Lisää köynnöstukia

Mua on sitte rakkahasti harmittanu tuvan takana olevat palotikkahat. Non kaukana seinästä, keskellä kinttupolokua. Non nii rumat ja olevinansa yksin keskellä, ei mitää. Poistaa niitä ei voi, siis käytänpä ne hyväksi ja naamioon ne.

Oon joskus heittäny leikattuja villiviininoksia vesialtaasehen ja niihinpä tuli juuret. Ku tuas seinänviäres oli tyhyjä kohta, tuikkasin ne siihe. Non kasvanu tuallaases känääses verkonpalas muutaman vuaren.

Täshän on sellaane tuulitunneli, johona tuuloo aina. Tulisha siihe pikkuusen estettäki, ku laittaasisin tuahon oikee kunnon petooniverkon villiviinin tueksi. Mullahan olis ollu kymppimillistä, mutta se painaa nii rutosti, että sehän irroottaas tikkahat seinästä. Nelimillinen ei ollu tarpeheksi pitkä (3.5m).

Ei muutaku raikulla kauppahan ja kuusmillistä verkkua kyyttihi. Siitä piti leikata kaupas leveyrestä pala pois. Myyjä leikkas sitte mulle valamihiksi oikian levyysen kaitalehen :)

Tua kuusmillinenki oli sevverran raskas, että nostin sen narulla ylähä.

Siroon verkon nuahi tikkahien kiinnitysputkiihi. Toivottavasti ei natise tuulella. 

Palotikkahien epätoivoone piilootusyritys köynnösverkolla.

Sittekku villiviini peittää verkon, ei tikkahia eres hoksaa (toiveajattelua). Istutin juurelle parit tetet. Villiviinin leheret peittää ruskenevat narsissit.

Keltaane ja violetti sopiivat nii hyvi yhtehe, että tyyräsin kevätlinnunhernepötin väliaikaasesti narskujen taa.

Nii ja tein viälä yhyren kehikon kaaripenkkihin kärhöjä varte. Eihän sitä tiärä vaikka kaikki kärhöt on kualeentunu, mutta ompahan uusilla jo tuet valamihina. Mä nii tykkään petooniverkosta (jos ei sitä viälä joku tiärä). Son nii huamaamatonta. Täski kuvas on kuus kehikkua. Eikä pahemmi näy. Son asia eriksensä jos haluaa köynnöskehikoosta samalla koristuksia, silloon ne voi teherä vaikka mistä muusta materiaalista.

Meillon KESÄ, eilee näin ensimmääset PÄÄSKYYSET !

Tervetulua lukijaksi Maaritti!