Airanpätkä

Näin Rakkaudesta Vironperään -plokis airan, johonka ihastuun heti ens silimäyksellä.
Päätin, että tuan sorttista aitaa mäki teen, joskus johonki.
Sopiva paikka ilimestyy ennemmi ku huamasinkaa.
Ku reviin  syyskuus  keittiön ikkunan kohoralta, välipalasta, mariapensahia pois,
tuli reunasta tosi alastoon. Rajaojaki tuli nii rumasti näkyvihi, että päätin
toteuttaa siihen piänen aitarojektin.

Ny ku oli näi myähääne ja lumenuhka leijuu ilimas, päätin teherä tällääsen kokeelupätkän.
Olin nii täpinäs, että kuvasta vasta huamasin kuinka eripituusia nua toloppien välit on.
Voi, voi, mä joka teen melekee kaikki mitta käres.

Aita on pualisen metriä korkia. Siinon ainaki koivua, pihilajaa ja haapaa.
Pujotteluja oli kiva teherä ja valamista tuli pikavauhtia.
Aikaa viävintä on trompia mettäs kattellen sopivan vahavuusta materiaalia.
No, siinä kunto kasvaa ja saa kunnon happihypyn.

Toivottavasti tua poikkiaita himmaas eres pikkuusen tuulen voimakkuutta.

Toimii se ainaki jonkullaasena näköestehenä.

Tämon sellaane kaharen ja pualen metrin airanpätkä, koeversio.

Tuala takana näkyyki osaa tolopiista, mikkä on siinä varsinaases välipalas.

Sitte tuliki lunta ja hommat tyssäs siihe.
Jos ja kun, tämä lumi sulaa pois, tiärän ainaki mitä teen.....AITAA!

Mukavaa viikkua!