Ensimmääset piipot

Ei voi viälä kauhiasti retostella, mutta kyllä pihalta jo jotaki elonmerkkiä löytyy. Tämä kevät on ainaki kuukauren myähääsempi ku viimme vuanna. Ens viikolle on onneksi luvas plus asteeta öisinki. Voi olla, että tilanne onki viikonpäästä jo aiva toine.

Mäntykulumasta on männyn ympäriltä lumet jo (vasta) hävinny. 

Siältä pilikistääki jo muutama piippo. Skillat, iränsinililijat tyäntää ittiänsä jo näkyvihi. Nämon sinisiä. Ne onki palio varhaasempia ku valakooset. No, valakoosten niskas onki viälä lunta.

Viäres on aina nii terhakat keltaaset päivänlilijat.

Terassipenkkihi laitoon syksyllä ensimmääset kevätkurijenmiakat (Iris reticulata). Niistä näkyy jo muutamia pinnas. Näi ne ensimmääsen kerran jo helemikuun pualesvälis, ku lumi suli. Olisko pakkaaspoika pikkuusen nipistäny nenänpäästä. On mummiälestä vähä kärsinehen näköösiä. Non istutettu nii likelle kivijalakaa, ettei siinäkohtaa palio lunta oo koskaa. 

Nämä 'Octopus'n siämenpallot on nii pehemoosen  näköösiä, ku pumpulia.

Siinäki näkyy elonmerkkiä. Silimut on jo pikkuusen pullistunu. En yhtää ihimetteisi vaikka kualeentuuski. On se nii ankialla paikkaa. Kaikki tuulekki siihen sopii.

Amaryllis on kukas.  Son aamuauringos nii samettisen näkööne. 

Tarttis hoitaa pikkuusen paremmi. Ny ei tullu putkehe ku kaks kukkaa. Valakoone on viälä aiva nupulla, eikä kerkiä pääsiääseksi.

Aamulla oli tosi raikas ilima. Pakkaasta oli toistakymmentä astetta, -13 mittarin mukahan. Toisehe paistoo jo aurinko, ku muistin kattua. No, jos sitte ensviikolla olis lämpöösempää.