Kiitos ja kumarrus

Oon montakertaa huamannu, että pitääs olla eherottomasti kaks kameraa.

Toises olis lyhempi putki ja toises joku pitempi zoomi.

Aamulla innostuun ottamahan muutaman kuurakuvan.
Aurinko paistoo nii koriasti. Aika raikasta oli kuitenki, siis kylymäääää...

Mustikooski säilyy kuura kauvan, vaikka aurinko paistooki.

Mansikan lehti, kaikkensa antaneena.

Kurijenmiakan siämenkorat kurkotteloo kohti korkeuksia.

Suviruusun kiulukka.

Kaukaasiantörmäkukkalla huurteene huntu.

Koneella olles kattoon pihalle. Haa, mitä näkyy? Punatulukkuja orapihilajapuus.
Mihinä mun kamera? Tuala, ....väärä putki....vaihto....akku lopus....vaihto....linnut hukas.

Tulin sitte pettynehenä  keittiöhön ja tapani mukaha vilikaasin ikkunasta.

Hei, mitä näkyy? Harakka hiippaali ikkunan alla.

Oli muute varmasti maistanu käynyttä omenaa.

Harakka on yleensä nii arka lintu, että lähtöö heti, ku vähäki liikettä näköö.

Siinä se ihimetteli. Toinen oli metrinpääs, mutta heti ku se näki mut, se otti ja lähti.

Tämä toine kääntyy, hypähti kivelle ja rupes oikee vahtaamahan, 

että mitä tua akka oikee meinaa.

Killitti suaraa silimihi....

......kiitti ja kumarti.

Hyvää Pyhäinpäivää!