Sinikämmen

Tämähän oli niitä, pakkosaara listan kärkikasvia.
Ihastuun tuaho ihanahan violetin sävyhyn ja taas käynnistyy mettästys.
Lähialueiren taimistot myi eioota, mutta kesälomareissulla 2009 sain
isännän kääntämähän auton nokan kohti Tommolan tilaa.
Siälä kasvoo suuri mätäs, keskellä aurinkoosta näytemaata.
Sinikämmenhän on varioosen lehtomettän kasvi. En tiärä onko niillä joku kastelusysteemi vai
oliko maa vaa nii sopivaa, että niin aurinkooses paikas menestyy.

Sininen sinikämmen  4.6.2012.

Sininen sinikämmen kotoontuu aluuksi hyvin. Se kasvoo hyvin ja joka vuasi oli enemmän
 kukkia ku erellisenä vuatena. Sitte alakoo alamäki.

Sinikämmeniä on punervasävyysiäki olemas.

Täs on nykyyne komeus. Yks ainu kukka. Tuas viärellä kasvaa varjoyrttiä
ja se jyräs tämän täysin. Lisäksi erellisen postauksen alappikärhö pimitti tältä taivahan,
joten sareveret jää saamatta. Kasvupaikka on nykyysin liian kuiva ja pimiä.
Alunperin kotoosi Hokkaidon kosteesta vuaristomettistä oleva kasvi
on ny nii kaukana ihanne oloosta, ettei oo ihime ettei huvita.

Valakoonen sinikämmen.

Valakoosen sinikämmenen ostin Tamperehen Puutarha-messuulta, Pionien Koti- osastolta v.2012.

Valakoonen kukkii ny ennemmi ku sininen. kuva 5.6.2015.

Valakoonen kasvaa sinisen viäres, mutta sen taivas on auki.
Luanto hoitaa kastelun. Siirrän nua narsissit, on vähä aharasta.

Sinikämmenet on mäntykuluman oikialla pualella.

Otan valakoosen erestä jaloangervon pois ja siirrän sinisen siihe, että sais sarevettä.
Tua tikku valakoosen eres on kolomileheren merkki. Hengis näyttääs olevan,
mutta ei näy ku kaharen sentin korkuune piikki.


Ny on sitte sellaanenki ihime koettu, että piti olla päivällä talavihaalari päällä paalates.
Tuuli suaraa pohojoosnavalta asti. Ei uskoosi että kohta on juhannus.