Pääsiääs Amaryllis

                                   Mulle amarylliksen kukinta on enne merkinny KEVÄTTÄ.

Muistan pikkuflikkana, ku mumma toi kellarista isoon saviruukun

 joka oli täynnä isoja sipulia. Siis  ISOJA!

Niitä oli ruukus, viäri viäres, varmasti kymmenkunta ja oli hauska käyrä

kattomas ku kukkavarret rupes nousemaha.

Niitä nousi ku siäniä satehella. 

Sitä kukkie määrää, sitä o vaikia eres kuvaalla.

Ny mullaki kukkii. Miracle teki kaks kukkavartta ja sopivasti

pääsiääseksi aukes ensimmääset kukat.

Mulla oli jouluna -13, nelijä amaryllistä, jokka pysyy jotenkuten hengis kevääsehe.

Vein ne sitte pihalle tuvanseinustalle kesäksi. Heitin vettä niskaha ku muistin.

Tuli syksy......ja unohrus.

Oli ollu jo muutaman kerran pakkaasia, ku ohikulukies huamasin purkit.

Voi %&#=*&. Kyllä otti päähä.

Keräsin ne kuitenki pois ja vein kellarihi varmana, että ei tuu mitää. 

Olin nii varma, etten eres yrittäny hyätää niitä jouluksi.

Helemikuun pualesvälis toin kaks purkkia ylähä ja jätin klasille.

Hämmästys oli suuri ku rupes näkymähänki jotaki viheriää.

Sen jäläkehe hainki sitte toiset kaks.

Valakoosehenki tuli yks kukkavana. Muis on vaa lehtiä. Hengis kuitenki.
Loppujenlopuksi hyvä onnistumisprosentti ekaksi kerraksi.

Eilee oli hiano päivä, mutta nyt tuloo taas jotaki räpäskää.
Ei maha mittää. Mutta muista! Huamenna 7.4
alakaa se kauan orotettu Suamen Kaunein Piha-ohojelma.