Voi perrr.....hoset

 Ja niinhän siinä kävi......

...ku pelekäsinki, että klapiseinä romahti. Klapien kuivaes lisää, oli yläreunahan tullu rako ja ny ku  routa liikutteli peruskiviä ei tasapaino enää pysyny.

Lähempi tarkastelu osootti, että tukihirsiki oli kummasti kutistunu, vai oliko peruskivi painunu. Joka tapaukses, hirsi liikkuu. Ja jotta saataas se kunnolla paikallensa oli tökättävä klapia lisää maahan.

Klapiseinää teheres, luatettihin liikaa tiukkuutehen, mutta ny lukittihin hirsi ylähältä puunpalalla paikallensa ja alaha isäntä hakkas tueksi, mikäliärauranpalan.

Ja eiku uusinta pinuaminen. Korijattu puali on pikkuusen sekafärisempi ja klapit meni tiukemmalle, joten tarvittihin uusia klapia täyrennykseksi. Koko eilinen päivä siihen kuluu. Muutaki tekemistä olis ollu, mutta isäntä oli sitä miältä, että korijaat het, eikä hetkenpäästä. Joku pia luuloo, että son käyny klapivarkahis. No, son ny tehty.

Taitoon ympyrän yläreunahan viälä petooniverkonpalan tulemahan ympyrän yläpualisia klapia ja tänä aamuna laitoon viälä maata vasten kakkosnelosen tueksi, hirren ja seinänvälihin. Josko klapiseinä näillä korijauksilla pysyys pikkuusen pitempähän pystys. Onneksi tua rautarengas oli kettingillä kiinni yläparrus, ettei sitä tarvinnu enää puntata paikallensa.

Ja sitte niitä perhosia. Klapiseinää teheres hoksasin navetan klasien takana liuran nokkoosperhosia. Ehän voinu niitä sinne jättää, joten kävin pelastamas ne. En muuta sopivaa purkkia löytäny ku irtonaasen lampunsuajan, mutta hyvin hoiti tehtävänsä.

Perhosia oli ykstoista. Nämä nelijä huilas pikkuusen pitempähän, mutta hetkenpäästä neki oli lentäny tiähensä. Päästin ne vapautehen krookuksien viärelle, että murkina olis likellä, muttei ykskää niistä mitää piitannu.

Mukavaa viikon jatkua!