Lumet suli

Viimme viikko oli lämmi ja ku vähä sataakki tirahutti, nii lumet o melekee karonnu.

Lunta ei oo muutaku penkoos. Naapuriis o enemmä, mutta meille sopii tua tuuli

ja sitähän piisaa. Luulis asuvansa veren äärellä. Onhan meillä nuata kuivajärviä, 

peltolakeuksia.

Pakko oli teherä kiarros puutarhas.

Tästähän tämä taas alakaa, kiärtämine, ihanaa!!!!

Siälähän oli näkyvis jo vaikka mitä.

Kolomiopenkkihin syksyllä piilootetut krookuksekki jo näkyy. Samoo jouluvalojen piuhat.

Navetannurkas narsissit murtautuu pintaha. Niinku mones muuski paikas.

Viäres kasvaa sulkapiiska, Perovskia, jonka istutin kaksvuatta sitte. 

Olin kualannu sitä lehtien kuvis, varmana, ettei se täälä menesty.

Ku näin sen taimitarhan hyllys, ei tarvinnu palio miättiä.

Ostin kaks alakua ja istutin ne navetannurkalle, länsipualen seinän etehe. 

Sekootin palio karkiaa hiataa ja laitoon syvälle.

Luulin viimmekeväänä, että ne oli het kuallu, mutta toine nousi maan uumenista.

Ei se kukkia keriinny, vaikka  sinine väri jo näkyiki. Toinenki, piäni tirri, nousi elokuus.

Ny näkyys olevan elävännäköösiä silimuja. Tiärä sitte.

Toivottavasti ei tuu enää kovia pakkaasia.

Jätän syksyysin kaikki rösyt paikoollensa ja siivuan vasta keväällä.

Naapurit varmasti tuumaavat että siltä loppuu virta viittä vaille.

Nuahan suajaa syksyysin ja kevääsin, ku ei oo lunta.

Äsköösen kuvan viäres, etupihan kaaripenkis, paliastuu tällääne näkymä.

Orapihlajapuu tuatti runsahan mariasaron, niinku moni muukin puu.

Ei oo tirpat näläkää viimmetalavena nähäny.

Kävin kokeelemas onko routaa palio.

Tikku uppos maahan ku tyhyjää vaa.

Ei tökänny ku muutamas kohoras.

Ny on KEVÄT!!!