Hattivatit

Himalajanjalkalehti sai heti uuren nimen, ku se muutti meille tai
siis seuraavana keväänä. Maasta nousevat kummajaaset on mun miälestä
aivan muumien hattivattien näköösiä.

Himalajanjalkalehden kevääset versot 23.5.2015.

Niitä on jo aikamoone legioona. Eikä yhtää ottanu nokkihinsa vaikka mä siirrin
sen kaks vuatta sitte syksyllä. Istutin himalajanjalakaleheren v.2010, katajakulumahan.
Johonaki luki, että tulis heti pintaha lumien sulamisen jäläkehe. Viimmeesten joukos
se ainaki mulla nousoo. Parina ensimmääsenä vuatena kerkesin sen jo siunaamahan,
mutta ny oon oppinu, ettei sen kans kannata hötkyyllä.

31.5.2015

Kyllä on kuvien valakotasapaino aiva päin honkia, mutta ei voi mitää.
Kasvu on alakukangertelujen jäläkehe erittäi reipasta.
Leheret on aluuksi jännästi rutus ja viheriänruskian kiriavat.
Myähemmi leheret muuttuu vihereeksi.

Söpö nuppu 3.6.2015

Nuput on mummiälestä paremman näkööset ku kukat. Nupuus on vähä färiäki.

Varrenpääs on vaa yks kukka.

Suurinpiirtee pualenmetrin korkuune, joka vuasi tuuhettuva, varjoosen paikan perenna.

Ny se rupiaa jo näyttämähänki joltaki.

5.6.2015

Kukat on vaa päivisin auki ja ne on melekee valakoosia.

Himalajanjalkalehti, Podophyllum hexandrum.

Piäni vaalianpunaane häivährys. Kukinta kestää lämpöösellä ilimalla vaa muutaman päivän.
Ny ku on ollu näin vilipoosta, suurinpiirteen viikon.
Kukista kehittyy syksyllä punaaset herelmät, n.5cm pitkät.
Kypsinä niitä vois syäräkki, mutta raakoona ne on myrkyllisiä, niinku koko kasvi.
Ei oo miäli teheny maistaa.

Himalajanjalakaleheren siämentaimia 5.6.2015

Kypsät herelmät tippuu maaha ja siämenet levee emokasvin ympärille.
Helaposti siämenet tuntuu itävä. Oikialla on syksyysiä taimia ja vasemmalla vuatta vanahempia.


Jokku sanoo sitä peikonpähkinäksi.

Heippa!