Katajakuluma

Katajakuluma on saanu nimensä anopin istuttamasta katajasta.

Sen ympärille rakentunu alue on kaaripenkin jatkeena, kaartuen tiänviärehen.

Katajakuluma

 2012 sateesen kesän ja syksyn jäläkehen kataja meni iha ruskiaksi.
Olin varma, että soli sen menua. Kyllä se kuitenki rupes tekemähä uusia neulasia.
Harva se ny on, etten sanoosi ruma, mutta nii kauvan ku henki pihisöö, son siinä.

Katajakuluma puutarhastapäin, tuijat on Smaragdeja.

Nuata tuijia klumppaan vähä, joka kevät, että ne pysyys kapeempina.
 Narsissit on sekootuspussista ja päätin jo, että kaivan ne ylähä kukkimisen jäläkehe.
Siirrän ne navetan sivulle ja istutan tuaho uusia.

Katajakuluma

Katajan vasemmalla pualella kasvoo enne isoo koivu. Tuas varrellisen pallotuija kohoras.
Oikiastansa niitä oli kaks, ku mä tulin tänne. Onneksi syksyn ensimmääne myrsky
kaatoo toisen. Koivut on hianoja puita nii kauvan ku ne ei oo omalla pihalla.
Ne imuuttaa tosi palio vettä ja tunkoovat juurensa joka paikkaha. Enkä tykkää haravoomisestakaa.
Sembrat ja kuusiki on iha muatopualia koivujen takia.

Katajakuluma 

Tämä on kuvattu  tiältä. Ei oo häävi näky. Ensimmääsenä pistää silimähän
tua rohtokataja surkimus. Se päriäs ensimmääset viis vuatta hyvi ja oli jo oikee komiaki.
Viimme kesänä se sitte päätti vaihtaa färiä. Karsiin sen syksyllä.
Ny on miätintämyssy pääs; otanko pois vai annanko olla.

Katajakuluma 25.7.2014

Naapurin kans naurettihi että oon jalostanu uuren lajikkehen, kuparirohtokatajan. Hiano.
Toihan se färiä viheriähä massaha. Laitoon siihe tuan härpäkkehen, oli vähä samallaane muatokiäli.
Voishan tuaho tilalle laittaa jotaki korkiempaa.

Pääskyynenki sai tänää kaverin ja mä uuren lukijan.
Tervetulua Vanilja!

Heippa!