Mistä tiätää että...

.....puutarhakausi on alakanu. Siitä, että isännältä on emäntä katees.

Innostuun minäki leikkaamahan pensahia. Varahaanenhan

ny on, mutta mones puskas silimut oli jo pullollansa.

Yleensä leikkaan harventamalla, mutta ny leikkasin navetanerestä, etupenkistä,

hanhikit ja koivuangervot tapille.

On tarkootus kaivaa ainaki lumikärhö pensahien välihi.

Silloon ku olin katees, vaikka oli kaikista klasiista kattonu, olin varmaha tämän kimpus.

Tämä on anopin peruja ja on miälestäni villaheisi. Keväällä valakooset littiät kukat ja 

syksyllä ei meinaa millää tajuta purottaa lehtiänsä.

Kasvutapa on aikamoosta sekametelisoppaa, oksat vinksottaa sinne tänne.

Oon sahannu joka kevät muutaman paksuumman oksan.

Viäres on yks enskesän rojektiista. Kinttupoluun kiviämine.

Tuvan ja naapurin rajaojan välihi jää tällääne kapia kaistales.

Oon kasvittanu koko alan, muttaku läpi pitää päästä, jätin

tuallaasen kiamuraasen poluun  kulukua varte.

Kiamurat tuli aiva luannostansa ku piti väistää puskaa, kaivonkantta,

perunaluukkua ja taas puskaa.

Tähänasti poloku on ollu nurmikolla, mutta sehän yrittää kokoaijan karaata istutuksihi.

Muutenkaa en ruahonleikkuusta tykkää. Parempi mitä vähempi.

Syksyllä kuariinki sitte pinnan pois, laitoon alle kankahan ja kärräsin kivituhkaa.

Täs on oikee tuulitunneli, jonka pääs näkyy tuulisuajattu japaninvaahtera.

Viimme syyskuus kinttupoloku oli tällääses kuasis.

Toivothan, ettei mitää takatalavia pukkaasi!