Porraspään syys

Kyllä ny rupiaa illat olemahan nii koleeta ja pimeetä, ettei iltanavetan jäläki enää pihalla mitää maharottomia teherä. Mutta aamut on ollu aurinkoosia ja kirkkahia. Aamu aurinko paistaa meirän porraspäähä ja jos haluaa aurinkoosia kuvia, pitää olla aamusta asialla.

Ny en oo satsannu senttiäkää syyskukkihi. Sen päätin heti alakukesällä, että niillä mennähä mitä o. Rahat oon laittanu penkkien paikkaamisihi. Kuitenki porraspää taitaa olla täyrempi ku koskaa. Ruusubeguunat jatkaa kukkimista viälä nii hyvi, ettei niitä viälä viitti hävittääkkää. 

Violetit pikkuorvokit on toisella kiarroksella. Leikkasin retkottavat orvokit heinäkuu lopulla ja non kukkinu jo taas jonku aikaa. Taitaavat kukkia pakkaasihin asti.

Onhan mulla syysasteriaki, mutta neoon saanu. Takimmaasen sain jo heinäkuun lopulla ja soli silloo valakoone. Jännästi se rupes punertumaha. Ny siinon jo ruskettunehiaki kukkia, mutta jotenki se viälä sopii tuaho färipalettihi.

Porraspään komiin taitaa kuitenki olla sinine jalohortessa, joka ei ny enää nii siniseltä näytä. Sinisyys lisääntyy ku lannootin sitä happamien kasvien lannoottehella, mutta heti ku se sai parikertaa vaa pelekkää vettä, se rupes muuttumahan  takaasi punertavaksi. Annoon sitte olla. Olihan jo elokuu pitkällä.

Vanhimmat kukat o jo näin tummia. Se saa olla viälä hetki portahilla, ennenku viän sen taas kellarihi talaveksi.

Hyvi siitä viälä mahtuu kulukemaha.

Tua hortessa on loppuje lopuksi aika hauskan näkööne.

Porraspäähä kuuluu kai tämäki, vaikkei ookkaa portahilla. Erellisen kuvan oikias lairas näkyy tämän runkua. Tuas on ollu mariakuusen raasku, josta latva paleltuu het ensimmääsenä talavena. Nysse ruskettuu nii pahoo, että soli revittävä irti. Siihe tuli  nii isoo reikä, ku ei ne kärhökkää takana  rehota, että jotaki siihe piti saara.

Ostin rungollisen syyshortessan ja tuas taitaa olla ainu paikka, mihinä tuuli ei sitä heti retuuta poikki. On kai johonaki vaihees kärsiny kuivuuresta, ku leheret nua lurpottaa. Otin riskin ja otin silti. Oon yrittäny kastella, jospa se siitä....

Kukis o jo ihana punerva sävy.

Oksat on tosi paksut ja tanakat, jospa ne kestääs. Tiilikatolta ei humahra lumekkaa niskaha.

Täyrelline kukinto! Saa sitä ainaki tämän syksyn ihaalla.

Hyvää loppuviikkua!