Saret

 Ei olisi keväällä uskonu, kuinka toivottua saret voi olla.
Miätiin jo kasteluletkujen virittämistä, mutta onneksi ei tarvinnu.
Heittelin vähä syyslannootesta penkkiihi. Tuppaa jäämähä välihi, mutta ku on avonaane
pussi nii kulutetahan se pois. Jos joku näki, ku lakaasin perennoja harijalla, ajatteli se varmasti, että mun pää on lopullisesti pehemenny. Muttaku sellaasten ehejälehtisten leherille
jäi lannootesrakehia. Paree leheren alla ku päällä.

Iltapäivällä kerkesin melekee leikkaamahan nurmikonki enne saretta.
Oli nii viittävaille valamista, että verin loput satees.... Kyllä friskas.
Piäni tuulen puuska tiputteli naapurin koivuusta keltaasia lehtiä. Yäk!
Tuli nii syksyyne olo.

Kinttupolokuaki oon hakannu. Urakka on melekee tapis. Huh!

Satehen loputtua kipitin pihalle. Köynnösportin 'Rouge Cardinal' oli käyny suihkus.

Ny oli pisaroota.
Menin sisälle ja näin keittiön ikkunasta kuinka usva nousi.....pihalle.

Kylän kylies on notkelma.

Jännän säteettääsesti usva eteni.

Auringonlaskun pualella oli aivan eri färistä.

Kivasti näki ku usva liikkuu.

Tuli aavemmaanen olo.

Samas kuuluu, ku linnut kraakuu taivahalla. Muuttua taitaavat hariootella.
Ei kai ne viälä lähäre..... kesäähän on viälä jälijellä.