Kinttupoluun kiviämistä

Ny mä sain sen sitte alootettua.

 Mullon uusi kivivasaraki.

Enne näitä sateeta isäntä oli fälttäämäs sitä peltua, minkä viäres nuata kiviä on.
Sen kaffihammasta rupes pakottamaha ja mun piti lähtiä viämähä sille kaffia.
Vitsi, kun mä näin taas nuata kiviä, nii siitä se sitte lähti.

Piäni osa kivikasoosta

Hetiku raktori oli vapahana, nii kauha kiinni ja menoksi.
Viäres on uurismaa joka oli ja on, täynnä kiviä.
Niiton kärrätty satoja kuarmallisia tuanne mettän reunaha.
Näi keväällä ne näkyy hyvi, ku ei heinät oo viälä kasvanu.

Pitääs olla kuulokkehet korvis, ku heittelöö nuata kiviä.

Pari tuntia menöö, ku saa kerättyä suurinpiirteen kaks kerrosta sopivia kiviä.
Kivien pitää olla aika littanoota, ku mun pohojustus on vaa nuan kymmene senttiä.

Isäntä ihimetteli; että on se tarkkaa, ku pitää kivekki pestä.

Sitte kivet navetannurkalle ja pesuri päälle. Nua suuremmat kivet on eri rojektia varte.
Tuallaasia pitkulaasia kiviä ku tuloo vastaha, ne pitää heti jemmata tulevaasutta varte.
Isäntä jo taas tuumas että "eikö nua kivet jo riitä".
Sori,ei!

On siinä sovittelemista ja naputtelemista.

Suurinpiirtee viis metriä sitä on ny tehty.
Hirasta hommaa, ku pitää kivituhkat ja kivet kantaa sangoolla.
Kottikärryyllä ei pääse perille asti ja ny on maa nii pehemoostaki, että jäis syvät rannut.
Tuata ei pysty tekemähä ku parintunnin pätkis.
Suanikohojut ei tykkää, eikä polovet, eikä selekä.

Pitkä ja kivinen tiä.

Mutta on se nii siistii ja oon nii tyytyvääne, että monen vuaren suunnitelmat
on pikkuhilijaa toteutumas.
Oon ottanu vaa nuan kymmenensenttiä pintaa pois, laittanu suaratinkankahan ja
kivituhkaa päälle. Son vanahaa pohojaa, eikä siinä kulije muukku mä.
Jos se ny vähä elää...... mikä täälä ny suaras o muutenkaa....ei mikää.

Tänää ku tua saret loppuu, pitää käyrä kuvaamas narsissit,
ettei mee kukinta ohitte.

Heippa!