Nimensä veroone

Eileen iltana hortoolin pihalla, pualihämäris ja havaattin pohojoospäärys pari vaaliaa pistettä. Oih ja voih, tämän kevään ostos, posliinivuakko oli aukaassu viimmeenki ensimmääset nuppunsa. 

Posliinivuokko -Anemonopsis macrophylla, pohojoospäärys.

Nuput on huajunu tuules jo vaikka kuinka kauvan ja rupes tuntumahan jo, ettei meinaa niitä tänä syksynä aukaastakkaa. Tämän kukka on tosi namu, nimensä mukaasesti posliinimaanen, pikkuusen helemiääseltä hohtava herkkis. Ja tiätysti siinon violettiaki, yhtä mun lempi färiistä. Voi ku piisaas viälä siärettäviä keliä, ku olis viälä kokonaasta seittemän nuppua aukeemata.

Kukat nuakkuuvat alahappäi vartensa päästä, enkä yhtää ihimettele, ku on sanottu vaikiaksi kuvattavaksi.

Kasvupaikan pitää olla pualivarioone tai varioone ja maharollisimman tuuleton, koska nua kukat killuu pualenmetrin varrenpääs ja tuuli niitä helaposti reuhuuttaa. Höh, ei multa tuuletonta paikkaa löyry, mutta son ny tuikattuna tuaho. Toivottavasti olis parempi onni ku toisella violetti-valakoosella vuakolla. 'Wild Svan' on jostaki syystä hyvin kituune. Teki yhyren kukan ja rupes sitte nuurumahan.

Tiarella -Tiarella 'Pink Skyrocket'.

Toine samas penkis oleva herkkis, on monta kuukautta kukkiva pitsimääne tiarella 'Pink Skyrocket'.

Nupuus on pikkuune pinkki vivahre ja niitä nousoo viälä pitkälle syksyhyn. Leherekki o koristeelliset, liuskoottunehet ja monesti leheres on keskellä tumma suanitus, vaikka leheret näyttääväkki ny kokovihereeltä. Oliskohan  märiällä kelillä jotaki tekemistä senkas. 

Onneksi riittää syksyllekki ihania kukkijoota.

Mukavia syyspäiviä!