Yllätyksiä

Mäen ala! 

Luulin että kaikki olis valakovuakkoja.

Mä orotin ku kuuta nousevaa, että mun valakovuakot kukkiis.

Mitä viälä, keltaasta vaa pukkas. En kyllä yhtää muistanu, että siinäkohoras olis kukkinu 

keltavuakkojaki, (isännän tyttären penkistä), mutta tuskimpa vuakot vaihtaavat färiä maan mukahan, niinku hortessat.

Onneksi eres yks kukka on valakoone. Pitää siirtää tuan juurakko erillensä.

Alastomanimmen lehtisykeröjä näkyvis.

Sitte niihi iloosempihi ylläriihi. Ostin syksyllä tosi myähä alastomanimmen, tai pari,

vaikka olin just lukenu, että pitääs istuttaa varahin syksyllä.

Muttaku se kukkii nii koriasti siinä pussis. Eihä sitä voinu vastustaa, tiätenkää.

Istutin kahtehe eri paikkaha ja toivoon parasta.

Tuas katajakulumas nousi tuallaane ihime tötsä, vasen, jokuaika sitte.
Oikianpualoone tötsä nousi yhyres yäs ja ku menin kattomahan tuanne reunapenkkihi
lumipalloheiren alle, siäläki oli samallaane.
Eli toivos elän, että kukkiis syksyllä. Riskit joskus kannattaa.

Kaaripenkkiä ja leikattu nurtsi.

Leikkasin sitte maanantaina nurmikonki ensimmäästä kertaa.
Yllätys, yllätys. No, nii, no. Kattoohan mä, että paikkapaikoon on ruaho
nii pitkää, että pitääs leikata. Laitoon menovettä tankkihi, annoon ryyppyä ja verin narusta.
Häh! Toisella nykääsyllä hörähti käyntihi. Pakko oli ruveta lykkäämähä.
Tua meirän kones on kokoaijan ollu nii äksy, etten oo sitä hetikää jokakerta saanu vauhtihi.
Pikkuusen oli liikaa vaatteetta päällä, ku en uskonu että lähtis käyntihi, mutta son ny leikattu.

Vihertyvä kaaripenkki

Penkit rupiaa jo näyttämähä aika vihereeltä.
Narsissia on auennu ja tuluppaanit on nupulla.
Otin jo kaapista tuan havupuubalsamin, jos kokeelis sitä tuahon katajahan.


Pihalla sataa ku saavista. Vois jo loppua.
Isännältä menöö pia hermot.


Heippa!