikaan on kevät pitemmällä mutta kovin vaihtelevasti ovat kasvit maasta nousseet. Mutta jos jotain hyvää viileästä keväästä voi sanoa niin esikot ja sipulikukat ovat kukkineet todella pitkään. Ja vuodet eivät ole veljeksiä,enkä kyllä viime kesän helteitä kaipaa. Sinikämmen on ostoslistalla,kerrottu lumikki haaveissa jos jostain löytyisi.
VastaaPoistaKärsivällisyyttä on kysytty. Mä enoo syysvuakkojen kans pärijänny. Non ollu enimmäkseen yhyren syksyn tapauksia. Pikänsitkiää on ollu, mutta kukinnat on ollu tosiaanki pitkiä.
PoistaOlipa hienoa, että molemmat lumikit ovat selättäneet talven ja hankalan kevään! Jossain postauksessasi aiemmin huomasin jo lumikkeja nuputtelemassa. Ja hyvä, että sinikämmenesi heräsivät eloon! Minulla on molemmat puolivarjossa ja tykkäävät, sininen tekee siementaimiakin. Valkoinen on alkanut nostamaan maasta itseään, täytyy laittaa sille multaa lisää. Keväällä maltillisuus ei kuulu hyveisiini, vaikka pitäisi, odottavan aika jossain kohdin on aika lyhyt, onneksi ilonkiljahduksiakin voi päästellä ilmoille!
VastaaPoistaVoi ku mulla sininen pysyys eres hengis. Siämentaimista ei voi eres haaveella. Mullon pikkuusen pinna pirenny, mutta vaan vähä :)
PoistaKiva, että heräävät vaikka vähän myöhässäkin. Pitäisi varmaan laittaa aukkopaikkoihin varoitustikku tekstillä "tässä älä kaivele mitään, saatan vielä nousta"! Kasvit yllättävät toisinaan oikein kunnolla. Muurahaiset saattavat niitä siirrellä, mutta miten kaukaa, siinäpä kysymys? Jaksan yhä ihmetellä, miten sinisen sinikämmeneni vieressä kasvaa toista kesää myös valkoinen sinikämmen. Enkä taatusti ole valkoista ostanut ja istuttanut.
VastaaPoistaParempi nii, ku ei ollenkaa. Murkut on ahkeria siämenkuskia, oon huamannu. Sinisen joukos on varmahanki ollu valakoosen siämen tai sitte on tapahtunu joku mutaatio. Eikös niitä uusia muatoja synny ihan nuanki.
PoistaIhania yllätyksiä! Minulla on Lumikin siemeniä yksi pieni pussi, pitäisi kylvää ne purkkiin ja katsoa saanko niistä kasvamaan mitään.
VastaaPoistaNiin kauniita kuvia!
Kyllä :) Toivottavasti kylyvös onnistuu.
PoistaNiin on mukava löytää kasvinalkuja, jotka luulee jo kadonneen sen siliän tien. Kylvin lumikkia keväällä, mutta ainakaan vielä ei mitään ole noussut. Saattaa tarvita vielä yhden talven itääkseen, jos sittenkään. Ehkä onnistun löytämään sen jostain taimena, niin on kaunis kukkiessaan. Pidän yksinkertaisesta enemmän. Aika outoa, että nimenomaan kerrottu on selvinnyt paremmin, kun yleensä on toisinpäin.
VastaaPoistaOnneksi puutarhasta löytyy iloosiaki yllätyksiä, eikä vaan menetyksiä. Voi olla, että tarttoo pitemmän itämisaijan, ku ajatteloo munki siämentaimen ilimaantumista. Munki miälestä on outoa, että kerrattu säilyy yksinkertaasta paremmin.
PoistaIhania yllätyksiä kyllä!
VastaaPoistaMinunkin lumikkini ovat kadonneet, mutta ihmettelin toisen penkin yhtä lehteä juurikin tänä keväänä ja ajattelin että näyttää kyllä kovin paljon lumikilta. Näillä kukkapenkeillä on välimatkaa muutama metri. Toivottavasti on lumikki ja kukkii ja leviää tulevina vuosina.
Toivottavasti on lumikki ja voi jatkos hyvin.
PoistaSyrikkä oli yksi yllättäjä, se kun kasvaa maassa eli on talvehtinut siellä. Minulla taitaa kasvaa kaikki sinikämmenet varjossa, olen aina kuvitellut sen olevan enemmän varjon kasvi. Kaikki näyttävät nousevan ja vanhin sininen jo kukkii. Saapa nähdä tuleeko tumman liilaan ja valkoiseen kukkia.
VastaaPoistaEnoo uskaltanu jättää syriköötä maahan talaveksi. Vois tiätenki kokeella, mutta pahaa pelekään. Sinikämmen on varijon kasvi, mutta mulla rupes olemahan suarastansa pimiää ja torella kuivaa. Siksi siirrin valakoosen. Ai, sullon kahta eri sinistä.
PoistaOlipas iloisia yllättäjiä siellä! Kylläpä kerrannaiset lumikit ovat runsastuneet. Eiköhän yksinkertaisen lumikin pysty siirtämään ennen kuin lilja tulee päälle. Balkaninvuokot ovat aika lyhytikäisiä meilläkin mutta kyllä tuolla näytti muutama vielä nousevan kukkimaan.
VastaaPoistaKerratut o voinu hyvin. Pakko son siirtää, kävi kuinka kävi. Mulla kestivät ensimmääset balkaninvuakot muutaman vuaren ennenku hävisivät, olivat kylläki aurinkoosemmas paikas.
Poista