Tuumaustolopat

Vaikka moon kesääsi kaiken liikenevän aijan pihalla, ei se tarkoota sitä, että tekisin siälä jotaki koko aijan. Mähän seison pihas montakertaa ku puujumala ja vahtaan yhtehe paikkahan. Käännyn välillä yhyreksänkymmentä astetta ja jähämetyn taas. Aivosolut kuitenki raksuttaa, nii että höyry nousoo ja teköö uusia suunnitelmia.

Mullon tuas tilikkutäkis istuumena pöllipenkki, johona tuloo silloon tällöön tuumaaltua. Tuastaki penkin erestä on melekee täyrellisesti karonnu varjorikko.  Penkin vasemmalla pualella näkyy hyvinvoipa jalopähkämö, mutta seuraavas ruskias aluees ei näy, ku kaks vuarikonnantattaren lehtiä. Petooniverkon sisällä on tähtituikkia, jonka luulin paleltunehen totaalisesti. Kolomes on kuitenki uutta kasvua. Oikias reunas on sammalleimua, jokka on tänävuanna kaikki ollu täysin ruskeeta. Osa o elpyny hyvi, osa ei. Sammalleimun keskeltä pitääs nousta perhoangervo -vaa ei nouse. Tuumata pitää, mitä teen.

Isäntä sahas mulle muutaman pöllin lisää, jokka suriin tummalla kuullotteella. Iskin yhyren katajakulumahan, keskelle ansikkakasvustua. Ei oo nurmikkua leikates tiällä.

Viäres näkyy viälä variohiippoje raatoja.

Nämähän ei oo raatoja, vaikka ovakki saman färisiä. Söpöjä tarhakylymänkukkien  siämenhaituvia.

Non mun toisen tuumaustolopan viäres, kinttupoluulla. Tuahon kohtahan paistaa viimmeeseksi ilta-aurinko ja siinä on mukava juara kuppi kaffia, illalla navetan jäläkihi. Siinä on oikee ekstraa -selekänoja. Kakkosnelone nojaa seinää, yksinkertaane, mutta toimii.

Siiton kiva kattella, vaikka tätä keväällä istutettua  'Adalmina' atsaleeaa.

Puistoatsalea 'Adalmina'

Ihana kukka, joka on justihi sen färine, ku olin kuvitellukki. Siinä on ripaus mun uutta puutarhafäriä, oranssia.

Rattoosaa juhannuksen orotusta!